Muistatteko ysärileffan How Stella Got Her Groove Back?
Siinä vähän elämäänsä kyllästynyt, tiukkapipo asianajaja löytää kadotetun gruuvinsa iskemällä Jamaikalta nuoremman miehen. (Elokuvan parasta antia on kuitenkin pyjamadisko, eli siis klubi, jossa tanssitaan yöppäreissä. Tulisipa tämä konsepti Jamaikalta Suomeen.)
Leffa tuli mieleeni, sillä pari päivää sitten katsoessani peiliin ensimmäinen asia joka pomppasi mieleeni oli:
EEVA GOT HER GROOVE BACK!
Nuorempia jamaikalaisia ei ole näillä kulmilla pyörinyt, mutta kadonnut gruuvini on joka tapauksessa palannut. Mistä lie, en aio kysellä vaan seuraan mukana.
Väittävät, että silmät ovat sielun peili, mutta minun kohdallani sitä taitavat olla hiukset.
Jotain selittämätöntä tapahtui vuosi sitten ja hiuslaatuni muuttui ihan äkillisesti aivan mahdottomaksi. Yhtenä aamuna vain heräsin (tai no, näin sen ainakin jälkeenpäin muistan) ja entinen lainepehkoni oli muuttunut alta piikkisuoraksi ja päältä säkkäränkäkkäräksi.
Pari päivää sitten katsoessani peiliin näin sieltä ensimmäistä kertaa vuoteen vanhan, tutun tukkani. Palasi takaisin yhtä äkillisesti kuin vuosi sitten katosikin.
Ja kas kummaa, samoihin aikoihin kun hiukseni löysivät kadotetun gruuvinsa, niinpä löysi koko muukin muija.
Työjutut rullailevat innostavammin kuin aikoihin, onnekkaita sattumuksia osuu kohdalle kerta toisensa jälkeen, tuntuu että törmään koko ajan juuri niihin tyyppeihin, joihin minun kuuluukin sillä hetkellä törmätä… ja niin edelleen.
Kumpi oli syy ja kumpi oli seuraus? Ihan sama, sama gruuvi täällä joka tapauksessa raikaa.
- Takki Samuji (2nd hand)
- Villapaita H&M
- Hame Zara
- Huivi Acne Studios
- Kengät A.P.C. (2nd hand)
- Laukku Samuji
Tuo laukku on _aivan_ ihana! Ja jee, gruuvia, sitä tarvitaan tänne pimeän talven keskelle 🙂
Samaa mieltä! Valoa ja gruuvia kohti 🙂
Olipa ihanaa luettavaa, kuulostat niin onnelliselta 🙂 Hyvä fiilis tarttuu!
Kiva kuulla, valoisaa torstaita!
Ihanaa, että gruuvisi palasi. Ja kiitos, nyt muistan taas huhuilla omaani.
Sun elämänilo ja oivallukset on parasta.
Kyllä se sieltä löytyy, jonain aamuna vaan heräät ja huomaat, että kaikki on toisin.
Ps. Rakastan sun tyyliä!
Jaiks. Mä oon tämän viikon tuijottanut peiliin ja haronut hiuksiani miettien, että mitä ihmettä tälle pehkolle on tapahtunut. Mä en halua gruuvin muutoksia tai edes mitään enteitä siihen suuntaan. Elämä rokkaa just näin 🙂
No mut hei siinä tapauksessa, keep doin’ whatchu doin’ 🙂
Ei oo totta, luulin olevani ainoa 😀 Mä olen monesti sanonut kampaajallekin että mun hiukset toimii mielialan mukaan. Mulla on kans luonnonkiharat, välillä Carrie Bradshaw pörröstä löysiin laineisiin, riippuen siitä olenko allapäin vain elämäni kunnossa.
Sun blogi on ihanaa luettavaa, mä voin samaistua suhun monessa asiassa <3
Joo, mua naurattaa aina se “hius on kuollutta materiaa”… No eipä ole, kun just elää vuodenaikojen, mielialojen ja planeettojen asentojen mukaan!
Kaverini sanoi luonnonkiharan tukkansakin rakastuneen hänen itsensä mukana – muutos tuuheampaan ja parempikuntoiseen suuntaan oli kuulemma huomattava 😉 Onnea siis grooven palautumisesta!
Tattis! En epäile tuota yhtään 🙂
Ihana sinä <3. Tästä postauksesta jäi hyvä mieli :).
Kiitos Tiia, niin jäi tuosta kommentistakin!
Mulla on ollut kauhea hiustenlähtö käynnissä ja leikkasinkin sen vuoksi tukan polkaksi. Ajattelin, että tukka saa siinä mitassa kihartua ja toipua rauhassa. Mutta mitä ihmettä, kauniin kiharan tilalla on juuri tuollainen alta suora ja päältä pätkäsäkkärä tukka! Järkyttävä! Annat mulle uskoa, että tilanne voi parantua vielä joskus.
Ounou, pahoittelut! Mutta tosiaan, toivoa on. Jos haluaa etsiä vähän enemmän järjellä selitettäviä syitä asiaan niin kannattaa miettiä hormonitoimintaa sekä tutkailla ruokavalion ja elintapojen vaikutusta hormoneihin, niillä kun on vaikutusta myös hiuslaatuun!
Sitte ko asiat lähtee meneen niin sitten ne tosiaan menee, ja vauhtia on mahdotonta pysäyttää! Jaan fiiliksesi…
Joo, annetaan mennä vaan!
Hienoa, että taas asiat rullaa! 🙂 mistäs on tuo ihana tähtisormus peräisin?
