Tuli tässä mieleen äsken paljain säärin viipottaessani, että voisin vinkata teille yhdestä jutusta.
Olen viime syksystä saakka käynyt poistattamassa säärikarvat valoimpulssilla. En tosiaankaan uskonut hoitoon, mutta kun vakkarisokeroijani intti, että se olisi minulle sokerointia parempi ratkaisu, päätin kokeilla.
Jo ekan kerran jälkeen sääriin alkoi ilmestyä kaljuja kohtia. Nyt olen käynyt 4-6 viikon välein yhteensä ehkä 7 kertaa, ja tilanne on varsin mainio. Karvaa kasvaa enää vähän ja se, mikä kasvaa, on ohutta ja vaaleaa. Täällä Meksikossa olen koko ajan bikineissä ja shortseissa, ja siitä huolimatta olen sheivannut kerran koko reissun aikana (aiemmin olisin sheivannut kerran päivässä). Kotona Suomessa olen nyt näin talvisaikaan ajellut sääret ehkä kerran 4-5 viikossa.
Ihan halpaa valoimpulssihoito ei ole (maksan 80 euroa kerta), mutta eipä ole sokerointikaan, ja tällä menetelmällä tulokset ovat kuitenkin pysyvämpiä.
Jotkut mainostavat menetelmän lopettavan karvankasvun pysyvästi, mutta kosmetologini ei ainakaan luvannut moista, vaan sanoi että alun tiiviimmän hoitojakson jälkeen on hyvä käydä pari kertaa vuodessa ylläpitämässä lopputulosta. Laser on vielä huomattavasti tehokkaampi menetelmä, mutta myös moninkerroin kalliimpi.
Valoimpulssi toimii sitä paremmin, mitä vahvempi kontrasti ihon ja karvan välillä on. Mitä vaaleampi iho ja tummempi karva, sen todennäköisemmin lopputulos on hyvä, mutta hoidon teho on varmasti aina yksilöllistä. Tässä kuitenkin omia kokemuksiani, jos joku teistä on näin kevään korvilla miettinyt onko valoimpulssihoito mistään kotoisin!
Apua mua kiinnostaa tää aihe ihan sairaasti!! Omistan nimittäin siskoni kanssa ihanat karvageenit, eli sheivaamassa saa oikeasti olla joka päivä kesäaikana ja lomamatkoilla, sillä jos on sheivannu aamulla niin illalla on jo sänki! Lisäksi iho ärtyy sheivatessa eikä siis koko ajan pysty.
Olen vakavissani harkinnu sokerointia, mutta ehkä kannattaakin kokeilla tätä vaihtoehtoa! Millanen toimenpide hoito on ja pitääkö esim sheivata ennen hoitoa vai miten nää toimii?:)) t: amatööri
Kannattaa kysyä kosmetologilta kun varaat ajan, tehdään periaatteessa ajellulle säärelle mutta voi olla että kosmetologi tahtoo ekana nähdä lähtötilanteen 🙂 Sun tilanne kuulostaa tutulta, suosittelen harkitsemaan – on tää elämä ilman päivittäistä sheivaamista vaan niin huoletonta!
Mulle tehtiin tuo muistaakseni 8 kerran käsittely bikinirajalle, ja olen tosi tosi tyytyväinen lopputulokseen! Voin suositella lämpimästi myös.
Kiva että muillakin on ollut onnistuneita kokemuksia!
Minä oon käyttänyt kans halpaa konstia: siedätyshoitoa. Kokeilen kuinka kauan ympärilläni olevat ihmiset ja minä itse siedämme ihan vapaasti kasvavia säärikarvojani. Toistaiseksi kukaan ei ole valittanut! 🙂 Esimerkiksi balettiopettajamme ei ole huomauttanut asiasta. Myöskään tanssikoulun seinälle ei ole tullut kylttiä “muistathan (nainen) ajella säärikarvasi ennen tanssituntia.” Jos kaikki muutkin jättäisivät ajelematta, olisi toki hieman joukkoon sulautuvampi olo. Toivon että yhä useampi nainen kokeilisi tätä hoitomuotoa mutta toistaiseksi mukaan on lähtenyt vain rohkeita miestovereitani, joilla karvat ovat vielä tummempia kuin minulla!
