Matkat

Yksin matkustamisesta

3.7.2015

pihlajasaari (1 of 9)

Paljon on kysytty kokemuksia yksin matkustamisesta.

Kerron mielelläni, mutta ensimmäiseksi tärkein pois alta: Lähe!

Suurin huoli tuntuu olevan, että yksin matkustaminen on liian pelottavaa. Ymmärrän tämän hyvin. Saa pelottaa. Lähe silti.

corralejo5 (2 of 6)

Olen reissannut yksin Euroopassa, Thaimaassa ja Meksikossa. Meksikoon lähtö jännitti ylivoimaisesti eniten – nyt jälkeenpäin lähtisin vaikka heti uudestaan.

Väitän, että et joudu yhtään sen todennäköisemmin kiipeliin soolomatkalla kuin millään muullakaan matkalla. Vaaroja on aina. Vaaroja on kotonakin.

corralejo5 (5 of 6)Mietinkin, pelkäävätkö ihmiset oikeastaan yksin matkustamisessa enemmän mahdollisia vaaratilanteita vai sittenkin sitä yksin olemista?

Jos yksin oleminen tuntuu vaikealta – jos olet juuri niitä ihmisiä jotka kaivavat iPhonen taskusta heti kun on viisi sekuntia hiljaista – sitä suurempi syy lähteä yksin, kohdata omat ajatuksensa ja itsensä. Yksin matkustaminen opettaa, ja nyt, anteeksi, joudun kuulostamaan kornilta: riippumatta siitä, mihin matkustat, yksin matkustaminen on aina ennen kaikkea matka itseen. SORI! Mutta niin se on. Niin se todellakin on.

mango (1 of 7)

Olen tehnyt kavereiden kanssa ihania, ikimuistoisia reissuja, mutta kaikki Elämäni Matkat – ne, joilla olen älynnyt jotain tärkeää, joiden ansiosta isot pyörät ovat alkaneet pyöriä ja joiden hedelmiä napsin edelleen omassa arjessani – ovat kaikki olleet matkoja, joilla olin yksin.

pimentel (8 of 27)

Vaikka matkustat yksin, et todennäköisesti ole kovin kauaa yksin (paitsi jos haluat – ja osan matkasta kannattaakin). Seuraa saa ja kavereita löytyy, yksin itse asiassa helpommin kuin seurassa matkustaessa.

Jos et itse osaa jutella vieraille, sen kuin olet olemassa ja näytät ystävälliseltä ja lähestyttävältä – joku tulee takuulla jututtamaan. Helpoiten ihmisiä tapaa päiväretkillä, hostelleissa ja muissa backpacker-paikoissa. Hienommissa hotelleissa ihmiset ovat yleensä paljon enemmän omissa oloissaan.

brisas-(1-of-6)

Yksin matkustaessa pääsee ihan eri tavalla siihen myyttiseen reissumoodiin, irti omasta elämästään, omasta arjestaan. Sitä oppii keskittymään olennaiseen. On jotenkin enemmän läsnä. Kokee kaiken vähän vahvemmin. Saa olla mitä on, juuri sillä hetkellä – kukaan kotoa ei ole muistuttamassa siitä, kuka arjessa olet.

Ehkä juuri siksi yksin matkustaessa oppii niin paljon itsestään – alkaa huomata, mikä on todellista itseä ja mikä jokin vuosikausia sitten omaksuttu rooli, josta olisi ehkä jo aika luopua.

corralejo4 (11 of 11)

 Yksi elämäni ikimuistoisimmista aterioista – jonka söin, jep, arvasitte… yksin. Muistan, että tarjoilijat kävivät koko ajan kaatamassa lasiini lisää roseeta. Muistan, että hihittelin koko aterian läpi. Olo oli riemukas, kaikki oli täydellisen hyvin ja tunsin joka solulla, että olen T Ä S S Ä enkä olisi mieluummin missään muualla. 

Pikkuasiat alkavat tuntua pikkuasioilta – ehkä koska ei ole koko ajan vieressä kaveria, jolle valittaa milloin mistäkin. Vastoinkäymisille oppii kohauttamaan olkiaan, jopa nauramaan. Oppii, että selviää kaikenlaisista kiperistä tilanteista ihan ite – ja toisaalta oppii pyytämään apua ventovierailta. Muuttuu rohkeammaksi, vahvemmaksi, fiksummaksi. Vähän isommaksi. Paljon kevyemmäksi.

puertoescondido-(7-of-9)

Tietenkin tulee hetkiä, jotka jakaisi mieluummin jonkun läheisen kanssa. Tulee hetkiä, kun vituttaa, väsyttää, itkettää ja pelottaa. Mutta eikö huonoja hetkiä tule seurassakin reissatessa?

peru1 (2 of 15)

Pari ensimmäistä päivää ovat vaikeimpia. Ensimmäisinä päivinä kannattaa päästää itsensä helpolla. Ei kannata potea syyllisyyttä siitä, jos jännittää tai jos heti ekana iltana ei ole MAAILMAN SIISTEINTÄ ja mielettömiä seikkailuja.

