En tainnut koskaan ehtiä toivottaa teille kaikille hyvää joulua (tosin äitini huomauttaisi tässä kohtaa, että joulu jatkuu loppiaiseen asti). Mutta toivotan nyt hyviä ja onnellisia välipäiviä!
Joulu oli ihana ja yllättävä, toivottavasti teilläkin meni kaikki mitä hienoimmin.
Välipäivissä on oma tunnelmansa. Keskusta oli tänään täynnä ihmisiä syömässä thaimaalaista ruokaa ja pyörimässä kaupoissa. Ehkä kuvittelin, ehkä en, mutta minusta ilmassa leijaili kollektiivisen helpotuksen pilvi: saa taas olla ihmisten ilmoilla, pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan ja syödä vaihteeksi jotain, jossa ei ole kanelia. Ja puhua jollekulle, jolle ei ole sukua.
Pyhät ovat ohi, mutta arki ei ole vielä täällä. Lasken joka päivä, montako päivää tätä vuotta on vielä jäljellä ja mietin, että vielähän tässä ehtisi sitä ja tätä tämän vuoden puolella. Ilmassa alkaa olla vuoden viimeisten päivien taikaa – harva se hetki huomaa pohtivansa, millainen vuodesta 2016 tulee.
Siitä haluaisinkin tänään kertoa teille. Olen nimittäin tehnyt ison päätöksen: blogini lakkaa päivittymästä aktiivisesti tammikuun aikana.
Palaan lopettamisen syihin ja sen herättämiin fiiliksiin varmasti vielä omassa postauksessaan, mutta tämän postauksen tarkoituksena ei ole (vielä) tunteilla – juuri nyt minulla on nimittäin kysymys teille:
onko vielä jotain, josta haluaisitte, että kirjoittaisin seuraavien viikkojen aikana?
Tartun mielelläni heittämiinne ideoihin. Blogissakin alkaa nimittäin nyt eräänlaiset välipäivät, sillä ihan kerrasta poikki en osaisi tätä pistää. Johan tässä on kahdeksan ja puoli vuotta naputeltu.
Raikasta sunnuntaita, ja jos sallitte niin siteeraan vielä kerran joululaulua;
let your heart be light.
Yhteistyössä Habitat
