Elämä

Keskiviikon hyvät

11.2.2015

keskiviikko11-(2-of-8)

Aamupalaveri omassa keittiössä. Tarjolla puuroa (tällä kertaa ilman pippuria) ja tämän hetken hittituote: päärynä-kurkku-limemehu. (Reseptistä kiitos Mikko.)

Kannattaa laittaa paljon limeä. Ja ehkä vähän minttua, jos löytyy.

keskiviikko11-(4-of-8)

Aurinko. Munkkiniemi. Munkka. Nättiä.

keskiviikko11-(1-of-1)

Treeni. Hyvinä päivinä se on kiva plussa, huonoina päivinä päivän kohokohta. Aina se tekee onnelliseksi. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että tänä päivänä urheilu on elämässäni onnellistuttavimpien asioiden top vitosessa, olisin nauranut.

Mutta nykyään nauran ihan eri syistä. Kun hiffaan balettitunnilla lantion asennossa jonkun minipienen muutoksen, joka muuttaa koko homman. Kun yllätän itseni monta kertaa viikossa sillä, miten vahva olen ja mihin kaikkeen pystyn. Kun tanssitunnilla soi Murder She Wrote. Kun joku tuo Suomi-viinapullon juomapulloksi bootcampille.

keskiviikko11-(1-of-8)

Se, että tietokoneelta voi katsoa telkkaria ja että nyt on myös sohvapöytä, jolla tietokone-telkkaria voi pitää. Vanhassa kämpässä ei ollut oikein hyvää leffankatselunurkkausta ja olin jo oikeasti unohtanut, miten ihanaa on kiireisen päivän ja fyysisesti väsyttävän treenin jälkeen lösähtää sohvalle, keittää teetä ja katsoa tunti jotain sarjaa tai leffaa.

Juuri nyt kierroksessa Sons of Anarchy. En ole vielä päättänyt mitä mieltä olen sarjasta. Tosin minulla on vähän vaikeuksia keskittyä juoneen – kattokaa ite niin ymmärrätte miksi. (Siihen liittyvät eräät hymykuopat.)

Ai niin ja, Goodion raakasuklaa. Kallista, mutta niin hyvää. Ja pari palaa riittää. Uusi mustikanmakuinen on ehkä suosikkini.

keskiviikko11-(6-of-8)

Ylipäätään se, että nykyään melkein aina iltaisin minut valtaa sellainen tunne, että meinaan pakahtua. Että oli tämäkin päivä, ehkä ihan tavallinen, mutta sekin riitti. On aika jännä fiilis tajuta olevansa, ei pelkästään kiitollinen tai optimistinen vaan ihan reteesti onnellinen. Tekee mieli huutaa kiitos ja halleluja koko maailmalle. Ehkä huudankin.

Torstailounas
Maanantaihommia

You Might Also Like

  • Elska 11.2.2015 at 5:17

    Bonobon Black Sands sopii täydellisesti tohon fiilikseen!
    http://youtu.be/cTjF2_-bneM

  • Katjakokko 11.2.2015 at 5:51

    Oh mikä oivallus tuo päärynä-kurkku-lime mehu! Miten tätäkään ei ole muka keksinyt, vaikka olenkin himojuissaaja!

  • UnnaNanna 11.2.2015 at 6:35

    Balettioivallukseesi liittyen… aivan kuin täydelliset raviväistöt kun tähtien ja kuun asento osuu kohdalleen; juuri oikeassa tempossa, ryhdikkäänä ja rentona, pienenpienin eleettömin avuin, hevonen kevyenä, pehmeänä ja aktiivisena. Kehuttuani hevoseni maasta taivaisiin se pörhisteli onnellisena ja tyytyväisenä kuin olisimme vähintäänkin pyhää yrjöä menneet. Siinä kohti tirautin pienen onnenkyyneleen.

    (joka ymmärtää se ymmärtää…)

    (älä katso Sonsien 6. kauden lopetusjaksoa, se oli aivan liian traaginen ja pahoitin mieleni moneksi päiväksi)

  • Helmi K 11.2.2015 at 6:37

    Mahtavuutta sanon minä. Että olet onnellinen ja vahva, että tanssit balettia. Huuda siis pois vaan. Se olisi ihan just oikein.

  • Milla 11.2.2015 at 6:40

    Oi, päärynä! Olinkin unohtanut hedelmän. Sitä pitääkin kokeilla. Olen itsekseni hehkuttanut pari päivää kun keksin kurkku-lime-omena-inkiväärimehun..

