Alesta löytynyt Isabel Marantin silkkipaita on ensimmäinen maaliskuun ostos. Aion pukea sen valkoisten farkkujen kanssa, kunhan sää sallii.
Vaatehaastetta on nyt takana vajaat kolme kuukautta. Siinä ajassa on tullut jo ehkä opittua jotain – tai ainakin tehtyä huomioita.
Tammi-helmikuu tuntui aluksi ajankohtana haastavalta pysyä sallitussa kahdessa vaatteessa, koska kaikkialla on tammikuussa alet ja helmikuussa mega-alet. Oli siis mitä otollisin aika hankkia juurikin niitä hyvin tehtyjä, erityiseltä tuntuvia designer-vaatteita, joita nimenomaan kaappiini haluan mutta joita en todellakaan voi ostaa täyteen hintaan.
Toistaiseksi haasteen tärkein anti on ollut se, että olen tajunnut, että aina tulee uusia vaatteita ja uusia mahdollisuuksia ostaa vaatteita (jopa designer-vaatteita mielettömällä alennuksella). Jos ensimmäisen muutaman kuukauden aikana tuntui koko ajan jossain olevan jokin mieletön ale tai poistomyynti, tilaisuudet eivät ole ollenkaan niin ainutlaatuisia kuin firmat yrittävät uutiskirjeissään uskotella.
Paljon radikaalimmalta ja tyydyttävämmältä tuntuukin oikeastaan jättää ostamatta, passata “hyvä diili” ja luottaa siihen, että ihanat tavarat ja hyvät diilit eivät maailmasta lopu.
Tammi- ja helmikuussa pysyin kunniakkaasti itselleni asettamissa rajoissa ja se tuntui helpolta. Tammikuussa ostin Max Maran alesta villapaidan ja untuvatakin. Helmikuussa ostin korvikset ja vyön. Vyö ja korvikset olivat edullisia, villapaita ja takki kalliita. Tällä kertaa uskalsin maksaa paljon vaatteista, joihin oikeasti rakastuin, koska tiesin että en ostaisi siinä kuussa enää muuta.
Monochrome moment. Villapaita on toinen tammikuun ostoksista. Sportmaxin villakangashousut ovat viimevuotinen megalöytö kirppikseltä.
Tämä maaliskuu onkin ehkä ollut toistaiseksi sittenkin kuukausista haastavin. Talvi kyllästyttää ja sitä myötä tuntuu välillä, että koko elämä ja oma itsekin kyllästyttää. Tulee halu uudistua ja uudistaa.
Oikeasti vaatekaapistani löytyy jo ratkaisu tähän – viime syksynä varastoon pakkaamani kassillinen ihania kesävaatteita. Sää ei tietenkään vielä salli niiden ottamista käyttöön ja talvivaatteiden pakkaamista pois, joten huomaan eksyväni jatkuvasti Pinterestiin ja nettikauppoihin haaveilemaan kaikesta ihanasta ja uudesta.
Oikeasti haaveilen tietenkin lämmöstä, auringosta ja siitä millaista elämä on kun on lämpöä ja aurinkoa. Yritän muistaa, että himo ostella kaikkea kevyttä, valkoista, hulmuavaa ja värikästä liittyy oikeastaan siihen eikä ostelu tuo kevättä tänne yhtään nopeammin.
Tänään päätin, että vaikka joudun vielä tovin pukeutumaan villapaitoihin ja talvitakkeihin, voin silti jo kaivaa kevät- ja kesävaatteet esiin. (Laitan aina sesongin loputtua kesä- ja talvivaatteet varastoon, koska tykkään tilasta vaatekaapissa. Ja kun vaatteita ei ole nähnyt puoleen vuoteen, ne tuntuvat taas melkein uusilta.)
Voin jo höyrytellä vaatteet henkareihin odottamaan kevättä ja fiilistellä kevyempiä materiaaleja. Ehkä jo pelkästään vaaleiden värien ja hulmuavien helmojen näkeminen vaatekaapissa piristää ja hillitsee himoja ostella uutta. Eikä mikään estä pukeutumasta kesävaatteisiin kotona jo nyt!