Ystäväni Jenna luottaa flunssankarkotuksessa yhteen asiaan: rommitotiin. Oli kurkku kipeänä tai vuotava nenä. Iskipä vilu kaupungilla tai kotona, rommitoti on ratkaisu. Niitä on tilattu Ranskassakin, kielimuurista huolimatta: … une tasse d’eau chaud avec le rhum et le miel sönkönsön… (Muistakaa tämä, jos koskaan löydätte itsenne nenä vuotaen ranskalaisesta ravintolasta, niin pääsette helpommalla: toti on ranskaksigrog. Tärkeä sana.)
Heräsin tänään aamuna pahaenteisen vuotavan nenän ja kipeän kurkun kanssa. Kyllä, flunssa tuli vierailulle – tietysti juuri kun olin hehkuttanut sitä miten en ole kuukausiin ollut kipeänä.
Koska olin jo käynyt läpi omat takuuvarmat flunssankarkoitusniksini – inkivääriä, kurkumaa ja intialaista noutoruokaa – ja koska minulla oli ikävä Jennaa, ryhdyin totinkeittopuuhiin. Paitsi, ettei minulla ollut rommia. Eikä viskiä, eikä mitään muutakaan perinteistä totimatskua. Vain Aperolia ja giniä.
Niin eksoottinen ajatus kuin Aperol-toti olisikin ollut, päätin kuitenkin värkkäillä flunssacocktailini ginistä. Ja voi hyvänen aika, siitä tuli ihan mahottoman hyvää. Itse asiassa pidän tästä enemmän kuin rommitotista. Saatan tarjoilla näitä muillekin kuin flunssapotilaille, vaikka talvella vaihtoehtona glögille. Jos huushollista olisi löytynyt tuoretta inkivääriä, sitä olisi hyvin voinut vielä viipaloida mukaan.
Tässähän tämä lauantai-ilta sitten kuluukin, ihan siedettävästi: toti kouraan, torkkupeitto harteille ja The Wire pyörimään läppäriltä.
(Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että ehkä olen psyykannut alitajuisesti itselleni flunssan, jotta minulla olisi hyvä syy olla tekemättä mitään muuta kuin töllöttää Wireä jakso toisensa perään.)
Kanelinen ginitoti
(1 annos)
loraus giniä
kuumaa vettä
1 tl hunajaa
hyppysellinen kanelia
n. 1 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
Sekoita kaikki aineet keskenään. Älä käytä ihan kiehuvaa vettä, jotta hunajan ja sitruunan hyvää tekevät entsyymit ja vitamiinit eivät tuhoudu.