  • Tiina 11.2.2015 at 7:10

    Hei!
    Tuo Munkkiniemi näyttää ihan siltä kuin olisi jossain etelän mailla! Ihanaa!

  • Tiina Aakko 11.2.2015 at 7:11

    Hei!
    Tuo Munkkiniemi näyttää siltä, kuin olisi jostain etelän mailta!
    Ihanaa!

  • Anar-kissa 11.2.2015 at 7:18

    Täällä toinen SOA:an koukussa oleva. Kesti muutaman jakson ennen kuin iski kunnolla, nyt viimeinen kausi menossa, nyyh.

  • Carla 11.2.2015 at 7:24

    Ihana, i h a n a Eeva! <3 Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja aina uuden postauksen jälkeen sua tekee mieli rutistaa kovaa ja hymyillä. Huikeeta, että joku muukin kokee elämän noin. Ja vielä huikeempaa, että uskallat sanoa sen reteesti ääneen !

  • Ella 11.2.2015 at 8:04

    Missä harrastat balettia? Itselläni on hakusessa balettikoulun Helsingistä.

  • iinaem 11.2.2015 at 8:58

    Tämä! <3 Olen itse tällä hetkellä ihan totaalisen HUKASSA elämäni kanssa (en edes tiedä missä maassa haluan asua jatkossa, näin aluksi…), mutta tällaisten juttujen takia palaan aina blogiisi, näitä lukiessa jotenkin rauhoittuu. Siksi usein luenkin iltaisin vikana juttuna ennen suihkua ja nukkumaanmenoa. Kiitos Eeva että valat uskoa siihen että vielä joskus kaikki järjestyy ja että meitsikin ehkä löytää paikkansa tässä maailmassa 🙂

    • abi 12.2.2015 at 4:50

      Voou ihan ko oisit iinaem just tiivistäny mun ajatukset tuohon! Paitsi luen aina ko nään uuden postauksen 😉

  • LauLau 11.2.2015 at 9:05

    Hienoa että SoA on vihdoin salonkikelpoinen 🙂 Siinä on jotain outoa logiikkaa vaikka alkuasetelma antaakin muuta ymmärtää. Ja niin, tuskin mäkään sitä katsoisin ilman Jax Telleriä…

  • Meeri 11.2.2015 at 10:03

    Ihanaa, että Eevakin katsoo Sonssia! <3 Pitäisi varmaan itse aloittaa katsomaan ihan alusta taas. On ne miehet ja harrikat vaan niin… niin.

  • Pee 11.2.2015 at 10:29

    Mun päivää ilostutti tänään myös se tieto, että Ateneumiin tulee Henri Cartier-Bressonin näyttely! (Ja mikä aurinko Helsingissä!) Ajattelin heti, että täytyy jakaa Eevalle 😀 voi tosin olla kaikille muille jo vanhaa tietoa, mutta oon fiiliksissä anyways.

  • Kaisa 12.2.2015 at 6:34

    Treenipostausta odotellessa! Näytät upealta ja kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea treeniohjelmaasi kuuluu. Baletti on ihan paras laji, harrastin sitä itsekin muutamia vuosia sitten. Ryhti, siitä kaikki lähtee.

    Ei ole mitään surkeampaa näkyä kuin muuten tyylikäs ihminen, joka kulkee lysyssä harppoen 🙁 Ryhdillä saa tyylitönkin luotua illuusion tyylistä – tämä on todistettu Venäjällä. Mitä vaan voi olla päällä, kun sen kantaa ylväästi!

    Kaikkea hyvää ja kaunista sinulle, Eeva!

  • Lisbeth 12.2.2015 at 11:02

    Oh, Charlie. Arvaa oliko vaikeuksia pitää itseni koossa, kun katsoin kaikki tuotantokaudet mieheni kanssa. Lääh.. 🙂
    Tuo liikuntajuttu on ihan sairaan hieno juttu. En ymmärrä miksi se on itsellä 34 vuoden jälkeenkin edelleen niin hankalaa. Minuakin kiinnostaisi lajivalikoimasi + lisäajatukset siitä, miten liikunta pääsi ujuttautumaan noin hienosti elämääsi ja vielä top viitoseenkin.

  • Anna 12.2.2015 at 11:05

    Välittyipä ihana rauhallinen ja harmoninen olo. Nämä ovat varmasti sellaisia postauksia, joita kannattaa muistaa huonoina päivinä 🙂

  • amamba 12.2.2015 at 12:52

    Olen jo monessa postauksessa todennut, että näytätpä sää hyvältä! Ilmeisesti liikunta on myös solakoittanut kroppaa ja parantanut ryhtiä. Näistä teksteistä ja kuvista huokuu onnellisuus.

