Elämä Koti

Kiinnostaa

21.8.2015

elokuu15-(3-of-5)Se on syksyn merkki, kun sohvapöydälle alkaa kasaantua muotilehtiä. (Syyskuun numerot, parhaita.)

Kesällä ajattelen aina, että olisin täysin onnellinen jossain majassa rannalla, en kaipaisi elämääni mitään muuta kuin meren ja kylmän kaljan ja ehkä jonkun jonka kanssa sen korkkaisin. Käyttäisin samoja farkkushortseja joka päivä, kulkisin aina paljain jaloin enkä meikkaisi koskaan.

elokuu15-(1-of-5)

Syksyn saapuessa alkaa taas kiinnostaa muoti, kulttuuri ja ruuanlaitto. Estetiikka. Kaupunkielämä. Taidenäyttelyt, teatterit ja viinibaarit. Sitä alkaa unelmoida rantamajan sijaan marmorista ja kaari-ikkunoista ja miettiä, osaisiko sittenkin käyttää huulipunaa.

Ajattelin joskus, että se on lapsellisen mielen ailahtelua. Mutta nyt ajattelen, että elämä vaan on täynnä erilaisia kausia. Se on hyvä. Ja mitä pikemmin sen hyväksyy, sitä kiinnostavampaa elämästä tulee.

Joskus on jotain mieltä, välillä jotain toista. Joskus kiinnostaa tämä, joskus tuo, joskus ei mikään.

elokuu15-(5-of-5)

Auringonkukat. On niiden sesonki. Maailman kalleimmassa naapuruston kukkakaupassa tuo kimppu maksoi neljä euroa. Aika jees.

Rakastan auringonkukkia. Ne ruokkivat mielikuvitustani, koska alan heti kuvitella niiden ympärille käsintehdyn keraamisen vaasin. Ja sen vaasin kuluneelle jykevälle puupöydälle. Ja sen pöydän vanhaan taloon. Ja sen talon Pohjois-Italiaan. Ja sinne taloon itseni…

Kesän loppu
Kaiken se kestää

Saattaisit pitää myös näistä

  • KatiAviron 21.8.2015 at 7:54

    Kiitos kun et kirjoittanut ”kiinnostelee”. Hitto miten voin vihata sitä sanaa.
    Syksyllä tosiaankin yleensä käy kuten sanot. Minulla se ajankohta on yleensä lokakuussa.
    Tänä aamuna (vaikka vielä on täysi kesä ja mulla on vielä lomaakin edessä) tuli yht äkkiä olohuoneessa joku ihme ”visio”. Kuvittelin miten kiva on laittaa kynttilöitä sinne tänne, ja miten paljon enemmän voin niistä nyt nauttia kun ne NÄKYVÄT, koska olemme raivanneet paljon tavaraa pois.

  • Emma H 21.8.2015 at 8:01

    Eeva, olet vain jotain niin maailman mahtavinta. Tämä postaus pelasti ehdottomasti perjantaini, vaikka se on tähän mennessä ollut muutenkin ihan kelpo viikonlopun aloitus. Olin tulossa kommentoimaan edelliseen postaukseen, että ihanaa kun joku muukin aktiivisesti liikkuva myöntää, että aina on nälkä ja varsinkin jano, tuntuu että joudun juomaan vettä koko ajan. Sitten tuli tämä postaus ja mietin, miten joku voi postaus toisensa perään aina kiteyttää ajatuksiani, joita usein pidän vähän outoina ja lapsellisina, mutta tuo ajatus elämän kausista on kyllä enemmän kuin totta. Blogisi selaaminen saa aina mieleni seesteiseen, harmoniseen ja kauniiseen tilaan, sellaisiin fiiliksiin, joita haluan elämässäni vaalia. Kiitos siitä! Aion myös tänään iltapäivällä mennä ostamaan Porterin uusimman numeron, olen intoillut tulevasta syksystä ja siihen liittyvistä jutuista jo pari päivää, unohtaen kuitenkin kokonaan kaikki September issuet. Mahtavaa! Kiitos Eeva ja ihanaa viikonloppua. Toivottavasti törmäisin Sinuun joskus jossain, että voisin tulla kiittämään. Xxx

  • Jeppeli 21.8.2015 at 9:17

    Auringonkukat <3 ! Pitääkin käydä katsomassa jos kunnan pellolta löytyisi.
    Yksi postaustoivekin olisi. Kerroit joskus kärsiväsi niskakivuista ja kokeilit eri keinoja päästä siitä eroon. Olisiko mahdollista saada postaus nykytilanteesta ja vinkkejä mitkä keinot ovat mahdollisesti auttaneet? Itse olen kärsinyt kunnon niskajumeista jo yli puolivuotta ja kaikki vinkit olisivat tervetulleita.

  • Elina 21.8.2015 at 9:34

    Tuo on niin totta. Koko kesän olen haaveillut paluusta kotiseudulle. Siitä kuinka remontoisimme vanhan kyläkoulun meille kodiksi ja perustaisimme perheen. Lapset pääsisivät pienen kirkonkylän kouluun ja minä tietenkin saisin jonkin unelmatyön, josta osan voisin tehdä etänä kotoa käsin. Kun illat rupesivat pimenemään, tuntuu taas rivari, katuvalot ja kaupunki tosi hyvältä vaihtoehdolta.

  • Maarit 21.8.2015 at 12:57

    ”Joskus on jotain mieltä, välillä jotain toista. Joskus kiinnostaa tämä, joskus tuo, joskus ei mikään.”

    Juuri näin! Ihanaa, kun kirjoitit noin, koska jotenkin mä aina tunnen jonkin asteista huonoa omaatuntoa, kun taas kerran muutan mieltäni tai kun mikään ei kiinnosta.

    Jee ja kiitos :))

  • p 21.8.2015 at 4:07

    Se, että omaksuu jonkin tavan elää, olla, minkä tahansa, ja ajattelee, että se nyt on aina näin, on surullista. Olen tajunnut, että lapsellinen ajatuskuvio on nimen omaan se, että samaistuu johonkin rantapummi-, discohile-, whateveridentiteettiin niin, että kuvittelee olevansa vain sitä nyt ja aina. Onneksi ikä ja aika tuo perspekstiiviä :).

  • VierasE 26.8.2015 at 3:13

    Hei, mikä on ensimmäisessä kuvassa oleva kukka?
    Kiitos kivasta blogista!!

    t. Pitkäaikainen seuraaja

    • Eeva Kolu 26.8.2015 at 4:38

      Heippa, se on palmuvehka!