Minä olen niitä ihmisiä, jotka tekevät uudenvuodenlupauksia joka vuosi. Rakastan uudenvuodenlupauksia ja kaikkea uuteen vuoteen liittyvää symboliikkaa, enkä ollenkaan jaksa mitään ankeaa realismia tähän aikaan vuodesta. (Ankeat realistit, minlle saa soitella vasta helmikuun loppupuolen tienoilla.)
Lupaukseni ovat yleensä varsin korkealentoisia – Suuria Teemoja tulevalle vuodelle konkreettisten tekojen sijaan. Tänä vuonna en heti keksinyt, mitä lupaisin. 2015 näyttäytyy suurena mysteerinä – kaikki on auki työkuvioista alkaen.
Pari juttua, jotka haluan tänä vuonna tehdä, mutta ei näistä ehkä koko vuoden kantaviksi teemoiksi ole:
1. Juoksen enemmän.
2. Menen balettitunneille.
3. Alan käydä treffeillä.
4. Juon enemmän vettä.
5. Asun ainakin kuukauden Pariisissa.
Näitä miettiessäni hoksasin, että itseasiassa uudenvuodenlupaukseni on jo olemassa. Se taisi syntyä itsestään silloin uudenvuodenaattona, kun pohdiskelin jäänkö kotiin murjottamaan suunnitelmien peruunnuttua vai pistänkö mekon päälle ja juon samppanjaa, kuten olin halunnut.
Lupaukseni vuodelle 2015 on (kuvitelkaa tähän juhlallinen fanfaari):
Tänä vuonna alan elää sitä elämää, jonka haluan.
Esimerkiksi koko viime syksyn marisin, että Helsingissä ei tapahdu mitään ja että olen kyllästynyt istumaan himassa sohvalla. Lähtispä joku drinkeille ihan vaikka arki-iltana, kyllä piristäis marraskuuta kun vois laittaa mekon päälle ja korot jalkaan blää blää blää.
Vuonna 2015 haluan ajatella mieluummin, että jos kukaan ei lähde kanssani mihinkään keskellä viikkoa, etsin jonkun, joka lähtee (kai sellaisia ihmisiä on pakko olla jopa tässä koti-iltojen luvatussa maassa?). Tai lähden yksin. Ja takuulla muuten laitan korkkarit jalkaan.
Pienistä asioista on hyvä aloittaa. Olen aina haihatellut että olispa kiva jos olisi hovimestari joka laittaisi aamulla soimaan klassista musiikkia, ja äsken tuossa hoksasin että onhan minulla kaiuttimet.
Ja tänään aamulla mietin vakavissani, että haluanko olla mieluummin ihminen, joka herättyään tekee aamupalan, istuu vähän aikaa kahvikupin ja lehden kanssa ihan rauhassa ja valmistautuu uuteen päivään kaikki aistit avoimina, vai ihminen, joka ensimmäiseksi herätessään tarkistaa kännykästä mailit ja alkaa vastailla niihin? No tietenkin haluan olla ensin mainittu. Joten tänään olin, ja koko päivä on ollut sen jälkeen paljon parempi.
Tämän vuoden Suuri Teema voisi siis olla, että kukaan ei enää estä minua elämästä sitä elämää jota haluaisin elää, en edes minä itse (!).
Ihana Eeva! Elämän iloa uudelle vuodelle. Olet idolini ♡
Kiitos Suvi, sulle kans onnea ja iloa!
Oma uudenvuodenlupaukseni on jo monta vuotta ollut ”ole rehellinen itsellesi”. Niin hyvä lupaus että teen sen joka vuosi uudelleen! Nyt kun olen rehellinen itselleni niin ehkä haluan vähän varastaa myös sun uudenvuodenlupausta. Kaikkea hyvää uuteen vuoteen, elä sitä elämää mitä itse haluat!
Tosi hyvä lupaus! Ja siinähän on vähän kaikuja tähänkin, eka pitää kysyä itseltään mitä haluaa ja sitten toimia sen mukaan 🙂
Ihana lupaus!
