Kapselivaatekaappi Tyyli

Kapselivaatekaappi, osa 1 – mikä, kenelle ja miksi?

24.10.2023

Olen saanut valtavasti toiveita kirjoittaa kapselivaatekaapista. Aloin luonnostella juttua ja totesin välittömästi että ei tästä tule mikään juttu, tästä tulee juttusarja. Rakastan tätä aihetta, ja itselleni tyypilliseen tapaan olen tietysti kehittänyt tähänkin asiaan kokonaisen Systeemin, joten asiaa kuulkaa riittää. 

Mutta aloitetaanpa tänään aivan alusta. Kapselivaatekaappi – mikä se on, kenelle se sopii ja miksi sellaista kannattaa harkita? 

Pyydän teitä huomioimaan jutun kuvituksena olevat kollaasit, koska jouduin käymään tässä pienen graafisen suunnittelun pikakurssin, jotta sain ne askarreltua, hehe. (JA OIKEAT GRAAFIKOT, ETTE SITTEN NAURA.) Niiden tarkoituksena on havainnollistaa miten monenlaisia asuja voi rakentaa pienestäkin määrästä vaatteita ihan vain yhdistelemällä.

Ensimmäisessä kuvassa on 6 yläosaa, 3 alaosaa, 2 takkia ja 4 kengät, siis yhteensä 15 vaatekappaletta, plus muutama asuste. Seuraaviin kuviin askartelin esimerkkejä siitä, miten monenlaisia asuja saa aikaiseksi näinkin maltillisella vaatemäärällä!

(Muutama näistä löytyy omastakin kaapistani, mutta suurin osa on kivoja juttuja, jotka kaivelin netistä tätä artikkelia varten.)

Linkit vaatteisiin: trenssi | raitapaita | leveälahkeiset farkut
käsilaukku | ballerinat

Miksi siirryin kapselivaatekaappiin?

Oma kapselivaatekaappikokeiluni lähti vähän käytännön pakottamana. Söin reilu vuosi sitten vahvan lääkekuurin, jonka ansiosta kehoni muuttui tosi paljon tosi lyhyessä ajassa. Lähes koko vaatekaapin sisältö jäi kertaheitolla väärän kokoiseksi – jopa monet kengät! 

Koko vaatekaapin uusiminen kerralla olisi niellyt hillittömästi rahaa, joten aloin miettiä, mitä vaatekaappiin kannattaisi hankkia aivan ensimmäiseksi, jotta en joutuisi kulkemaan kaikkialla samassa ylisuuressa neulemekossa ja joogatrikoissa. Laadin pienen listan vaatteista, jotka olisivat helposti yhdisteltävissä ja sopisivat töihin ja sosiaalisiin menoihin. (Opin myöhemmin, että tällaista kutsutaan nimellä core capsule eli ydinkapseli. Kirjoitan myöhemmin siitä lisää – se on mainio tapa päästä alkuun kapselivaatekaappiajattelussa!) 

Yhtenä päivänä vein kaikki pieneksi jääneet vaatteet varastoon. Asettelin vaatekaappiin näkösälle vain ne harvat edelleen sopivat vaatteet sekä uuden pienen ydinkapselini (kuulostaa hieman scifiltä). Huomasin heti, että vaikka hyvin niukkaan kapselivaatekaappiin siirtyminen tapahtui olosuhteiden pakosta, nautinkin siitä enemmän kuin olisin arvannut. 

Aamulla pukeutuminen oli helppoa, kun vaihtoehtoja oli vähemmän ja kaikki sopi yhteen kaiken kanssa. Samalla minusta tuli kekseliäämpi yhdistelemään eri vaatteita keskenään, ja kaikki kaapissani oli yhtäkkiä aktiivisessa käytössä. Silloin, kun omistin valtavasti vaatteita, olin oikeastaan aika tylsä pukeutuja – laitoin päälle yläosan ja alaosan ja siinäpä se.

Kun kaapissani oli vähemmän vaatteita, aloin yhtäkkiä nähdä, miten monilla tavoilla voin pukea ne: kerrostaa erilaisia yläosia, käyttää kauluspaitaa takkina, muuttaa mekon koko fiiiksen lisäämällä vyön ja niin edelleen. Huomasin, että sain paljon enemmän iloa siitä, kun jouduin käyttämään mielikuvitustani ja keksimään uusia tapoja käyttää ja yhdistellä vaatteita. 

Linkit vaatteisiin: valkoiset farkut | merinovillapoolo | ruudullinen bleiseri
loaferit | nahkavyö | korvakorut | käsilaukku

Mikä oikeastaan on capsule wardrobe eli kapselivaatekaappi?

