Aamupalaveri omassa keittiössä. Tarjolla puuroa (tällä kertaa ilman pippuria) ja tämän hetken hittituote: päärynä-kurkku-limemehu. (Reseptistä kiitos Mikko.)
Kannattaa laittaa paljon limeä. Ja ehkä vähän minttua, jos löytyy.
Aurinko. Munkkiniemi. Munkka. Nättiä.
Treeni. Hyvinä päivinä se on kiva plussa, huonoina päivinä päivän kohokohta. Aina se tekee onnelliseksi. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että tänä päivänä urheilu on elämässäni onnellistuttavimpien asioiden top vitosessa, olisin nauranut.
Mutta nykyään nauran ihan eri syistä. Kun hiffaan balettitunnilla lantion asennossa jonkun minipienen muutoksen, joka muuttaa koko homman. Kun yllätän itseni monta kertaa viikossa sillä, miten vahva olen ja mihin kaikkeen pystyn. Kun tanssitunnilla soi Murder She Wrote. Kun joku tuo Suomi-viinapullon juomapulloksi bootcampille.
Se, että tietokoneelta voi katsoa telkkaria ja että nyt on myös sohvapöytä, jolla tietokone-telkkaria voi pitää. Vanhassa kämpässä ei ollut oikein hyvää leffankatselunurkkausta ja olin jo oikeasti unohtanut, miten ihanaa on kiireisen päivän ja fyysisesti väsyttävän treenin jälkeen lösähtää sohvalle, keittää teetä ja katsoa tunti jotain sarjaa tai leffaa.
Juuri nyt kierroksessa Sons of Anarchy. En ole vielä päättänyt mitä mieltä olen sarjasta. Tosin minulla on vähän vaikeuksia keskittyä juoneen – kattokaa ite niin ymmärrätte miksi. (Siihen liittyvät eräät hymykuopat.)
Ai niin ja, Goodion raakasuklaa. Kallista, mutta niin hyvää. Ja pari palaa riittää. Uusi mustikanmakuinen on ehkä suosikkini.
Ylipäätään se, että nykyään melkein aina iltaisin minut valtaa sellainen tunne, että meinaan pakahtua. Että oli tämäkin päivä, ehkä ihan tavallinen, mutta sekin riitti. On aika jännä fiilis tajuta olevansa, ei pelkästään kiitollinen tai optimistinen vaan ihan reteesti onnellinen. Tekee mieli huutaa kiitos ja halleluja koko maailmalle. Ehkä huudankin.
