Hurmaavat pikkiriikkiset joulutulppaanit löytyivät Hakaniemen torilta.
Vuoden lähestyessä loppuaan takki alkaa olla aika tyhjä, mutta asioiden yllä lepää ajatus:
kaikki on hyvin.
Kaikki on kuten kuuluu olla.
Tiedän, että tein tänä vuonna parhaani, ja se riittää.
Tiedän, että paljon jäi tekemättä, mutta tiedän myös, että
olen taas valtavan paljon viisaampi kuin vuosi sitten.
Tiedän, että joulu ei tänäkään vuonna ole sellainen kuin unelmissani, mutta annan itselleni luvan käydä läpi kaikki surun, yksinäisyyden ja pettymyksenkin tunteet, joita juhlapyhät niin usein nostavat pintaan. En enää pelkää niitä, koska ymmärrän, että ne palvelevat omaa, tärkeää tarkoitustaan.
Ja juuri siksi osaan vuosi vuodelta paljon aidommin ja täydemmin myös nauttia siitä kaikesta ihanasta, mitä pyhät tuovat tullessaan: kynttilöistä, kuusen valojen luomasta tunnelmasta, tavallistakin paremmasta ruoasta ja juomasta, päivistä jolloin ei tapahdu mitään.
Olen hyväksynyt sen, että ne ihmiset, joita ei ole, heittävät aina pyhien ylle varjonsa, mutta sitä suuremmalla syyllä on aihetta nauttia niistä ihmisitä, jotka ovat (ja etenkin niistä koirista – tänä vuonna saamme kuulemma jouluvieraaksi 13-viikkoisen terrieripennun, apuaaaaa).
Siispä: mikään ei ole täydellisesti, mutta kaikki on hyvin.
Siinähän on jo hyvän joulun ainekset.
Joten – hyvää joulua!
Nyt aion sulkea läppärin ja puhelimen ja viettää seuraavat pari päivää sohvalla pyjamassa, kirja kädessä ja marsipaanirasia tukevasti toisen käden ulottuvilla.
Sen jälkeen onkin aika alkaa tosissaan huhkia oman kirjan parissa, joten voi olla että täällä blogissa on seuraavat viikot hieman hiljaisempaa.
Toivon teille kaikille kaikkea hyvää ja kaunista jouluun, sekä onnea ja pieniä ja suuria ihmeitä uuteen vuoteen, jos emme tapaa ennen sitä. Kiitos kuluneesta vuodesta jokaiselle lukijalleni!
Rakkaudella,
Eeva
