Pieni ajankohtainen muistutus… hiekoitussora on kenkien pahin vihollinen.
Muistakaahan kurkata silloin tällöin pohjiin ja tsekata, kaipaavatko kenkänne vähän suutarin huomiota. Kun pitää huolta ja hoivaa, ei tartte koko ajan ostaa uusia.
Tämä pari lähtee korjattavaksi än yy tee nyt. Joten jos ja kun törmäätte minuun kaupungilla pinkeissä juoksulenkkareissa niin tiedätte, että kyseessä ei ole tyyli-statement.
Terveiset Turusta! Piipahdin siellä viikonloppuna yhdistetyllä työ- ja hupireissulla. Ilma oli lämmin, kadut kuivat ja syrän keveä.
Turkuun oli taas tullut vaikka ja mitä. Iski dilemma: käydäkö läpi kaikki vanhat suosikit, joita on ollut ikävä, vai kokeillako jotain kaupungin uutuuksista?
Kuvassa yksi itselleni uusi tuttavuus: Ruissalon Avelia, joka on yhdistetty kahvila ja sisustuskauppa.
Oli ihana päästä syömään Turussa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon jatkossakin niin kauan kun mikään ei muutu: Turun ravintolaskene voittaa Helsingin mennen tullen. Siellä osataan paikat, joihin voi mennä syömään oikeasti rennosti. Helsingissä on jotenkin ihan liikaa piiperrystä minun makuuni (vaikka kukaan ei tietenkään myönnä piipertävänsä).
Testasin Kauppahallin kehutun La Victorian tacot (ja tamarindi –agua frescan!), jotka olivat kyllä oikein mainiot. Muutenkin oli ihanaa nähdä, miten kauppahalli oli remontin jälkeen herännyt ihan uudella tavalla eloon. Kuhina kävi ja La Victorian lisäksi siellä näytti olevan muitakin kiinnostavia uusia ruokapaikkoja.
Mutta toki päädyin myös vähän puolivahingossa vanhaan suosikkiini Tintåån. Eikös ole muuten aika näpsäkkä sisustusidea tuo viinipullosta leikattu tuikkulyhty?
Olin yötä Radissonissa, ja se olikin melkoinen trippi… nimittäin olen ollut siellä monta vuotta kerroshoitajana opiskeluaikoina. Olen todennäköisesti pedannut kymmeniä tai satoja kertoja juuri tuonkin kuvan sängyn, jossa nyt nukuin. Tuntui jotenkin ihan väärältä ja odotin koko ajan milloin esimies ryntää sisään ja huutaa että Eeva, sängyt on asiakkaille, ei sinun päiväuniasi varten. (Oli pakko kurkata sisään siitä ovesta, jossa luki Staff only. Muistoja, muistoja…)
Eräänlainen ympyrä sulkeutuu – teen jälleen duunia Radissonille, tosin tällä kertaa kirjoitushommia. Mutta arvatkaapa, välillä vähän ikävöin kerroshoitajan duuneja. Se oli ihanan konkreettista hommaa. Sotkusta luotiin siisteys, ovi perässä kiinni ja se oli siinä. Eikä tarttenut paljon salilla käydä. Vaikka työkavereiden kanssa maristiin ja ruokatunnilla täytettiin lottolappuja niin oikeasti tykkäsin siitä työstä.
Perinteikkäät blinijuhlatkin osuivat lauantaille. Aiemmista vuosista oppineena osasin kieltäytyä snapseista ja ilta päättyi osaltani varsin sivistyneesti – tai siis niin sivistyneesti kuin mikään nyt voi päättyä jos stereoista kajahtaa Nicki Minajin Anaconda...
Tämä tyyppi oli ihan entisensä. Bileissäkin kannattaa jättää takki naulakkoon, ellei halua että villakangastakin koostumus on jatkossa 10 % länsiylämaanterrierinkarvaa.
Kiitos Turku, oli kiva nähdä!
Minulle tulee paljon freelancerina toimimiseen liittyviä kysymyksiä. Tänään voin paljastaa yrittäjyyttä miettiville, mikä tässä hommassa on ylivoimaisesti eniten perseestä.
Ei, se ei ole epävarmuus, verotus, riskit, lomien puute tai Suomen asenneilmapiiri. Se on kuittisirkus!
Bongaa kuvasta ei yksi, ei kaksi, vaan kolme kahvikuppia. Yhdessä on kahvia, toisessa matchaa ja kolmannessa matéta. Kofeiinitankkaus on pelattava varman päälle, kun kuittisirkuksessa tanssitaan.
Kuvittelin vuosi sitten pääseväni helpolla, kun raaskin vihdoin palkata kirjanpitäjän (näin jälkeenpäin mietityttää että mitäköhän hittoa ajattelin siihen asti…). Mutta äh. Monta asiaa se helpottaa, mutta kuitit ja laskut joutuu silti käymään läpi itse.
Kuittisirkuksen ensimmäisen tunti kuluu printterin kanssa taisteluun. (Tässä pisnesidea jollekin tulevalle yrittäjälle: toimiva printteri. Saa käyttää!)
Sitten koko kuittikasa dumpataan keittiön pöydälle, laitetaan soimaan vähän aggressiivista räppiä. Pieni pep talk koutsi Taylorin tapaan itselle peilin edessä.
20 minuutissa kuitit ja paperit ovat vallanneet koko asunnon: niitä lojuu pöydillä ympäriinsä, niitä on pinoissa lattialla ja kasoissa kaikilla vapailla pinnoilla. Ja vaikka tietenkin säilytät kuuliaisesti kaikki kuitit niin takuulla osa on kadonnut. (Ja sitten on vielä ne mysteerikuitit, joiden sisällöstä ei ole minkäänlaista käsitystä. 16,70 euroa Hilirimpsishokkuspokkus oy:lle? Jaa, tämä onkin kopiopaperia myyvä yritys Lohjalla, no sehän on loogista…)
Mutta oi, se tunne kun kuittisirkus on tehty… ihan vain jo sen hetken takia kannattaa kokeilla pienyrittäjän uraa.