Itse ajattelin vähän samansuuntaisia tuossa alkuviikosta – sen sijaan, että en edes ehdota mitään, koska-ei-kukaan-kuitenkaan-ehdi-eikä-jaksa-kun-kaikki-vaan-kattoo-telkkaria-iltaisin, niin yritän edes ehdottaa jotain menoja ystävilleni. Siitä huolimatta, että ehkä päädyn yksin sinne drinkeille, niin ainakin teen jotain asialle enkä mieti kotona, että miksei kukaan koskaan mun kanssa mitään. (Ystäväni ovat ihania, mutta monet ehkä hiukan vakiintuneita tapoihinsa. Onneksi minun ei tarvitse olla.)
Tsemppaan täältä täysillä!
Ihana lupaus!
Ah, koko kirjoitus olisi voinut olla vaikka mun kynästä! Ja itseasiassa päätin myös saman vuoden alussa eli alan elää vihdoinkin sellaista elämää, josta olen haaveillut. Nyt on minullakin kaikki auki, joten oikeastaan kaikki on myös mahdollista!
Ilmoittaudun mukaan drinkeille keskellä viikkoa, jos kukaan muu ei lähde 🙂
Yhtenä vuonna lupasin alkaa harrastaa enemmän seksiä, seuraavana että juhlisin enemmän ja paremmin. Tänä vuonna lupasin syödä kaiken maailman naksujen sijasta oikeaa ruokaa. Vanhuutta vai viisautta?
Toivottavasti pidät lupauksesi!
Minä lupasin taivutella itseni taas siihen kuntoon, että teen vartaloni välityksellä mitä haluan, en mitä pystyn.
Täällä naapuri, jonka saa houkutella arki-iltana drinkille 😉 Hyvät lupaukset, varmasti mahtava uusi vuosi alkamassa!
Loistava lupaus! Minä tein nyt toista vuotta peräkkäin (alunperin sinun innoittamanasi, muistaakseni) haavetaulun Pinterestiin ja se konkretisoi mukavasti omia haaveita. Kävin säännöllisesti tuijottelemassa noita kuvia ja voin nyt tyytyväisenä todeta toteuttaneeni tavalla tai toisella varsin monet vuoden 2014 haavekuvista.
Toivottavasti haavetaulu toimii tänä vuonna yhtä hyvin, onnistuin nimittäin jo rikkomaan ainoan konkreettisen lupaukseni. 😀
Siis joopa! Viimevuotinen edesmennyt parisuhteeni veti viimesen vuoden aikana mut hieman vakavamieliseksi ja tajusin siinä vaiheessa, että muutoksia ON tultava, kun joululomalla kotona seurasin muiden katsovan komediaa teeveestä ja nauravan yksinkertasille asioille. Samaan aikaan minä mietin vakavamielisenä että ”MITEN NOILLE ASOILLE JAKSAA NAURAA”, kunnes nappasin itteäni niskasta ja ajattelin, että hemmetti, just tommonenhan kevytmielinen ihminen minäkin haluan olla saakeli. Vakavamielisyydessäni olin nimittäin ajatellut, että elämänmullistusten ja uusien asioiden pitää olla HEI VÄHINTÄÄN maailmanympärimatka, unohtaen kaikkein tärkeimmän: arjen komiikan! arjen ihanuuden! Sen, että minä oon se, joka alkaa nauttimaan iha perus leffailloista kavereiden kanssa, koska se on vaa nii hemmetin ihanaa. Ja oon aina ennenki nauttinu. Ja että se takapihan lähimettä voi yhtä lailla ruokkia sielua ku joku saatanan sademetsä. Eikä se sademetsä ees meitsil ois paljoo pärissy, ku olin niin vakavamielinen.
nyt on kuitenki jo kehityssuunta ylöspäin ja alan löytää itteeni. Niin ja anteeksi kirosanat! Hauskaa tammikuuta, rakkautta ja semmosta sinulle!
”Ja että se takapihan lähimettä voi yhtä lailla ruokkia sielua ku joku saatanan sademetsä. Eikä se sademetsä ees meitsil ois paljoo pärissy, ku olin niin vakavamielinen.”
