Japanissa ajatellaan, että hortensiat ovat luonnon tapa piristää ihmisiä sadekaudella. (Siellä, hortensioiden kotiseudulla, ne kukkivat kesäkuussa, vuoden sateisimpana aikana.)
Täällä hortensiat kukkivat vain ruukuissa, mutta taas sataa kuin yläkerran ukko olisi unohtanut suihkun päälle. Raahasin kukkani tuuletusparvekkeelle sateeseen. Sinne ne selvästi kuuluvat – kukat pulskistuivat silmissä, varret alkoivat kurotella reippaina kohti korkeuksia. Kiva, että sentään joku kukoistaa koiranilmalla.
Tänään olen kuunnellut Jack Johnsonin levyä In Between Dreams. Jokainen, joka harrasti reppureissaamista kymmenen vuotta sitten osaa varmaan vieläkin koko levyn ulkoa. Se soi tuolloin jokaisessa kahvilassa, hostellin aulassa ja rantabaarissa, ja aina oli se joku tyyppi joka aistittuaan oikean hetken koittaneen tempaisi kitaran esiin ja aloitti Better Togetherin.
Ei se ole oikeastaan edes erityisen hyvä levy, mutta ainoa oikea tällaisiin sadepäiviin. Kun pakkaa rinkkaa ja on itsekin in between dreams.
Huomenna hyppään laivaan ja seilaan Viroon. En tiedä vielä milloin palaan. Ihanaa.
Oi, In Between Dreams tuo minulla aina mieleen Australian, jossa olimme mieheni kanssa vaidossa vuoden 2005. Pistämme edelleen joskus synkkinä, kylminä talvipäivinä levyn soimaan ihan vain sen takia, että se muistuttaa auringosta… Hyvää reissua!
Oih Jack Johnson! Heti tulee nenään kuuman hiekan, kostean meren ja aurinkorasvan tuoksu. Ehkä myös kosteat vaatteet ja sarongit, jotka eivät koskaan täysin kuivu ja sitten kosteita nyyttejä availlaan seuraavassa majapaikassa ja yritetään olla haistelematta märkänä pakattua pyyhettä 😀 oi aikoja. Ihanaa matkaa Eeva!
Itsekin vein mun hortensiat parvekkeelle nauttimaan vähän “kesästä”. Olen ainoa koko meidän taloyhtiössä, joka on laittanut parvekkeelle jotain elävää (vaikka meidän talon ulkoinen jugend olemus on aika kaunis–ja ehkä vaatii hieman elämää parvekkeille). Meidän parvekkeella on sitten sitä “elämää”, eli täytteen ahdettu kaikista kasveista, krasseista, hortensioista ja oliivipuista. Taidan hakea sinne vielä jotain naapureiden iloksi:)
En tiedä onko Banana Pancakes samalta levyltä, mutta se on yksi hirveimmistä reissurenkutuksista ever. Kambodza meni pilalle. HYI!
Ah, Jack. Mulle aiempi albumi Brushfire Fairytales oli SE. Kuulin levyn jo ensimmäisenä päivänäni Ausseissa 2002, vietin siellä vajaan vuoden, ehdin nähdä mr. Johnsonin parikin kertaa keikalla ja tietty myös reppureissasin! 🙂