Minua ovat aina kiehtoneet ne tarinat, joissa kaikki muuttuu yhdessä päivässä.
Sen piti olla aivan tavallinen päivä..
Pekka ei olisi koskaan voinut arvata herätessään siihen aamuun, että…
No, tänään ei ollut sellainen päivä. Mutta kuka tietää, ehkä huomenna. Juuri niinhän ne tarinat alkavat: Eeva ei olisi koskaan voinut arvata herätessään siihen aamuun, että…
Löysin kotikorttelista tällaiset kauniit kirjaimet, keskellä tietä asfalttiin maalattuna. Minun nimikirjaimeni.
En tiedä. Tuntui enteeltä.
Lämmin läikähdys kun katsoin, että siinäpä ovat nimikirjaimeni, kunnes tajusin, että niin, olivat nimikirjaimeni 13 vuotta sitten ennen kuin menin naimisiin… Tiukasti ovat jonnekin alitajunnan sopukoihin näköjään jääneet 🙂
Haha! Sovitaan, että tää viesti oli silti myös sulle.
Pakko kertoa, käyn Oulussa ammattikorkeaa ja tänään ohimennen ruokajonossa kuultua: ”eevakolu oli julkaissut sellaisen ihanan bataattireseptin. Pitäisi tehdä enemmän kaikki hyviä kasvusruokia”.
Sinulla on hyvä vaikutus ihmisiin! ^^
Siis kasvisruokia 😀 ei kasvus..
Voi ihana! Kiva kuulla että ihmiset puhuvat hyvää selän takana 😉
Hui, jännä löytää tuollaisia! Uskon myös enteisiin ja tuo on ihan selkeä merkki. Minulla on ollut muutama sellainen kaiken muuttanut päivä elämässä, seuraavaa sellaista odotellessa… 😀
Mulla ei ole vielä koskaan tainnut olla sellaista päivää, paitsi ehkä jälkikäteen ajateltuna. Nyt on jotenkin sellainen tutina, että semmoinen saattaa olla matkalla… 🙂
Elinkeinoelämän Keskusliitolla ei ole enää varaa oikeisiin mainoksiin?
ehkä!
Voi. En tiedä miksi minulla on jo kauan ollut tätä blogia lukiessani olo, että tällä kirjoittajalla ei ole kaikki hyvin, jotenkin se välittyy ruudun läpi sanoista tai kuvista, en osaa kunnolla sanoa miksi.
Sitä on kai liikkeellä. Mutta voimia ja jaksamista pimeään ajanjaksoon! Ja ehkä olen väärässä. Ehkä se on vaan tämä marraskuu.
Jännä tulkinta, mutta jokainen toki peilaa omaa tilannettaan kaikkeen näkemäänsä ja lukemaansa. Jos (ehkä tiedostamaton) pyrkimyksesi tuolla kommentilla oli jotenkin ”näpäyttää” tai pilata mun fiilis, niin ei toiminut 🙂 Oikein hyvää marraskuuta myös sulle, paljon valoa sinne! x
Haa! Minun tämän päivän enteeni taisi sitten olla tämän blogin tykkäys 🙂 Olin nimittäin tykkääjä nro 77. Syntymävuoteni lisäksi 7 on äärettömän paljon elämääni vaikuttanut numero. Tälläkin hetkellä asun talossa numero seitsemän, jopa kadun nimi viittaa osaltaan samaan lukemaan. Tästä taitaa tulla minullekin hyvä päivä, mieli ainakin tuli jo.
No hei ja mä rakastan kirsikkahilloa – sovitaan että tämä kommentti oli enne siitä että tänään syön croissantin hillolla 😉
Mun oma suosikki tässä teemassa, sopivan melodramaattinen, on Abban The Day Before You Came
https://www.youtube.com/watch?v=1HnOFwqpLRQ
Hahaa eikä, mulla on ollut viime aikoina kauhea Abba-villitys, ihan mahtavaa! 🙂
Oho, it must be a sign! Jos itse törmäisin omiin nimikirjaimiin keskellä katua, niin en tiedä, mihin kääntyisin! Olisi vaikea jättää ne siihen ja kävellä pois..? Jäisin ehkä siihen odottelemaan, että jotain tapahtuu. 🙂 Nyt sitten odotellaan, että mitä sun kirjaimet ennustivat. Jännää!
Rakastan sitä miten pienet yllättävät asiat johtavat päivän ja/tai ajatusten kulkua ihan omaan suuntaansa. Sitten sitä huomaakin löytäneensä jotain ihanaa uutta/unohtunutta tai muuttaneensa jonkin raskaan ajatusmallin voimauttavaksi.
Tuo on varmasti hyvä enne 🙂
Tästä tuli mieleeni tapaus, kun muutin joitakin vuosia sitten Helsinkiin. Uusiin kotikulmiin tutustuessani löysin tosi hienon stencil-tekniikalla tehdyn graffitin, joka esitti naisen kasvoja. Kuva oli ihan minun näköiseni, kasvonpiirteitä ja hiustyyliä myöten. Se oli mystistä se. Kuva ei joutunut uudelleenmaalatuksi, vaan pysyi paikallaan ainakin sen kolmisen vuotta, kun asuin niillä kulmilla. Kuljin usein sen ohi, ja aina ihmetytti.