Hienoa että olet löytänyt itsellesi sopivan tyylin, kuten minäkin 🙂
Juu minä suosittelen myös tätä siedätyshoitoa! Olen siedättänyt kanssaihmisiä karvaisilla säärillä on/off jo 20 vuotta. Sheivaan joskus kun sille tuulelle suihkussa satun, mutta toisinaan menee useita kuukausia ilman että muistan miettiä koko karvoja. Joskus toki tulee uimahallissa mieleen, että katsookohan joku näitä sääriä pahalla, mutta kukaan ei kyllä ole koskaan mitään sanonut enkä jaksa myöskään välittää muiden mielipiteistä niin paljoa että ottaisin stressiä jostain niinkin luontevasta asiasta kuin karvoista. Ketään miesystävää ei ole koskaan haitannut, enkä kyllä voisikaan olla sellaisen kanssa jonka himot on niin heikkoja että pari karvaa saa fiiliksen “laskuun”… 😀
Oikeesti miten porukka jaksaa maksaa ja kärsiä näistä kaikista hoidoista tälläsen asian vuoksi? Ihan vilpittömästi ihmettelen. Mut mä oonki teidän mielestä varmaan karsea karvajalka joka ei vaan tajua! 🙂 Onneksi omasta mielestäni omassa kehossa viihtyvä kaunis luonnonlapsi.
Eeva sä olet ihana ja olen aina tykännyt sun jutuista. Kaikilla on oikeus ajella karvansa, jos se tuntuu hyvältä. Mutta mä silti petyin siihen, että sunlaisesi fiksu nainen kokee naisella luonnollisesti kasvavat karvat niin vastenmielisinä, että niitä täytyy kalliilla hoidattaa valoimpulssihoidoissa.
Voihan noinkin tietysti ajatella. Joku taas voisi pettyä siihen, että fiksut ihmiset haluavat (alentuvaan sävyyn) tuomita muiden valintoja. Meistä on moneksi 🙂
Olen aika pitkälti tämän kommentoijan kanssa samaa mieltä, vaikka saankin tämän myöntämällä varmaankin some-vihaa päälleni “kapeakatseisuudesta”. Toisaalta ihan hienoa siinä mielessä, että tästäkin asiasta taas keskustellaan, ja makuasioista ei voi kovin pitkälle kiistellä.
However! Olen itse niitä leidejä joille kerran viikossa sheivaus on ollut normi, ja olen kokenut sen aina riittäväksi (kainalot eri asia). Kuinka monella supisuomalaisella naisella karva muka nyt on niin tummaa ja tuuheaa, että se vaatisi satojen eurojen hoidot, tai rankkaa sheivausta? Vastaus: ei melkein kellään. Finnish ladies, katsokaa vaikka intialaisia naisia, ennen kuin käytte itkemään muutamasta vaaleasta karvastanne. Me olemme todella, todella onnekkaita.
Myös ajatus siitä, että joku kokee, että muut kiinnittäisivät sääri-/intiimikarvoihin niin paljon huomiota, että ne pitää viedä oikein spesialistille hoidettavaksi, on hieman kyseenalainen. Oh vanity. Toisaalta, muotiblogimaailma ylipäätään kiteyttää aika hyvin kaiken olennaisen modernin ihmisen turhamaisuudesta.
Mutta sitten vielä aiheeseen: toki jokaisen kokemus on aina erilainen, mutta oma kokemukseni esim. aiheeseen helposti liitettävistä petipuuhista on, että ei se oo niin justiinsa niille miehillekään, että onko sitä karvaa nyt vähän enemmän (ja jos joku siitä nillittää, täytyy kyllä miettiä että miksi on sen miehen kanssa ylipäätään vällyihin päätynyt, yes?).
Naiset, jotka luette tätä kommenttilootaa, tässä neuvo:
The big revelation: no one gives a flying fuck! So why should you?
(Ja tämä ei ole feminismiä, tämä on realismia)
Kaikella kunnioituksella, mutta tuo kommenttisi “parista vaaleasta karvasta” paljasti välittömästi sen että et tiedä millaista on olla karvainen nainen ja silloin on helppo huudella 🙂 Myös suomalaisia on geeneiltään moneen junaan eivätkä kaikki todellakaan ole vaaleita, liikakarvoitus voi olla myös lääketieteellinen oire jne. Kaikkien kokemus ei ole sama kuin sinun, joten annetaan kaikkien tehdä omat valintansa 🙂
Hahahaa! Jonsalla ei tosiaankaan ole hajuakaan karvaisen naisen karvan määrästä. Jos kehtaisin, niin postaisin tähän talvisäärieni kuvan, mutta en kehtaa edes anonyymina. Bikini”rajasta” en edes aloita.
Mutta toisaalta on ihan kiva, että sitä karvaa on sitten myös päässä!
