Kesän ensimmäisenä oikeana kesäpäivänä hymy oli niin herkässä, että poskipäitä pakotti.
Päivä oli täydellinen. Tiesin sen jo sitä eläessäni ja tiedän sen nyt näitä kuvia selatessani.
Fiilis oli niin kokonaisvaltaisen tyytyväinen ja onnellinen jo heti aamusta, kun kävelin koiran kanssa kotikadulla – v i h d o i n … tuntui, että leijuin sandaaleissani (!) ja t-paidassani (!!) pari senttiä asfaltin yläpuolella. Onneksi oli rekku hihnan päässä, muuten olisin saattanut kohota ilmaan ja liihottaa Ranskaan asti.
Lähdettiin haahuilemaan kaupungille, törmättiin kaveriin, mentiin porukalla lounaalle.
Istuttiin terassilla niin kauan, että pöytä ehti olla varjossa, auringossa ja taas varjossa. Käytiin läpi kaikkien työasiat, asuntoasiat, treeniasiat ja koira-asiat. Poltin nenäni, taas. Hyvän päivän merkki.
Lounaspaikaksi valikoitui uusi Southpark – tosi viihtyisä miljöö, ihana terassi suoraan Koffin puiston laidalla. Ruokakin oli aika jees.
Kaunis ilma, terassi, pari kaveria ja aikaa – ei siihen sen kummempaa tarvita, päivään, jolloin kaikki tuntui olevan täydellisen hyvin.
Kesälystiä kesti vain päivän, mutta olipa se ihana päivä. Äsken jäin Esterin perse -tyyppisen sadekuuron kouriin ja palasin kotiin kylmästä hytisevänä uitettuna koirana, mutta näitä kuvia katsoessa hymyilyttää taas. Ehkä eilisen voimin jaksaa taas hetken.
Mutta siis huomio, vain hetken. Että älkää nyt sääjumalat saako siellä mitään sadistisia ideoita.
Southpark
Sinebrychoffin puisto, Helsinki