Kiitos Ebbis tästä! Minä haluan myös olla vähemmän vakavamielinen ja jatkaa elämää jättäen omaan arvoonsa ja mittakaavaansa ne ikävät asiat, jotka saivat vakavamieliseksi.
Aijjai, minäkin alan kyllä käymään siellä drinkeillä, vaikka yksin! Kiitos tsempistä.
Minullakin on usein ollut viime aikoina olo, että kukaan ei tee minun kanssa mitään. Nökötän koneella illasta toiseen, vaikka ja painua ihmisten ilmoille. Vaikka sitten sen koneen kanssa, koulutöitä puurtaen, jos ei ilman konetta ”uskalla”! (Pieniä askelia krhm…)
Mielelläni alan myös arki-iltojen drinkkiseuraksi jos tuntemattoman 27-vuotiaan tytön seura kiinnostaa! 🙂
Mä lähen sun kaa drinkeille!
Täälläkin olisi yksi drinksuttelija! Meidän pitää selkeästi perustaa kerhoa, joka kokoontuu arkisin jossain fiinissä baarissa maistelemaan söpöjä drinkkejä. 🙂
Hei voisiko muuten oikeasti perustaa jonkin sellaisen (pienehkön) ryhmän, johon kuuluvat olisi kiinnostuneita tutustumaan uusiin kavereihin ja jotka kaipaisivat jotain uutta elämäänsä?? Minä ainakin ilmoittautuisin!
Jatkan vielä vähän tästä, eli esim. suljettu facebook-ryhmä, jossa voisi vaikka kysellä seuraa erilaisiin tapahtumiin tai ihan sinne drinkeille! Olen nimittäin itse juuri harmitellut, kun en tunnu saavan vanhoista kavereista seuraa oikein mihinkään, mihin itse haluaisin mennä.
Minäkin olen kaivannut elämääni uusia ihmisiä. Varsinkin talvella tuntuu, että kaikki ovat käpertyneet kotikoloihinsa ja usein myös parisuhde/perhe-elämään. Itse haluaisin vielä ex-tempore drinksuja/matkoja/leffoja/mitä vaan. Uusiin kavereihin on aika vaikea tutustua. Oon mukana ”drinkkikerhossa”!
Tosi hyvä idea, siitä vaan ryhmää kyhäämään! 🙂 Pistäkää tänne linkki 🙂
Otin nyt asiakseni luoda facebook-ryhmän ”drinkkikerho” 😀
Kokeilkaapa löytyykö tällä osoitteella: https://www.facebook.com/groups/1580064858875710/
Oi, ihanaa! Minäkin mielelläni liityn drinkkikerhoon, mutta en pääse linkin kautta eteenpäin! Onko muilla sama ongelma?
Mullekaan ryhmä ei näy! Ovatkohan esimerkiksi yksityisyysasetukset sellaiset, että ryhmä näkyy muillekin kuin vain jäsenille?
Itsellenikään tämä linkki ei aukea, mutta drinkkikerho ja uusien ihmisten tapaaminen kiinnostaisi kovasti! 🙂
Onnistuisikohan nyt?
https://www.facebook.com/groups/1580064858875710/
Nyt toimii linkki drinkkikerhoon. 🙂 Kiitos Maiju!
Ihan loistava idea, minäkin tulisin mielelläni mukaan drinkkeilemään! Uusiin ihmisiin tutustuminen ja arki-iltojen piristäminen on juuri sitä, mikä tulisi itsellenikin tarpeeseen 🙂
Ooh, mulla on sama uuden vuoden lupaus! Keksin sen ja aloitin sen toteuttamisenkin oikeastaan jo viime kesänä… mutta siis vuonna 2015 aion aktiivisemmin ja rohkeammin toteuttaa kaikkia niitä ”oispa kiva joskus…”-ideoita. Sä osasit vaan sanoittaa sen paljon paremmin. 🙂
Ja minä myös lähtisin sun seuraksi arki-illan drinkeille!
Oi sinä <3 Sun blogi on niin mielettömän inspiroiva että pakahdun.
Tänään sivusta kuultua: ”Pitäis tehdä arkensa sellaiseks, että ei tarvitsis aina vain odottaa seuravaa lomaa.” Aika hyvä tavoite uudelle vuodelle?