Valoimpulssin käyttö kiinnostaa kovin ja jos muillakin on kokemuksia kuulen mielelläni. Meillä täällä perähikiällä tosin tämä hoito tarkoittaisi satojen kissojen matkustamista ensin. Karvageenini ovat järkyimmästä päästä. Vaikka olen muuten blondi, karvat kintuissa ja kainaloissa ovat pitkiä ja tummia. Koen ne itse haitallisena lähinnä kesällä mekkojen ja shortsien kanssa sekä tietty hihattomien paitojen kanssa. Talvella karvoista en välitä, vaikka joskus jumppaankin lyhyissä pöksyissä. Juu ja joskus saan niitä katseita muilta etenkin uimahalleissa. Mutta tosiaan talvisin viis vessaan muiden mielipiteistä. Ihania olette te jotka kestätte karvanne ympäri vuoden!
Just noin kun sanoit, eli karvat jääkööt ajelematta jos itseä ei haittaa. En ymmärrä miksi tästäkin asiasta pitää tehdä joku naiset vastaan naiset -asia. Henk. koht. en pidä säärikarvoja esteettisinä joten ajelen ne pois, se on ihan vastaava valinta kuin se, että laitan ripsiväriä tai harjaan hiukset.
no huhhuh mitkä keskustelut tää aihe on synnyttänyt täällä 😀 millä tavalla fiksuus liittyy karvojen poistamiseen? tuleepa mieleen uusimmassa trendissä oleva juttu, jonka luin just eilen: “et ole huono feministi”. jokainen tehkööt kuten haluaa ja aamen!
Niinpä 🙂 hassua miten juurikin naisasianaiset ovat usein ekana kertomassa miten ja millaisia muiden naisten kuuluisi olla.
Juuri tällä viikolla sääriä epiloidessani (argh!) mietin, että voi kun joskus pääsisi helpommalla. Joten kiva kuulla “ihan oikea” käyttökokemus aiheesta!
Ja niin, minä ainakin kärsin karvoistani ihan itse ja haluan ne pois itseni, en kenenkään muun vuoksi. Minulla todellakin kasvaa säärissä erittäin runsaasti erittäin paksua ja erittäin tumma karvaa. Että anteeksi vaan jos koen tämän epämiellyttävänä ja ikävänä.
Tarkoituksena on ehkä avartaa käsitystä siitä, millainen nainen voi olla – siis muutakin kuin, mitä naiseuteen koetaan luonnollisena kuuluvaksi. Keskustelu on mun mielestä aina suotavaa, myös aiheista, jotka herättävät kiukkua. Etenkin niistä!
Sun blogis on huippu nimenomaan sen takia, että se herättää ajatuksia ja keskustelua!:)
Ajellut säärikarvat naisilla on monien mielestä esteettiset varmaan sen takia kun ollaan nykyisin totuttu, että ne on ajeltu. Vähän kuin muutkin muoti-ilmiöt tai massailmiöt. Mun puolesta kukin saa ajella miten lystää, mut joskus on ihan hauska kyseenalaistaa, miksi joku on esteettistä ja voisiko olla muitakin tapoja toimia. Mutta säärikarvojen ajelemisesta ei kenellekään ole mitään haittaa, joten… Itsekin ajelen joskus sääristä karvoja jos on aikaa, toisinaan rehottavat monta kuukautta tai vuoden ympäri. Useimmiten se tuntuu vaan tosi absurdilta puuhalta. Joskus olen huvikseni ajellut säärikarvoista puolet tai tehnyt kuvioita! 😀 On kiva vähän provosoida vallitsevia kauneusihanteita. Mutta siis tosiaan kukin tehköön kuinka lystää. Silti pikkasen odotan, koskahan säärikarvat mahtaisivat tulla muotiin. Jos tulisivat ja se olisi vallitseva ihanne, olisi täälläkin blogissa varmaan karvojen hehkutusta. 🙂
Hei leidit,
jokaisen kannattanee omilla karvanpoisto/poistamattomuusvalinnoillaan tuoda esiin sellaista kauneusihannetta kuin itse haluaa. Muiden ihmisten jalkojen karvaisuuteen tai karvattomuuteen ei tarvitse kiinnittää niin paljoa huomiota. Syyllistäminen on usein huono keino saada muutosta aikaan.
P.S. Kaltaisilleni tyypeille, joilla on hennot, harvat ja vaaleat karvat, mutta kuitenkin ajoittain halua niitä siistiä, suosittelen epilaattoria (joka yllättäen kainaloissa sattuu vähemmän kuin säärissä?!).
