Kirjat

Keväällä luettua

14.5.2020

kevatkirjat (10 of 10).jpg

Jos joku olisi muutama kuukausi sitten kertonut minulle, miten tulemme viettämään tämän kevään, ensimmäinen ajatukseni olisi varmaan ollut ah, ainakin tulee luettua paljon. Normaalisti oikein odotan, ettei olisi mitään mitä pitäisi tehdä tai missä pitäisi olla, jotta voisi vain lukea.

Mutta näköjään poikkeustilanteessa eivät päde vanhat säännöt, tässäkään asiassa. Olen lukenut tänä keväänä vähemmän kuin yleensä. Kaipa mieli vain on ollut liian levoton.

En ole tuntenut yhtään huonoa omaatuntoa siitä että olen töllännyt Netflixiä ja YouTubea ja ajautunut Animal Crossing -putkiin. Ne ovat nyt olleet sielua silittäviä selviytymisstrategioita (mikä siinä onkin, että päärynöiden poimiminen animoiduille eläinhahmoille lievittää niin tehokkaasti ahdistusta?).

kevatkirjat (7 of 10).jpg

Huomaan kuitenkin, että on tosi tärkeää keksiä myös sellaista viihdykettä, johon ei liity läppäri tai puhelin, koska pitkään ruutuja tuijoteltuaan tulee tosi tunkkainen olo. (Eivätkä ne varsinaisesti auta tähän mielen levottomuuteen.) Ystäväni on alkanut pelata lautapelejä ja toinen järjestää perheensä kanssa diskoja. Itse olen suunnitellut alkavani taas piirtää, mutta niin on vissiin moni muukin, koska pehmeät lyijykynät ovat olleet kaikkialta loppu.

Olen siis palannut hyväksi havaitun analogisen viihteen eli kirjojen pariin. Viime aikoina olen yrittänyt huijata keskittymiskykyäni valitsemalla hyllystäni mahdollisimman ohuita kirjoja. Ne tuntuvat nyt jotenkin helpommin lähestyttäviltä.

On ollut ihanaa löytää pilkahduksia vanhasta tutusta lukemisen ilosta. Silloin kun lukemisessa pääsee oikein vauhtiin, ei mikään muu ole yhtä tehokas teleportti johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Ja voe pojat, tänä keväänä on ollut tarvetta silloin tällöin paeta todellisuutta.

kevatkirjat (8 of 10).jpg

Kuten nyt vaikka Venetsiaan. Italia-ikävissäni tartuin Nicolas Barreaun Pienten ihmeiden kahvilaan. Kirjassa pariisilainen Nelly lähtee Venetsiaan löydettyään isoäidilleen kuuluneen kirjan, joka viittaa johonkin isoäidille merkitykselliseen elämänvaiheeseen Venetsiassa. Siellä luvassa on seikkailuja isoäidin jalanjäljissä, cappuccinoja ja tietysti romanzaa.

Nautin kirjan Venetsia-tunnelmista alkuun paljon, mutta loppua kohden siirappia alkoi tihkua niin paksulti että oma sietokykyni ylittyi. Jos kaipaat Italia-eskapismia ja pidät häpeilemättömän romanttisista, hattarankevyistä tarinoista, voisit tykätä tästä.

kevatkirjat (2 of 10).jpg

Erich Segalin Love Story – rakkauskertomus on varmaan useammille tuttu klassikkoelokuvana – tiedättehän, Wheeeere do I begin… Juuri tästä kirjasta/leffasta on myös peräisin se kuuluisa lause: “Rakkaus on sitä, ettei koskaan tarvitse pyytää anteeksi.” (Mikä on tietysti täyttä bullshittiä, mutta ymmärrän ajatuksen sen takana.)

Olen itsekin vuosia sitten nähnyt leffan, mutta tartuin kirjaan vasta nyt kun siitä julkaistiin suomeksi uusi painos. Kirja sijoittuu 60-luvun Yhdysvaltoihin ja kertoo kahden opiskelijan, rikkaan perheen pojan ja työväenluokkaisen tytön rakkaustarinan.

