En ole periaatteen nainen vaan ajattelen, että asiat ovat aina tapauskohtaisia. Suhteellisia, monista asioista riippuvaisia. Usein paras ratkaisu löytyy, kun malttaa luopua jostain pinttyneestä ajatuksesta, että se nyt vain on näin ja miettiä, mikä juuri tässä tilanteessa tuottaa mahdollisimman paljon hyvää.
Mutta yksi periaate minulla kyllä on. Annan aina kolikon tai pari, jos kadulla on viulisti tai sellisti.
Jos joku voi sekunnissa muuttaa elämäni arjesta elokuvakohtaukseksi, hän on pienen korvauksen ansainnut.
Mutta nyt sanon hetkeksi hyvästit Aleksanterinkadulle, pakkaan laukun ja hyppään bussiin kohti Turkua.
Hyvää viikonloppua!
Näin sut tänään vilaukselta Turun keskustassa, nyin poikaystävääni hihasta ja hoin “tuolla on mun lemppari bloggari!”. Ei se tajunnut. Miehet. 😀
Ei ne tajuu 🙂 No vitsi, oisit tullut moikkaamaan!
Miten oikeassa olet! Tämä postaus nosti kyllä hymyn huulille.
Oon itseasiassa miettinyt periaatteen mukaan elämistä melko paljon viimeaikoina. Suomalaiseen tapaan myös meidän perheessämme on tapana tehdä paljon asioita “periaatteesta”. Usein tämä tarkoittaa turhaa riitelemistä. Asiat asioina!