Huomasitteko jo, että Serialin toinen kausi on alkanut? (Jos olet ihan että öö mikä Serial, olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä.)
Serialin aiheena on tällä kertaa Afganistanissa kadonnut, Talebanien vankina viisi vuotta ollut amerikkalaissotilas Bowe Bergdahl.
Itse en ollut ensimmäisen jakson jälkeen vielä täysin vakuuttunut kakkoskaudesta – mikä oli pieni pettymys, koska olin odottanut sitä todella pitkään ja kiihkeästi.
Vaikka tuotanto on jälleen tuttua Serial-laatua, ykköskauteen verrattuna eroja on paljon. Tällä kertaa aiheena on jo aiemmin paljon mediahuomiota saanut keissi. Siinä missä ensimmäinen kausi käsitteli “pienten ihmisten” kohtaloja – ja toki Bowe Bergdahlinkin tapauksessa on siitä loppujen lopuksi kyse – on kakkoskaudella väkisinkin laajempi yhteiskunnallinen ja poliittinen teema. Soppaa sekoittaa se, että samasta aiheesta suunnitellaan elokuvaa ja Serialin kakkoskausi on tehty yhteistyössä elokuvakäsikirjoittaja Mark Boalin kanssa, joka itsekin tutkii Bergdahlin tapausta.
Mutta kaikista suurin menetys on se, että toimittaja Sarah Koenig ei tällä kertaa puhu kohteensa kanssa lainkaan itse, vaan kaikki Bergdahlin kommentit on nauhoitettu tämän keskusteluista Mark Boalin kanssa. Minusta ykköskauden parhaita hetkiä olivat nimenomaan Koenigin ja murhasta tuomitun Adnan Syedin väliset puhelinkeskustelut, jotka pistivät paitsi Koenigin myös kuuntelijan pohtimaan kaikenlaista – Adnanin syyllisyyttä, oikeusjärjestelmää ja oikeutta, empatiaa, muistia, ajan kulumista…
Mutta mutta. Ensimmäinen jakso on toki vasta ensimmäinen jakso. Vaikka tämä kausi on hyvin erilainen, nuo eroavaisuudet voivat hyvinkin jatkossa osoittautua vahvuuksiksi. Aion toki kuunnella ensi viikollakin.
Joko te kuuntelitte – mitä piditte?
Tänään olen herännyt kahdeksalta aamulla ja siitä saakka odottanut, että aurinko nousee, jotta voisin ottaa pari valokuvaa. Kello on nyt kolme iltapäivällä eikä aurinko ole vielä tänään noussut – ehkäpä on aika myöntää tappio ja pistää pillit pussiin. 
takki ja pooloneule Marimekko