Mua ainakin kiinnostaa kokemukset kaikenlaisista epiloinneista/nyppimisistä/valotuksista ja riuhtomisista. Itse kuulun “intialaiseen” klaaniin karvojen ollessa toooodella tummat ja vahvat. Ja kyllä, sheivaan! Ja ei, en koe olevani yhtään sen pinnallisempi tai epäfeministimpi kuin kaverini. Fakta vaan on että esim. kainaloni eivät kestä päivittäistä ajelua, vaan ärtyvät ja puskevat epämiellyttävää näppyä, jolloin päästään kierteeseen etten voi käyttää dödöä ja haisen. Siis HAISEN ja vesi valuu pitkin kylkiä. Se taas vaikuttaa esim. siihen etten voi kesäisin aina käyttää tismalleen niitä paitoja kun haluaisin, vaan joudun miettimään mikä ei hikoiluttaisi ja missä mun rupikonnakainalot ei näkyisi…
Niille joilla on tämä”suomalaisille tyypillinen” hento ja vaalea karvoitus, ei vaivani sano lainkaan mitään. Mutta fakta nyt vaan on se että on monenlaista karvan tummuutta ja paksuutta, ihan niinkuin on monenlaista ihmistäkin. Ja luonnetta. Ja arvoja… Ja niiden ei välttämättä tarvii kertoo mitään toisistaan. Oma käsitykseni Eevan älykkyydestä ei ole muuttunut tämän myötä lainkaan. Aivan kuin mun arvot ja ajatukset naisten asemasta eivät muutu sen myötä että ajelen kainaloni. Ja kuulkaa, ajelen säärenikin (ainakin kesällä)!
Hei tähän pro tip! Kantsii tsekkaa mitä dödöö käytät. Esim garnierilla on anti-allergenic ja after shaving nimiset antiperspirantit, jotka autto ittel tohon näppyhommaa. Ja sen kummemin tietämättä muista käytänteistä niin mainitsen nyt vielä, että kantsii suosiolla ostaa se venuksen kallis viisteränen sheiveri (näistäkin se iholle hellävaraisin) kun rainbow:n halpiksia. Ja lisäksi muistaa oikeesti ostaa uudet terät ennen kun pääsee liikaa tylystymään. Ja tietty kans kantsii käyttää kainaloille ihan omaa teräänsä, säärille omaa ja bikinirajalle omaa.
T. Entinen rupikainalo
Hei ihan huippu vinkki! oon harkinnut laserointia mut tätä vois kokeilla ensin kun tosiaan itsekin saa kesällä sheivailla sääriä joka päivä. Nopeella googlauksella en kyllä löytänyt Helsingistä yhtään kosmetologia missä valoimpulssihoito säärille ois noin halpa niin saisko kysyä missä sinä oot käyny? 🙂
Nyt on pakko osallistua keskusteluun!
Kukin taaplaa tyylillään. Tietty olisi kiva jos kellään ei olisi median ymv. asettamia paineita omien karvojensa suhteen, mutta kaikki saavat kuitenkin päättää mitä tekevät omalle karvoitukselleen. Jos Eeva haluaa ajella säärensä (oli syy mikä tahansa), niin ajelkoon, ja jos Eeva on löytänyt itselleen hyvin sopivan karvojenpoistomenetelmän, niin kiva jos viitsii siitä muille vinkata!
Itselläni on aika hennot säärikarvat ja lopetin niiden ajelemisen 3 vuotta sitten (lähinnä laiskuudesta). Joskus ajelen (esim. häihin, jos on ihonväriset sukkikset, sillä karvat tuppavaat sojottamaan niistä ikävästi läpi). Minun oli ensin vaikea totutella säärikarvoihin ja luulin, että kaikki kadullakin kommentoisivat hobittijalkojani, mutta eipä ketään muuta kauheasti kiinnostanut. Toki olisi ollut helpompi päästä yli omasta ällöreaktiosta jos karvasääret olisivat muodissa tai muuten yleisempiä, mutta se ei riitä syyksi painostamaan muita naisia omien valintojensa suhteen.
Minä olen feministi (useimmiten aika vihainen sellainen) ja tämä on minulle tasa-arvon asia. Karvanpoistopaineet kohdistuvat lähinnä naisiin, mutta ei sitä sillä korjata, että ruvetaan naisten kesken taistelemaan. Minä jatkan karvojeni kasvattelua, mutta se on minun (feministinen) valintani. Muut tehköön mitä haluavat.
Täytyy vielä selventää, että tässä mulle feminismiä on nimenomaan se, että jokainen saa päättää itse omista karvoistaan ilman että tuomitaan. Feminismiä on naisten valinnanvapaus!
En ole varma malttaisinko matkan päältä kirjoitella ihokarvoista!
Kiitos ihan huipusta blogista, Eeva!