Tykkäsin tästä pienestä tarinasta aivan valtavasti. Segalin kuivakan humoristinen kerronta on vähäsanaista ja niukkaa, ja siitä huolimatta hän onnistuu luomaan herkullisia henkilöhahmoja ja kuljettamaan lukijansa ihan toiseen aikaan ja paikkaan. Pieni, mutta samalla jotenkin vähän elämää suurempi tarina.

kevatkirjat (9 of 10).jpg

Pidin tosi paljon Leïla Slimanin Kehtolaulusta. Slimanin esikoisromani Adèle julkaistiin myöhemmin suomeksi Kehtolaulun menestyksen mainingeissa. Adèle on ranskalainen perheenäiti, jolla on periaatteessa kaikki hyvin. Hän vain ei osaa lakata etsimästä jännitystä vieraista miehistä aviomiehensä selän takana.

Kirja ei aivan yltänyt Kehtolaulun tasolle, mutta oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja tarjosi kiinnostavaa pohdintaa siitä, millaisia valintoja teemme elämässä ja miksi. Ja siitä kuinka ihmisten keskelläkin voi olla hyvin yksin, jos ei ole aito itsensä. Adèle on kertojana ei-kovin-miellyttävä, mikä on minusta aina myös aika virkistävää, etenkin naishahmoissa.

kevatkirjat (5 of 10).jpg

Epämiellyttävistä naishahmoista puheen ollen… luin myös Harriet Tycen hypetetyn Veriappelsiinin. Kirja kertoo lontoolaisesta asianajaja Alisonista, joka saa hoidettavakseen ensimmäisen murhajuttunsa. Töiden ulkopuolella Alisonin oma elämä on kaaoksessa – avioliitto päin persettä, salasuhde kollegaan, juominen hallitsematonta, ja kaiken kukkuraksi joku lähettelee painostavia viestejä salaisesta numerosta.

Rehellisesti sanottuna en innostunut tästä kirjasta, mutta tämä voisi olla täydellistä lomalukemista niille, jotka tykkäävät Paula Hawkinsin ja A.J. Finnin tyylisistä kirjailijoista.

kevatkirjat (4 of 10).jpg

Näköjään minulla on ollut nyt jokin alitajuinen naiset elämänvalintojensa keskellä -teema, koska luin myös Pauliina Vanhatalon Toisen elämän. Kirjassa Vanhatalo pohtii sitä, mitä tapahtuu, kun valinnat on tehty: ura rakennettu, naimisiin menty, lapset saatu, talo ostettu. Mistä aikuinen voi vielä unelmoida?

Vanhatalo on erinomainen kirjoittaja. Kirja oli itselleni tosi mielenkiintoista (joskaan ei aina miellyttävää) luettavaa, koska olen itse päinvastaisessa tilanteessa – aika kuluu, mutta asuntokauppoja lukuun ottamatta kaikki suuret valinnat ovat vielä tekemättä. Tämä sai pohtimaan taas kerran sitä, että ei ole mitään maaliviivaa, jonka jälkeen kaikki muuttuisi automaattisesti upeaksi.

kevatkirjat (3 of 10).jpg

Viimeisenä naiset elämänvalintojensa keskellä -teemassa Sayaka Muratan Lähikaupan nainen. RAKASTIN tätä kirjaa! Tämä kirja on kertakaikkisen kummallinen, vähän hullu ja jotenkin erittäin japanilainen pieni tarina. Kirja kertoo 35-vuotiaasta (oman tulkintani mukaan autistisesta) Keikosta, joka on töissä lähikaupassa. Keiko itse nauttii työstään ja on elämäänsä tyytyväinen, mutta lähipiirin mielestä pitäisi mennä oikeisiin töihin ja naimisiin.

Kirja pistää todella miettimään, miten erilaisista asioista elämän merkityksellisyys voi syntyä ja kritisoi sitä, miksi kaikkien pitäisi pusertaa itsensä samaan muottiin. Viimeisillä sivuilla hihkuin ääneen ja tuuletin.

Näemmä jatkan edelleen naiset elämänvalintojensa keskellä -teemaani, sillä aloitin juuri kauan hyllyssä odotelleen Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Seuraavaksi haluan taas lukea jonkin paksun, mehevän, täysin mukaansa imaisevan tarinan! Laittakaa suosituksia vaikka Instaan (@eevakolu) jos tulee mieleen hyviä.

Juttu sisältää affiliate-linkkejä.

Kirjavinkkejä kesään
Tätä ei koskaan tapahtunut

Saattaisit pitää myös näistä