Kannattaa taputtaa itseään olalle ja ihan vaan fiilistellä sitä, että täällä ollaan. Uskalsin lähteä, hyvä meitsi.

corralejo5 (4 of 8)

Kun uskaltaa kerran lähteä, uskaltaa lähteä toistekin. Ei ole enää riippuvainen kaverin tai poikaystävän lomista, mielenkiinnonkohteista tai rahatilanteista. Ei tarvitse lykätä omien unelmien toteuttamista siksi, että muilla on just nyt jotain muuta tekemistä. Muilla saattaa olla jotain muuta tekemistä aina.

Yksin reissaamisessa parasta: kun tajuaa, että voi lähteä yksin, yhtäkkiä koko maailma on auki.

Kuvat Perusta, Meksikosta, Espanjasta ja Helsingistä. 

Elämä Kulttuuri

(Ruis)rock, rauha ja rakkaus

2.7.2015

Tässä juuri pakkailen farkkushortseja ja pyyhin pölyjä festariasenteestani, sillä huomenna hyppään bussiin ja kurvaan Ruisrockiin.

En ole koskaan oikein ollut festari-ihminen, mutta entisenä turkulaisena olen toki rokannut Ruissalossa monen monta kertaa.

ruisrock-(2-of-3)

Seuraa kappaleen verran Ruisrock-nostalgiaa, sallittakoon se helsinkiläistyneelle ex-turkulaiselle: Hikinen ja ääriään myöten täysi bussi numero kahdeksan, se loputtomalta tuntuva kävely pysäkiltä festarialueelle (tunnetaan tuttavallisemmin myös nimellä Via Dolorosa – jos olet koskaan vaeltanut pätkää helteellä parin päivän festariväsymys alla ymmärrät miksi). Jätän tässä strategisesti mainitsematta ne kaikki juonet, joilla vuosien saatossa yritimme salakuljettaa alueelle alkoholia. (Niihin liittyy ainakin kuumaliimapistooli sekä hyytelösokeri.) Sen sijaan totean vain että rantalava ja meri, festarialueen edessä läjässä lojuvat polkupyörät, jatkot Dynamossa, kyl maar. Aamuyöstä Mantun makkaraperunat ja kipein jaloin talsiminen Yo-kylään, palaneena, hikisenä ja onnellisena.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten viime Ruisrockini – olisikohan viime kerta ollut 2009 tai 2010? Olen lapsekkaan innoissani tulevasta viikonlopusta – enkä vähiten sen vuoksi, että on vihdoin HELLE!

ruisrock-(3-of-3)

Festarihattu valmiina! 

Tämän vuoden kattaukseen ei kuulu omia must-artistejani, mutta hihitän ja pyörtyilen jo pelkästä ajatuksesta, että olen Pharrellin kanssa samalla maaperällä. (Onhan se nyt ihana.) Ohjelmassa on yllättävän paljon räppiä, mistä en ole ollenkaan pahoillani, toki aion räppihommien lisäksi tsekata myös Mastodonin, Pariisin Kevään ja ANTTI TUISKUN! Ai niin ja syödä – festarien ruokatarjonta on kuulemma kovasti parantunut niistä vuosien takaisista mössömätöistä.

Ehkä siis törmäämme viikonloppuna Ruissalossa! Suurin osa lipputyypeistä on loppuunmyyty, mutta perjantaille ja sunnuntaille näyttäisi vielä saavan yhden ja kahden päivän lippuja.

Hei Turku, kohta nähdään!

Tyyli

Alamummo

1.7.2015

Tukka niskassa, elämä edessä…

silkkihousut-(1-of-7)

Kun vaatekaappi on niukka sekä määrältään että tyyliltään, sitä alkaa hifistellä kaikenlaisilla yksityiskohdilla. Yhtäkkiä nutturan paikka muuttaakin koko homman – ainakin pukeutujan itsensä mielestä.

Vuosikausia pidin nutturaa päälaella, Pikku Myy-tyyliin – tai kuten äitini hiustyyliäni kutsuu, ylämummo. “Laita sellanen ylämummo niinku Eevalla aina on!”, totesi hän siskolle.

(Yritin selittää äidille, että ylämummo tarkoittaa jotain ihan muuta, mutta nyt kun asiaa ajattelen niin paremminhan tuo ilmaisu tähän asiaan sopii kuin jääkiekkoon.)

silkkihousut-(2-of-7)

No, joka tapauksessa – viime aikoina olen innostunut taas pitämään nutturaa niskassa. Vuosien ylämummoilun jälkeen varsin fresh & chic.

Niskanuttura lienee tälle oikea nimi, mutta itse taidan kutsua sitä mieluummin alamummoksi.

pompulat-(1-of-1)

(Täydellinen alamummo syntyy arviolta kymmenessä sekunnissa näin: Ei kannata turhaan katsoa peiliin. Tukasta kiinni, kieritä pötköksi, kieritä pötkö nutturaksi ja sutaise puhelinjohtoponnarilla kiinni. En tiedä, miten kukaan pitkä- tai kähärätukkainen elää toimivaa arkea ilman puhelinjohtoponnareita – itse en aio enää kokeilla.)