Mä oon kanssa saanut valoimpulssihoidosta erinomaisia tuloksia. Suosittelen sitä kaikille ketkä painivat karvaongelman kanssa! Olen hiuksiltani ja iholtani vaalea mutta biksu-, kainalo-, sääri-, sekä käsivarsikarvat ovat hemmetin tummia. Paska kombo. Mut onneksi asiaa ei tarvitse jäädä murehtimaan ;D
Kiinnostavaa keskustelua! Mulla on säärissä suht ohutta ja vaaleaa, mutta kuitenkin sellaista pörröistä ja näkyvää karvaa, jota en oikeastaan ikinä ole ajellut talvikautena, mutta olen luullut olevani poikkeuksellisen laiska. Kiva kuulla, että meitä on muitakin 🙂 Nykyisin, muiden mielipiteistä aika vähän välittävänä aikuisena, käyn tällaisena esim. uimahallissa. En usko, että juuri kukaan ehti huomata mun säärikarvoja suihkussa tai saunassa tai matkalla sinne altaaseen. Kainalot ja bikinirajat sen sijaan ajelen aina. Shortsikautena ajelen sääretkin, koska omasta mielestäni karvaiset jalat näyttävät hassulta lyhyissä lahkeissa. Mutta pitkien lahkeiden aikoina en todella jaksa vaivautua.
Mua kyllä hävettää kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tehneet tästä jonkun feminismikysymyksen. Olen itse todellakin feministi, mutta tykkään pukeutua kauniisti, meikkaan, ja kyllä, myös ajan säärikarvani säännöllisesti. Se ei tee minusta huonompaa feministiä tai pinnallista naista, vaan nämä ovat täysin henkilökohtaisia valintoja.
Tuollaisilla kommenteilla vain tuetaan vääriä ja vanhanaikaisia käsityksiä siitä, mitä feminismi on tai ei ole.
Ja itsekin tuet niitä vääriä käsityksiä yhtälailla.
“Olen itse todellakin feministi, mutta tykkään pukeutua kauniisti…”
Irrotit lauseeni kontekstistaan. Tarkoitin juuri sitä, että feministi voi olla kiinnostunut ulkonäöstään tai sitten ei.
No onpas nyt keskustelu. Se, että ajeleeko yksittäinen ihminen säärikarvansa vaiko jättääkö ajamatta ei oikeasti ole näin iso asia. Jokainen tekee kuten tykkää. Karvojenpoisto on myös siinä mielessä aika viaton asia, ettei se vahingoita ketään, kuten aika moni muu asia tässä yhteiskunnassa. Kukaan ei siihen kuole eikä siitä hirveesti synny jätevuoria. Naisvaltaisille palvelualoillekin syntyy töitä, jee.
Mut mun pointti on tää: toivoisin, että tyypit, jotka vastustaa karvojenpoistoa näyttäis sen jotenkin muuten kuin kritisoimalla yksittäisten ihmisten sheivaamista. Esimerkiksi olis tosi freesiä jos olis blogi, jonka kirjoittaja olis ihan rehdisti karvajalkainen. Ylipäätään tässä asiassa enemmän on enemmän: voi tuoda esiin ja näkyväksi erilaisia tapoja olla ja arvostaa niitä kaikkia yhtä lailla, antaa kaikkien kukkien kukkia ja karvojen kasvaa… tai olla kasvamatta.
Mut Eeva. Myös toi sun kommentti naisasianaisten kriittisyydestä kanssasisaria kohtaan on kyllä mun mielestä vähän ajattelematon. Ymmärrän kyllä miltä asia esim. tän postauksen kommenttien kaltaisten keskustelujen perusteella näyttää. Kun feministisesti lähdetään laajentamaan vaikka jonkun ahtaan kauneusihanteen rajoja voi käydä helposti niin, että samalla saa kyytiä paitsi vanhat ihanteet, myös niiden noudattajat. Ei ehkä järkevää tai oikein, mutta jotenkin samalla myös aika ymmärrettävää ja inhimillistä. Koska sillä tavalla kasvavat sekä aatteet että ihmiset.
Feministit yleensä juuri pyrkii laajentamaan kuvaa siitä, mitä kaikkea kauneus on tai voi olla. Ainakin itse olen erilaisten feminististen foorumeiden tarjoaman kuvaston kautta oppinut näkemään maailmaa vähän eri lailla kuin mitä ehkä se valtavirtaisin kuvasto ohjaa, ja siinä samalla oppinut näkemään myös itseni kauniina. Ei mikään pikku juttu muuten se.
(Pakko vielä sanoo et mä oon kans pitkään kokeillut omana karvametodologiana siedätyshoitoa, mutta ei tästä meinaa tulla mitään. En vaan löydä karvajaloistani minkäänlaista estetiikkaa vaikka katselisin tai silittelisin mistä kulmasta tahansa. Yritys on ollut kyllä kova. Kainalokarvoissa vois ollakin sitä jotain, mut ei oo sitten kiva jos niiden kasvattamisen takia alkaa haista.)