  • Kivimäen Jenni 12.2.2015 at 12:59

    Nieleskelen helpotuksen kyyneleitä. Luot uskoa ja toivoa siihen, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Taidan nousta peittojen alta ja lähteä hetkeksi ulos. Kiitos, että kirjoitat. Sitä ei voi toistella liian monta kertaa. 🙂

  • P 12.2.2015 at 1:12

    Ooksä kattonu jo Breiking bad:iä?

    • Eeva Kolu 12.2.2015 at 6:08

      AI OONKO!!!! Yksi parhaista ikinä.

  • paula 12.2.2015 at 5:45

    Wau kuinka hyvän näköinen olet!

  • Eeva Kolu 12.2.2015 at 6:09

    Kiitos kaikille kommenteista, oottepa ihania ! xx

  • Melina 12.2.2015 at 6:16

    Munkkiniemi on ihana paikka!!! Mul on ihan sama fiilis aina päivän päätyttyä, elämä on ihanaa just nyt 🙂 ja baletti, jonka just vähän aika sitten alotin myös!

  • Ann 12.2.2015 at 7:27

    Eeva, halusin vain kiittää näistä ihanista, kauniista ja hassuista postauksistasi, joita jaksat kirjoittaa monta kertaa viikossa. Blogisi on yksi niistä harvoista asioista, jotka saavat minut nykyisin todella hymyilemään (ei paineita!). Sairastan vaikeaa masennusta ja näiden muutaman pimeän ja inhottavan vuoden aikana kun lempipuuhani kuten bloggaaminen, blogit, ulkoilu, meikit ja lukeminen ovat yksi toisensa jälkeen menettäneet merkityksensä, Kaikki mitä rakastin on onnistunut pysymään arjessa mukana. Se on varmaan se sinun kykysi kirjoittaa aidosti aidoista asioista, olivat ne sitten iloisia tai vaikeita. Esimerkiksi juuri nyt onnellisuutesi hehkuu tänne asti ja saa minutkin muistamaan, että vaikka joinakin päivinä tuntuu siltä, ettei millään ole enää mitään väliä (kenenkään 22-vuotiaan ei pitäisi ajatella niin), onni todella loppujen lopuksi syntyy niistä pienistä asioista. Ikkunasta tulvivasta auringonvalosta, kirppariastioista, Charlie Hunnamin hymykuopista. Kaikkia murheita ei niidenkään voimalla voi parantaa, mutta ne auttavat alkuun. Joten KIITOS! 🙂 Kiitos oivalluksista ja muistutuksista.

  • mia k. 13.2.2015 at 9:07


    Nuo oivallukset pitävät mutkin onnellisina… elämä on vain tuota Kaikkea ☆
    Ja, niinhän se on, että sitä saa, mitä tilaa, tai; On Tilannut

  • Lisbethy 13.2.2015 at 4:46

    Katoin Kimmo-sarjan yhellä istumalla kun vinkkasit siitä, siis kaikki 16 jaksoa! Mut oli pitkä vapaapäivä ja mukava pyjama ja sopivan pehmee sohvannurkka 😀 Breiking Bad kuuluu myös mun henkilökohtaseen top5 parhaat sarjat-listaan. Täytyy kai pyhittää ystävänpäivä sohvamaratonille ja alottaa toi Sons of Anarchy. Sulla on selkeesti samankaltanen höpsö huumorintaju (ja miesmaku) kun mulla, joten jatkossakin saa tykittää noita Netflix-vinkkejä.

    Aurinkoisia päiviä sulle! 🙂

  • Nathalie 14.2.2015 at 2:27

    Yritin aikaisemminkin kommentoida (katosi bittiavaruuteen) kirjoitukseen missä puhuit siitä että kaikki selviää vielä niin sinulle ku meille ukijoillekin ja se sai mut melkee itkuun. Kirjoitustyylisi iskee muhun tosi kovaa ja meidän elämä se vasta kovaa on tässä ollutkin viimeisen puoli vuotta ja usko tulevaan saatika onnelliseen sellaiseen on välillä todella hakusessa. Se mitä halusin sanoa että kiitos, kiitos siitä että autat mua välillä sen uskon ja toivon löytämään, jos edes hetkeksi <3 Ehkä meillekin on vielä edessä ihan tavallisia, onnellisia päiviä.

    • Eeva Kolu 15.2.2015 at 9:10

      Kiitos Nathalie kommentistasi, toivon sulle kaikkea hyvää, tsemppiä ja jaksamista. Teille on varmasti edessä paremmat ajat. xx