Ajatuksia Elämä Hyvinvointi Koti

Ihmisen viikkohuolto

20.2.2023

On kulunut hetki siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon.

Löysin unelmieni kodin, menetin unelmieni kodin. Muutin äidin vierashuoneeseen asumaan. Löysin uuden unelmien kodin, luulin hetkellisesti menettäneeni senkin, mutta kyseessä olikin vain isännöitsijän viestistä unohtunut pieni sana, ei. (“Taloyhtiö tule käyttämään lunastusoikeutta.“) Sain unelmieni kodin, remontoin unelmieni kodin, reilu viikko sitten muutin sinne asumaan.

Tämä unelmien koti olikin se todellinen unelmien koti – ensimmäinen oli vain harjoitus siitä, mikä on mahdollista. Ilman sitä harjoituskierrosta en koskaan olisi uskaltanut toivoa tätä.

Remontti on vielä kesken. Asustelen alkovissa ja yhdessä olohuoneen nurkassa. Huonekalut vaeltavat paikasta toiseen sen mukaan, missä ne milloinkin ovat vähiten tiellä.

Viikonloppuna sain ensimmäisen oikean irtioton kaaoksesta, kun lähdin yökylään Järvenpäähän. Eilen jo heti kotimatkalla aloin tehdä listaa siitä, mitä ehtisin vielä saada illalla aikaiseksi. Maalata ikkunalaudat? Fiksata eteisen viimeisen keskeneräisen komeron? Suunnitella senkkiprojektia?

Sitten jokin (viisas!) ääni sisimmästäni sanoi:

kröhöm.

Jaa mitä? kysyin.

Sellainen ajatus tässä vain tuli, että mitä jos tänään keskittyisitkin itsesi huoltamiseen asunnon sijaan? Remontti voi kyllä odottaa yhden päivän.

Ai miten loistavia ideoita sitä joskus saakin! Innostuin ajatuksesta. Olin ennen vuodenvaihdetta aika vakavasti sairaana ja sen jälkeen on ollut tätä asuntosekoilua, äidin (kieltämättä ei kovin selkäystävällisellä) vierassohvalla nukkumista ja sen jälkeen kakskytäneljäseittemän tätä remonttia. Maalaamisesta tulehtuneita ranteita, roskaruokaa, pitkiä päiviä ja ennen kaikkea huonosti nukuttuja öitä. (Ei siksi että stressaisin remonttia, vaan siksi että olen liian innoissani. Osaako joku muu samastua tähän…?)

Olin siis kaiken kaikkiaan huolenpidon tarpeessa.

Vaihdoin jalkaan mukavimmat ja lämpimimmät verkkarini ja tein ruokaa, ihan vain itselleni, ihan alusta asti. Bibimbapia – se on samaan aikaan sekä lohturuokaa että ravitsevaa.

Kannoin sohvalle peiton ja otin päikkärit.

Keitin teetä.

Aloitin vihdoin KonMarin uuden kirjan, josta olen ollut innoissani mutta jota en ole silti saanut vielä edes avattua. Se on kyllä valvonut remonttikaaosta ikkunalaudalta suojelupyhimyksen katseella.

Lähdin joogaan – paino sanalla lähdin, koska tunnille asti en koskaan päässyt. Olin katsonut aikataulun väärin netistä ja minun saapuessani paikalle visusti säpissä olevan oven takana kymmenen naista tervehti aurinkoa. En edes pahastunut, olin ylipäätään vain niin tyytyväinen siihen että ajatus joogasta oli pitkästä aikaa tuntunut kutsuvalta, aidosti ihanalta.

Illalla kävin kuumassa suihkussa. Keitin kaurapuuroa ja lisää teetä.

Ja sitten sain päivän toisen loistavan idean: mitä jos tästä tulisikin tapa?

Jos omistaisinkin tästedes aina viikon viimeisen päivän ihmisen viikkohuollolle? Self care Sunday!

Nyt kun olen muuttanut uuteen kotiin ja uusille kulmille, on mitä parhain aika alkaa muodostaa arkeen uusia, mieluisia rutiineja. Olen usein huomannut, että maisemanvaihdos antaa erityistä vauhtia muuttaa elämää ja arkea muutenkin. (Rutiiniguru James Clear vahvistaa tämän – hänen mukaansa uusi paikka, oli se sitten koti, huone, harrastuspaikka tai työpaikka, luo momentumia uusien hyvien tapojen vakiinnuttamiselle.)

Tämä olkoon uusista rutiineista ensimmäinen.

Ah, odotan jo ensi sunnuntaita.

Makuusopen muodonmuutos - alkovista minihotelliksi
Aion nuolaista ennen kuin tipahtaa

You Might Also Like