Kiinnostava keskustelu heräsi niinkin mitättömästä asiasta kuin valoimpulssihoito. Itse haluaisin vielä tarkentaa, ettei karvojen poistaminen tai poistamattomuus ole AINOASTAAN henkilökohtainen asia. Elämme kummiskin yhteiskunnassa, joka normittaa naisruumista aika rankasti. Tässä tilanteessa sillä, noudattaako vallitsevaa normia vai rikkooko sitä vastaan on (motiivien henkilökohtaisuudesta tai poliittisuudesta riippumatta) yhteiskunnallinen vaikutus. Karvojenpoisto ei tietenkään ratkaise sitä, onko kyseinen ihminen esimerkiksi feministi vai ei. Normejahan voi purkaa monella tavalla. Tässäkin blogissa esimerkiksi tuodaan usein esiin itsenäistä naistoimijuutta tavalla, jota ainakin minä luonnehtisin feministiseksi.
“Tässäkin blogissa esimerkiksi tuodaan usein esiin itsenäistä naistoimijuutta tavalla, jota ainakin minä luonnehtisin feministiseksi.”
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, että millä tavalla tämän blogin sisältö sinusta on feminististä?
Eikös tuo henkilö tuossa juuri kantansa jo perustellut, ja olen kyllä itse samaa mieltä. Mielenkiinnosta siis kysyn, että millä tavalla sinun mielestäsi täällä EI ole feministisiä ajatuksia? Koska täällä puhutaan joskus vaatteista ja meikeistä? En voi uskoa että tämä keskustelu on edelleen tällä tasolla…
Ohhoh, no anteeksi ilmeisen typerä kysymys…. En tuossa viittaamassani kommentissa huomannut mitään perustelua sille, mikä tässä blogissa olisi sitä erityistä naistoimijuutta korostavaa puolta, joten siksi kysyin. En ottanut kantaa siihen, onko sitä puolta tässä blogissa vai ei, vaan olin vain kiinnostunut siitä, mikä tällaisessa life style -blogissa voisi sitä erityistä feminististä pohjavirettä olla, kun en itse sitä aina huomaa. Tai sitten kaikki naisten tekemiset länsmaisessa yhteiskunnassa ovat feministisiä tekoja :-). En nyt osaa Sinulle mitenkään erityisesti perustella miten täällä ei ole feministisiä ajatuksia – ehkä jonkin näennäistä (ja tätähän se hyvinkin voi olla) poissaoloa on vaikea perustella? Mikä täällä sinusta sitten on erityisesti feminististä?
Aiemmassa kommentissani tarkoitin “itsenäisellä naistoimijuudella” sellaista perusvirettä, että myös nainen voi tehdä itsekseen hauskoja juttuja, ihan kodin ulkopuolellakin, käydä paikoissa, matkustaa vaikka yksin Meksikoon, voi rakentaa laajat sosiaaliset piirit, toteuttaa unelmiaan, menestyä uralla. Nainen ei tarvitse ketään toista määrittelemään itseään, vaan määrittää itse itsensä.
Tiedostan, että tällaiset ajatukset on varmasti hyvin monille täysin itsestäänselviä, mutta edelleen etenkin viihdeteollisuus tarjoaa lähinnä naiskuvaa, jossa nainen itkee kotonaan (mikä on tietenkin ihan suositeltavaa toimintaa toisinaan 🙂 ) ja odottaa, että tulisi joku mies, joka voisi täydentää hänet, kun ei se nainen ole kokonainen ilman miestä (ja nimenomaan miestä, koska kaikki maailman ihmisethän on heteroita). Tähän nähden on kovasti virkistävää saada vaikka tänne internetiin toisenlaisia kertomuksia ja toisenlaista pohdintaa.
Kiitos vastauksesta! Tässä ehkä näemme, miten eri tavoin tekstejä voi lukea ja tulkita. Itse olen kokenut, että tässä blogissa jopa keskimääräistä enemmän kipuillaan noiden manitsemiesi juttujen kanssa, mutta sehän voi olla tulkintakysymys. Olet varmaan oikeassa siinä, että näitä asioita katselee niin omasta kokemuspiiristään. Mun lähipiirin aikuiset naiset tekee näitä just samoja juttuja joista tässäkin blogissa kirjoitetaan, enkä koskaan ole ajatellut että siinä olisi mitään erityisen feminististä. Jokainen tekee omia juttujaan omista lähtökohdistaan. Omassa mielessäni feministiksi julistautuminen tarkoittaisi jotain hieman poliittisempaa, yhteiskunnallisempaa, radikaalimpaa, kuin se pelkkä arjen taso, jolla toki jokainen omia ajatuksiaan ilmentää. Itsenäinen matkustelu ja paikoissa käyminen ja sosiaaliset kuviot on kuitenkin nykyään lähes jokaisen suht hyvintoimeentulevan länsimaisen naisen peruskauraa.
