Hyvää kansainvälistä kahvipäivää!
(Älkää kysykö mikä se on, luin Instagramista.)
Yhdessä vaiheessa yritin lopettaa kahvinjuonnin, koska se kuulemma nosti kortisoli- eli stressihormonitasoja.
Mutta arvatkaa mikä oli vielä stressaavampaa kuin kahvinjuominen? Kahvin juomatta jättäminen.
Kuvan kakku on muuten Bulevardin Kakkugallerian sacher. Ihanan vanhanaikainen kilpailija kaikille suklaamousse-härpäkkeille, ei pidä meteliä itsestään. Hintakin on kuin vuodelta 2001: kakkupalan saa reilulla kolmella ja puolella eurolla.
Päivän ensimmäinen kahvi on yksi päiväni parhaita hetkiä. Joinpa sen kotona lempimukista, kahvilassa tai take away -kupista kävellessäni johonkin. Vuosienkin jälkeen se saa minut hykertelemään onnesta joka kerta.
Aamukahvin jälkeen parasta: tiukka lyhyt espresso oikein hyvän, pitkän illallisen päätteeksi. Se sitoo koko paketin yhteen, vähän kuin se huutomerkki, joka lisätään lauseeseen olipa ihana ilta!
Jos jokin tekee minut niin onnelliseksi, ei se voi kauhean huonoksi terveydelle olla.
Rakkautta ja kahvia torstaihinne!
Niin samaa mieltä elon kahden kiistattoman kunkkukahvin (aamu ja post-iltaruoka) kanssa !
Suuri Kyllä! Tälle kaikelle kirjoitukselle ♡
Täysin samaa mieltä. Liikaa on aina liikaa, mutta kahvilla on myös positiivisiäkin vaikutuksia kehoon. Ravintolaillallisen jälkeen pitää aina saada espressoa 🙂
Täällä myös yksi Kakkugallerian Sacherin suuri fani <3 Paras sacher piiiiiitkään aikaan ja jumpan jälkeen kotiinkannettuna vielä edullisempikin kuin kahvilassa nautittuna 😉
Ja helpotuksena voin todeta, että kahvikuppi tai pari päivässä on ihan terveellistä, että ei se ainoastaan pahaksi ole 🙂
Aamen.
Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmiset jotka eivät juo kahvia ovat hieman epäilyttäviä. Ja siis puhun sellaisesta “en ole ikinä juonut kahvia, koska en pidä kahvista” -juomattomuudesta.
Itse kuulun kategoriaan “en ole koskaan maistanut tavallista suodatinkahvia”, mutta jäin koukkuun kahviloiden cafe latteen. Kahviloissa istuskelu on minulle mitä parhainta ajanvietettä ja arjen luksusta. Yllätyksekseni huomasin että muutaman vahingossa vietetyn kahvittoman päivän jälkeen oloni oli tavallista pirteämpi ja kaameat päänsärkyni poissa! Hätäännyin kun tajusin että mun ehkä kannattaa lopettaa kahvin juonti!! Tuntui kuin yksi tärkeä rentoutumisrituaali riistettäisiin minulta. Sitten keksin kofeiinittoman kahvin ja ahh elämä pelastui!
Hei Eeva, meinasitko kirjoitella Sara KArlssonin ja Pia Sievisen kirjasta? Muistaakseni joskus ehkä lupailit palata kirjaan sen luettuasi, olisi kiva kuulla mitä pidit.