Heippa, tähtisormus on Pernille Corydonin.
Mulla tapahtui tukan kanssa aika samalla tavalla joskus! Tai sinä aamuna kun täytin 20v. ihana korkkiruuvikihara tukkani oli kadonnut ja tilalle oli tullut epämääräinen sotkutukka. 5 vuotta ja yhden suoristuskäsittelyn jälkeen takaisin kasvaneet hiukset alkavat olla taas korkkiruuvilla 🙂
Hmm, ehkä munkin pitää kokeilla suoristuskäsittelyä jos se saa hiukset taas nätisti kihariksi 😀
Hihih, mahtavaa. Itsekin eilen illalla tutkin tukkaani ja tajusin että nyt se alkaa näyttää siltä kuin pitää. Tosin oma tukka on piikkisuora ja lasinen aina, muutos siinä et nyt sitä on taas paljon niinkun kuuluukin. (Tukasta tuli mieleen että pikkuveljeni ei lapsena suostunut menemään parturiin koska tukan leikkaaminen sattui. Yhä mystinen juttu.. oltiin jo vakuuttuneita et tää on jotain muuta kun lapsen kiukuttelua).
Ja! Tykkään tästä blogipohjasta kovasti. Mukavaa kun ei ole äärimmilleen pelkistetty vaan lempeästi rönsyilevä niinkuin sisältökin. Keep up the good work!
Hyvä, tätä on siis liikkeellä! Ja kiitos palautteesta 🙂 xx
Hassua, syy ja seuraus on ollut munkin mielessä tänään. Oi! Muistan kun tulin yli vuos sitten Suomeen takaisin Tukholmasta jossa paikallinen johtovesi pilasi tukkani. Hiukset menivät vihertäväksi hampuksi ja kihersivät siitä joka yö uskomattomaan takkuun niin että aamulla hiusten harjaus vei tunteja aamurutiinista. 😀 Kun istahdin kampaajan tuoliin hän oli sillee “Voi ei, olet asunut ruotsissa!” ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan. 😀 Mutta nyt hiukset ovat taas kunnossa, joten toivoa on kaikilla. 🙂
Hui! Onneksi en ole ihan näillä näkymillä muuttamassa Ruotsiin…
Hei, Olen kuullut erään kiharatukkaisen kollegan sanovan että kun on kova stressi päällä, niin alkaa hiuksetkin suoristumaan. Voisiko tuossa olla perää? ps. Tää uusi blogi näyttää hyvältä!
Voi ihan varmasti, stressihän pistää hormonitoiminnan ihan sekaisin. Kiitos!
Onkohan Hesan veteen lisätty jotain kivaa, kun ihan samat fiilikset, ja vielä tähän aikaan vuodesta, kun yleensä tammikuu painaa matalaksi?!
Haha! Pitääpä kysellä turkulaisilta kavereilta, onko sielläkin gruuvia ilmassa vai epäilemmekö piristeitä Helsingin vesijohtovedessä…
Heh, ihana! 🙂 Mulla on vähän samanlainen tukka, etenki jos meen märillä hiuksilla nukkumaan, näytän ihan pellehermannilta aamulla 😀 Olen vasta löytänyt blogisi ja täytyy sanoa että ehdottomasti yksi parhaista lukemistani blogeista, sulla on ihana tyyli kirjoittaa! 🙂
Joo, märällä tukalla nukkuminen on tällä tukalla mahdoton vaihtoehto. Mieluummin vaikka likaisella, tai sit aamulla märällä menoks 😀
Blogisi on ihana! Rakastan kirjoitustyyliäsi ja sinusta ruudun läpi huokuvaa elämänasennettasi. Ja juu.. Vaihdoin kohta vuosi sitten työpaikkaa, ja rakastan nykyistä työtäni ja elämä on muutenkin mallillaan. Ja tukka on muuttunut paksummaksi, kiiltävämmäksi ja kasvaa hujahtanut. Sinä sen sijaan taidat olla rakastunut? Tai ainakin kallistumassa siihen suuntaan 🙂
Noup, miehillä ei ole tämän gruuvin kanssa mitään tekemistä 🙂 Kiva kuulla, että sielläkin menee hyvin!
Hyvältä näyttää fleda. Tosin, en ole huomannut että se olisi ollut jotenkin ongelmallinen aiemmin.
Ja hienoa et Eeva’s groove is back! Hold on to it, gurl!
Taktisesti olen jättänyt julkaisematta ne kuvat joista tilanteen todellinen laatu paljastui 😉
Onko kukaan sanonut koskaan, että muistutat ihmeellisen ihanaa Ruth Wilsonia? http://shpintv.com/images/2013/08/ruth-wilson-_-.jpg Varsinkin yhdessä Hannan blogista tai instasta löytyvässä kuvassa, jossa seisot Hannan ja Mikon kanssa pitkä essu päälläsi, olet ilmetty Jane Eyre!
No tätä en kyllä ole koskaan aiemmin kuullut! Kiitos kohteliaisuudesta 🙂
Muutos tekee ihmeitä, vaikka aluksi vähän rytisee ja paukkuukin. Kun pysyy rehellisenä itselleen ja omalle sielulleen (en nyt keksinyt kuvaavampaa sanaa sille meissä jokaisessa olevalle uniikille energialle) ja kuuntelee tarkasti intuitiotaan, asiat lähtevät rullaamaan kuin itsestään ja eteen heitetään juuri ne oikeat asiat ja ihmiset siinä kohtaa. Näin se vaan menee 🙂