Sari, kiinnostava tuo tökkäisysi “kipuilusta”. Eikö feministi saisi olla surullinen ihmissuhteen päättyessä tai eikö feministiä saisi jännittää yksin matkustaminen? En tiennyt että feministinä olo tarkoittaa tunteetonta superihmisyyttä 🙂 just tätä vihaan tässä keskustelussa, että asetetaan naiset keskenään vastakkain ja määritellään kuka ja millainen on hyvä feministi ja mikä on väärin ja oikein. Jos se että elää itsensä näköistä elämää, tekee omat valintansa muiden mielipiteistä piittaamatta, pyörittää omaa firmaa, pärjää omillaan sekä henkisesti että taloudellisesti ja tekee itse omat ratkaisunsa ei ole feminismiä niin siinä tapauksessa olen mielelläni jotain muuta. Se että feminismi olisi ainoastaan poliittista keskustelua on ajatuksena aika yksinkertainen.
Olen hoitanut bikinirajoja laserilla ja ollut äärimmäisen tyytyväinen tuloksiin. Parasta on päästä eroon tulehtuneista karvatupista. Kävin aluksi nelisen kertaa sarjana ja sen jälkeen kerran vuodessa “ylläpitona”. Suosittelen lämpimästi.
Oho! Tulin lukemaan kommentteja siinä toivossa, että kommentoijissa olisi muita kellä on ehkä kokemuksia tästä hoidosta, mutta tää olikin kääntynyt feministi keskusteluksi?:”D
En oikein ymmärrä oikeasti miten sheivaaminen liittyy arvomaailmaani, mutta mulle on ihan sama sheivaako joku vai ei, käykö kampaajalla vai ei, meikkaako vai ei, pitääkö housuja vai hametta, onko kotiäiti vai uranainen jne. Kaikki naiset on parhaita!:)
Itse harrastan judoa miesten ryhmässä, käyn samalla ladylanen naisten salilla, käytän suurimmaksi osaksi verkkareita, sheivaan päivittäin, en värjää hiuksiani, rakastan pinkkiä, meikkaan harvoin, mutta käytän sitäkin enempi korkkareita:) tuenko “stereotypistä naisihannetta”? Mitä se edes on?
Jokainen voi miettiä itse, mutta miesten mielestä oon tosi tyttömäinen kun oon pieni ja söpö ja hameet ja korkkarit sopii mulle, ja naiset taas sanoo että että oon jätkämäinen kun pelaan konsolipelejä, seuraan jääkiekkoa ja pyörin tatamilla.
Hmm, itse toivon edustavani avarakatseisuutta, mun mielestä miehet ja naiset saa tehdä niiku heistä tuntuu hyvältä! Miehet saa itkeä ja olla koti-isiä, naiset saa olla uraohjuksia, sekä ehdottomasti toisinpäin! Sen oon käsittänyt feminismiksi:)
Ps. Hei te, joiden mielestä sheivaaminen on jotenkin epäfeminististä! Mua kiinnostaa mitä mieltä ootte SHEIVAAVISTA MIEHISTÄ?:) me sheivataan nimittäin poikaystävänkaa yhessä<3 sekään ei tykkää itsellään liioista karvoista, niiku ei moni muukaa mun tuntema mies:)) onks miehetki jotenki pinallisia vai rikkooko ne vuorostaan jotain perenteistä miesmallia? Hih 😀
Sehän onkin aika kiintoisaa nähdä, mihin tuo miesten karvanpoistotrendi kehittyy. Joskus aiemminhan se oli (varmaan tiettyjä urheilupiirejä lukuunottamatta) erikoista, noloa, feminiinistä, jos mies ajeli karvoja muualta kuin naamastaan. Silloin se koetteli niitä sukupuolirooleja, sukupuolille normitettuja rajoja. Nyt kun miesten karvanpoisto on jotenkin trendikästä (ymmärtääkseni?), se on kai enemmän oma valinta, makukysymys. Jännityksellä ainakin itse odotan, tuleeko miesten karvoihin jossain vaiheessa samanlaisia sosiaalisen paheksunnan viboja kuin naisilla on pitkään ollut. Historiallisestihan nämä karvamuodit ovat kuitenkin säädelleet monissa kulttuureissa myös miesten toimintaa.
