Uuden kodin sisustus on mennyt ihan jonkun vetovoiman laki -kirjan oppien mukaisesti.
Halusin löytää kaikki huonekalut käytettyinä. Tämän vuoksi olin varautunut siihen, että hommassa voisi kestää pitkään ja saattaisin hyvinkin elää puoli vuotta ilman sohvaa tai ruokapöytää. Mutta ei – toistaiseksi kaikki on ilmestynyt eteeni parin päivän sisällä siitä, kun olen keksinyt, mitä haluan.
Yhtenä päivänä lisäsin Pinterest-kansioon kuvan valkoisesta Howard-sohvasta, ja kolmen päivän päästä kaverini kertoi olevansa myymässä omaansa. Halusin 50- tai 60-luvun nojatuolin, ja löysin sellaisen roskiksesta. Päätin illalla, että haluan valkoisen pyöreän yksijalkaisen pöydän, ja seuraavana aamuna sellainen oli ilmestynyt seuraamalleni Facebook-kirppikselle.
Olin selannut varmaan kaksi viikkoa Tori.fi:n ilmoituksia ruokapöydän tuoleista, mutta mitään kivaa ei oikein tullut vastaan ja yksi myyjä oli jo tehnyt oharitkin sovitusta kaupasta. Menin pettyneenä Pinterestiin kyttäilemään tuolikuvia ja lisäsin toivekansiooni kuvan vähän erikoisemmista mustista wieniläistuoleista, joissa oli punottu istuinosa, ja katos vaan… kolme tuntia myöhemmin juuri sellaiset ilmestyivät Tori.fi:hin.
Ja hah, nämä 70-luvun tsekkiläiset ovat niiin paljon hienommat kuin ne oharimyyjän tuolit. Näyttää tosiaan siltä, että mitä tulee tähän kotiin, voin heittäytyä ihan lastuksi lainehille – kaikki menee juuri niinkuin pitää.
(Mietin tässä, että kannattaisikohan sinne Pinterest-kansioon alkaa lisäillä jotain muutakin kuin kuvia huonekaluista?! Vaikka viinitiloja Italiassa…)