Määkin lähtisin niin mielelläni ulos arki-iltoina(kin)! Uskon, että saisit lukijoistasi monta uutta ystävää, jos järjestäisit vaikka jonkun tapaamisen 🙂
Samaa mieltä!! 🙂
Voin niin kuvitella sinut Pariisin kahviloihin. 🙂 Suunnitelma kuulostaa todella hyvalta – jaan innolla seuraamaan!
http://jemijams.blogspot.co.uk/
Sulla on todella inspiroiva blogi. Löysin tän äskettäin ja jäin koukkuun. Kirjoitat niin hyvin ja omalla tavalla ja ennen kaikkea aidosti. Tekstiin on helppo samaistua. Ja ihailen sun rohkeutta, se jos mikä inspiroi. Lähtisin myös drinkkiseuraksi, tosin asun ulkomailla.. 🙂
Olen pohtinut aivan samoja juttuja! Haluaisin tehdä sitä tätä tota, haluaisin olla sellainen ihminen, joka tekee niin näin ja noin – no miksi en tee ja ole! Niin yksinkertaista, silti tämä tuntui suurelta oivallukselta, yhdeltä tärkeimmistä tai ehkä jopa siltä kaikkein tärkeimmältä. Ihanaa vuotta sinulle Eeva!
Nimenomaan. (Välillä on tosin vaikeaa tajuta millaisen elämän sitä oikein haluaa.)
Juuri tänään pyöritin samoja aiheita mielessäni! Että, jos sitä vihdoin lopettaisi sen ”sitten, kun” -elämisen, ja elää hetkeä tässä ja nyt. Tekee niitä asioita mistä nauttii, ja mistä pitää, sen sijaan, että odottaa niiden vain yhtäkkiä tapahtuvan. Elän kuitenkin vain tässä ja nyt, muusta ei voi olla varma.
Tunnistin itseni Elinan kommentista! 😀 Itse olen tosin parisuhteessa sailorin kanssa ja en uskalla jäädä illanviettoon kahvilaan yksin ilman konettani kun pelkään pokaamista. Joskus kokeilin käydä yksillä baarissa sormus nimettömässä eikä sekään auttanut kun jotenkin sit tuntui että mut leimattiin salasuhteen etsijäksi. Auts. 😀 Ai nii, Eeva, vinkki vitonen älä ota sailoria. ;D
Eeva, olin erityisesti ilahtunut tuosta kohdasta, että alat käydä treffeillä!! Pieni innokas kiljahdus ja hyppy sekä virtuaalinen onnenpotku sinulle tuohon hommaan. 😉 Äläkä lannistu kun se ensimmäinen idiootti osuu kohdalle (kyllä, olen realisti, niin varmasti käy) vaan mene vain kepoisasti eteenpäin. Mutta kyllähän sinä tiedät. Mutta olen siis erityisen innoissani tuosta sinun päätöksestä ja ehkä tähän kuvioon sopii myös arki-illan drinkit enemmän kuin hyvin… 😉
Ihana kirjoitus! Toivotan onnea vuoteen 2015! Minäkin tykkään tehdä uudenvuodenlupauksia tai pyrkimyksiä. Taidan napata tämän vielä lisäksi eli alan elää sitä elämää jota haluan. Ja ajatella vuoden olevan mysteeri, kuten kuvasit omasikin olevan, kun asiat ovat auki. Ehkä tämä onkin vain mahdollisuutta elää sitä elämää, jota haluaa. Ja suunta selviää elämällä 🙂 Voi kiitos tästä kirjoituksesta, mulle tuli hyvä mieli!
Voi Eeva mitä viisauden sanoja! Olen kauan asiaa tuumiskeltuani tullut siihen tulokseen että olen itse itseni suurin rajoittaja. Mikään ei saa estää minua olemasta se ihminen joka haluan olla ja tekemästä asioita joita HALUAN tehdä. Vaikka vuoden vaihtuminen menikin omalta osaltani tänä vuonna vähän blörinäksi, se ei saa eikä tule määrittelemään loppuvuotta! Olet sankarini!