Hih, just meinasin tulla lisäämään eilen lukemaani alkukeskusteluun ajatuksen siitä, että kyllähän miehetkin sheivaavat. Entinen miesystäväni, ruotsalainen tosin, sheivasi intiimialueen karvoja. Lahden tuolla puolen ollaan trendin harjalla oltu jo jonkin aikaa…
En siis itse näe tätä sheivaamista mitenkään sukupuolikysymyksenä, vaan omalla kohdallani lähinnä esteettisenä ja hygienisena toimintona. Eri asia on, miten yhteiskunta sitten arvottaa karvoitusta. Voihan siihen ehkä sitten vaikuttaa jättämällä jotain ajelematta, jos siltä tuntuu? Arvelisin kuitenkin, että ne tärkeimmät kannanotot tehdään ihan muilla tavoilla – ja jos karvoitusta säätelemällä, niin sitten vähän näkyvämmin kuin ihokarvojen avulla… 😉
Koska minulle ihmisenä oleminen on paljolti myös esteettinen kysymys, koen tällaisten vinkkien antamisen erittäin positiivisena. Itse asiassa matkakertomuksia mitenkään vähättelemättä tämä postaus oli mielestäni viime aikojen mielenkiintoisin, etenkin kun keskustelu lähti näille urille. En ollut kuullut kyseisestä hoitomuodosta, ja koska omat kohtalaisen runsaat karvani tapaavat etenkin nyppimisen, joskus myös sheivaamisen takia kasvaa ihon sisään, minulle tuollainen valohoito voisi olla erittäin sopiva hoitomuoto.
Käynhän kampaajallakin, miksei sitten valohoidossa…
Minuakin kiinnostaisi tietää, millä kosmetologilla olet käyny? Olen muuttamassa lämpöisempään ilmastoon, joten jalat pitäisi olla esittelykunnossa ympärivuoden. Tämä helpottaisi elämääni merkittävästi!
Käyn yhdellä Marjalla jolla on vastaanotto kampaamon takahuoneessa 3. linjalla. En muista kampaamon nimeä mut löytyy Ladylinea melkein vastapäätä 🙂
Eeva – anteeksi kipuilu-sanan käyttö. Olisin voinut varmasti valita jonkun neutraalimman sanan. Pointtini oli vain se, että jos keskimääräisen länsimaisen naisen arjen eläminen on feminismiä, niin sittenhän me ollaan kaikki feministejä, ja sitten tuntuu siltä, että eihän meistä kukaan ole feministi. Ymmärrän että tästä on erilaisia näkemyksiä. Itseni olisi vaikea määritellä itseni ja omat tekemiseni erityisen feministiksi (vaikka kyseistä aatetta sinänsä kannatankin), koska se tuntuisi jotenkin vähättelevältä niitä ihmisiä kohtaan, jotka oikeasti toimivat naisten erilaisten poliittisten, yhteiskunnallisten, seksuaalisten, oikeudellisten jne. oikeuksien puolesta. Tai sanotaanko sitten niin, että on feministejä ja on Feministejä.
Kokemus: mulla on oma Gilletten valoimpulssilaite, joka on työläs, kun kahden viikon välein pitää ampua itseään laserilla, mutta parasta karvanpoistossa, mitä olen kokeillut!
Viime syksyn Kreikan loma oli täydellinen, kun bikinirajat olivat koko matkan olemassa ilman yhtään ylimääräistä haituvaa (joka on kohdallani vähättelyä, koska omaan pikimustia piikkejä, joita toiset karvoiksi kutsuvat). Nyt kun matkasta on kulunut yli puolivuotta, enkä ole laitetta käyttänyt, karvankasvu on taas räjähtänyt käsiin. Aloitan pian kesäksi karvattomaksi -valoampumisen. Se mitä aion tehdä toisin edelliskertaan verrattuna, en sheivaa missään välissä, vaikka ohjeissa niin sanotaan, vaan käytän epilaattoria niin kuin normaalistikin ja noin 2 kk:n kuurin jälkeen muistan myös ylläpidon joka toinen kuukausi. Näin olen toivottavasti karvattomampi kauemmin!
Heippa, älä epiloi jos käytät valoimpulssia – siellä tupessa pitää olla karva jota pitkin impulssi kulkee tuppeen! Epilointi, vahaus ja sokerointi poistaa karvat juurineen joten impulssi ei pääse perille.
Juu, noinhan se on, mutta epilaattoria käyttäessä tupissa on jo aina jonossa uusia karvoja, joihin impulssit tehoavat. Sheivaus taas villitsee karvat niin, että kun impulssikauden lopettaa, karvoja tulee tuplasti esiin kiihtyvällä vauhdilla. Muuten olen samaa mieltä, että jos ei ole ennenkään epilaattoria käyttänyt, ei sitä pidä aloittaa impulssilaitteen kanssa kertomastasi syystä!
Yksi noista paikoista, joka Helsingissä tekee on Bulevardilla Radical Epil http://radicalepil.fi/. Itse olin ainakin tosi tyytyväinen siihen bikinrajakäsittelyyn, joka mulle siellä tehtiin.