Kirsikkapuut olivat kukassa äidin pihalla, ihan kuten kuuluukin. Aurinkokin tuli juhlimaan naisista parasta.
Minä vein mukanani pullon kuohuvaa – kuka kaipaa ruusuja, jos pihalla kukkivat kirsikat.
Tänään en ole sen kummempia keksinyt. Kävelin ensimmäistä kertaa avonaisissa kengissä. Oli aika kevyt olo.
Löysin kukkakaupasta kesän ensimmäiset Sarah Bernhardtit. (Sarah B. on pioneille sitä mitä pionit ovat kukille – the queen bee.)
Sattumoisin luen juuri nyt kirjaa, jossa Sarah Bernhardt (näyttelijätär, ei pioni) lentää kuumailmapallolla. En vielä tiedä miten se päättyy.
En vielä tiedä, miten mikään päättyy.
Mutta eipä mennä asioiden edelle. Ehkä ennen sitä jokin alkaa.
Jokin merkittävä?
Ehkä.
Kesä?
Varmasti.
Eeva Kolu. Sä olet rakastunut. <3
Totta, maailmaan… tunne tuntuu olevan molemminpuolinen. x
Ei nyt tähän postaukseen liittyen, mutta päätin vihdoin kysyä, että miksi “kaikki mitä rakastin” eikä “rakastan”? vai onko tää joku ihan eri juttu? 😀
Ja kiitos ihanasta blogista. Tuntuu, että myllerrät välillä yhtä sekavissa deepeissä ajatuksissa kun minä tän maailman ymmärtämisen suhteen. 😉
Heippa Tupu, nimi tulee Siri Hustvedtin kirjan nimestä. Miettiessäni blogille nimeä se tuli jostain mieleen ja ajattelin että jooo, just tuosta haluan että mun blogi kertoo – kaikki mitä päivän aikana rakastin..
Ja joo, diipit, sekavat vedet, ne on meikän juttu enemmän kuin peilityynet 😉
Voi Eeva. Mä rakastan sua ja sun juttuja. Ja sun rakkaus pioneihin <3 Kiitos. Aina kun luen sun blogia, on kuin huoneeseen tulisi raikas kevättuuli.
Kiitos Aino. Lähetän täältä kevättuulia sun huonetta kohti.
Heeei mikä ihana Sarah Bernhardt lentää kuumailmapallolla-kirja? Paits jos teet siitä jutun niin jaksan kyl oottaa. Kuulosti vaan mielenkiintoiselle. Ihana blogi. Kiitos!
Moi Taina, kirja on Julian Barnesin Levels of Life.