Ps. Mulla on tänään treffit iiks.
Ihana lupaus, pidä siitä kiinni! Itse tein saman lupauksen vajaa pari vuotta sitten, kun muutin kaupungista toiseen. Päätin lähteä yksin keikoille ja rohkeasti uusiin tilanteisiin. Rohkeudesta jäi käteen monta uutta ystävää, sielunsiskoa ja lopulta mies! Nyt kun taas olen uudessa kaupungissa, on minulla vierelläni ihana kumppani, mutta kaipaan omia juttuja. Tänä vuonna päätin, että on aika ottaa Turku haltuun. Uskaltautua oman kuolan ulkopuolelle. Kesällä jo vähän sain tuntumaa, että täällä uudessa kaupungissa on taas mahdollista saavuttaa se, mitä viime muuton jälkeen tein. Ystävystyä! 🙂 Ihanaa vuotta 2015 sinulle.
Kuolan = kuplan 😀 😀
Heippa Eeva! Mua kiinnostaisi sun mielipide lihateollisuudesta ja noin yleisesti siitä, että ihmiset käyttävät eläimiä hyödykseen juuri ruoka/vaate/lemmikki mielessä. Aihe on iso ja ymmärrän toki jos et halua aiheesta blogissa alkaa jauhaa.
Näin uuden vuoden alussa oon paljon pohtinut omia valintojani ja miettinyt vegaaniksi ryhtymistä. Toinen puoli minusta sanoo että se olisi ainut inhimillinen ja oikea vaihtoehto eläimiä ajatellen ja toinen osa taas pohtii tarvitseeko mennä niin äärimmäisyyksiin. Tykkään paljon sun blogista ja oon aina innoissani lukemassa sun näkemyksiä kaikista maailman aiheista ja koska asia minua mietityttää ajattelin että olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä. Mutta jos jaksat kirjotella omia näkemyksiäsi niin kiitos tuhannesti ja jos et niin ymmärrän senkin hyvin! Kaikkea parasta joka tapauksessa uuteen vuoteen ja kiitos tästä blogista! 🙂
Heippa Kaii, olen tuosta aiheesta vuosien saatossa kirjoittanutkin ja sekä täällä että ruokablogin puolella on käyty siitä moneen otteeseen keskustelua. En tiedä tulenko nyt ainakaan lähiaikoina taas tarttumaan siihen, mutta uskoisin että omien päätösten tueksi löytyy tästä aiheesta varmasti runsaasti keskustelua ja puheenvuoroja. Hyvää uutta vuotta myös sulle! 🙂
Kuulostaa hyvältä! Tuollaisen lupauksen voisi tehdä itsekin, jatkuvasti. On tärkeää unelmoida arjessa ja toteuttaa niitä asioita, jotka vievät elämää ihanampaan suuntaan. Jos ympärillä olevista ihmisistä ei ole samaan, niin mikään ei estä lähtemästä yksin 🙂
Toi on muuten myös mun tämän vuoden oivallus, että ettei anna minkään estää, myöskään oman itsen. Nimittäin taidetaan olla kaikki itsemme pahimpia kriitikkoja ainakin ajoittain. Löysin taas blogisi pariin pitkästä aikaa ja kiva, sillä taisin tulla jäädäkseni 🙂 tsemppiä ja kaikkea mahtavaa vuoteen 2015!
Miten kornilta tuntuu sanoakin, että vuosi 2015 on THE year. 2014 kohteli minua niin hyvin, että nyt aioin kantaa korteni kekoon ja elää vuonna 2015 vielä enemmän. Tästä tulee niin hyvä vuosi. Palaan koto- Suomeen ja aloitan melkein puhtaalta pöydältä, ainakin pahimmat murut on pyyhitty. Sopivasti vanhaa ja rutkasti uutta elämää. Olen niin innoissani!
Uudenvuodenlupaukset ovat monelle merkityksettömiä, mutta itse ainakin annan itselleni hetken aikaa ruotia elämän syvyyksiä ja kulunutta vuotta. Kaikkea hyvää vuoteen 2015 sinulle!