Törmään usein ajatukseen, että kapselivaatekaapissa on tasan 33 vaatetta. Tämä ajatus on lähtöisin amerikkalaisen Courtney Carverin luomasta Project 333 –minimalistihaasteesta, jossa omasta vaatekaapista valitaan aina 3 kuukaudeksi kerrallaan 33 vaatetta ja loput laitetaan varastoon. (Carverkaan ei siis varsinaisesti suosittele omistamaan vain 33 vaatetta.)

Toinen vakiintunut ajatus kapselivaatekaapista on, että se on äärimmäisen minimalistinen ja pitää sisällään vain kourallisen vaatteita, jotka kaikki ovat mustia tai valkoisia.

Nämä molemmat ovat tapoja rakentaa kapselivaatekaappi, mutta vain tapoja muiden joukossa.

Itse määrittelisin kapselivaatekaapin näin:

Se on puvusto, jossa on

  • helposti hallittavissa oleva määrä vaatteita,
  • jotka ovat kaikki käytössä,
  • jotka ovat helposti yhdisteltävissä toisiinsa
  • ja kestävät sekä aikaa että käyttöä. 
Linkit vaatteisiin: raitapaita | valkoiset farkuttrenssi
nahkavyö | laukku | nilkkurit

Helpoin tapa hahmottaa kapselivaatekaappi on ajatella matkalle pakkaamista. Matkalle pakatessasi mietit, kuinka paljon vaatteita tarvitset ja millaisiin tilanteisiin. Mietit todennäköisesti jo valmiiksi, millaisilla eri tavoilla voit yhdistellä mukaan pakkaamiasi vaatteita ja kuinka monta erilaista asua saat rajallisella määrällä vaatteita. Pohdiskelet, voisiko matkalaukussa säästää tilaa pakkaamalla mukaan mahdollisimman monikäyttöisiä vaatteita, esimerkiksi sellaisia jotka ovat riittävän mukavia kaupungilla kävelyyn mutta riittävän siistejä vähän hienompaankin ravintolaan.

Kapselivaatekaapissa on tavallaan kyse samasta asiasta, mutta yhden matkan sijaan mietimmekin koko elämää ja etenkin omaa arkea.

Linkit vaatteisiin: valkoiset farkut | kashmirneule | ruudullinen bleiseri
lenkkarit | korvakorut

Oma vaatekaappifilosofiani

Itse sovellan kapseliajattelua koko vaatekaappiin, eli pyrin pitämään vaatteiden kokonaismäärän kohtuullisena ja pyrin siihen, että lähes kaikki vaatekaapissani olisi melko ajatonta ja helposti yhdisteltävissä.

Aina vuodenaikojen vaihtuessa siirrän kuitenkin taakse jäävän sesongin vaatteet varastoon. Käytännössä siis keväällä varastoin neuleet ja talvitakit ja syksyllä pakkaan jemmaan sandaalit ja pellavamekot. Myös juhlavaatteet ovat eri paikassa kuin ne, joita käytän arkena. Kirjoitan vaatekaapin organisoimisesta ja vaatteiden varastoimisesta enemmän myöhemmin – arkipukeutumisen helpottamiseksi on ainakin itselleni tosi tärkeää, että näkyvissä on vain oikeasti arkeen ja vuodenaikaan sopivat vaatteet. 

Linkit vaatteisiin: valkoiset farkutraitapaita | villatakki
ballerinat | laukku | korvakorut

Tykkään miettiä vaatekaappiani myös niin, että yhden suuren kokonaisuuden lisäksi sen sisällä on monia pienempiä kokonaisuuksia, joita ajattelen “teemakapseleina”. Sellaisia ovat esimerkiksi toimiva työvaatekapseli, kenkäkapseli, hellevaatekapseli ja juhlakapseli. Teemakapselit ovat hyvä tapa pitää järki hankinnoissa – on turha ostella lisää mekkoja tai kenkiä, jos kenkäkapselini on “valmis” ja se mitä oikeasti tarvitsen ovat fiksut työvaatteet.

Miettimällä teemakapseleita varmistan myös, että minulla on jokaiseen tilanteeseen jotain päällepantavaa. Juhlat, helle ja esiintymiset ovat itselleni ikuisia pukeutumiskriisien paikkoja, joten siksi jossain vaiheessa tajusin, että teen elämästäni merkittävästi helpompaa kun hankin muutaman hyvän, juuri näihin tilanteisiin sopivan asun. Kirjoitan myös näistä teemakapseleista myöhemmin lisää.

Tykkään myös miettiä aina kuukauden vaihtuessa vaatevalikoimastani eräänlaisen ydinkapselin, eli vaatteet, joita tulen käyttämään eniten siinä kuussa ja joiden ympärille tulen rakentamaan suurimman osan arkiasuistani. Toisin kuin esimerkiksi Project 333:ssa, en sovella mitään sääntöjä siitä että en saisi käyttää muita vaatteitani, vaan ydinkapselin idea on oikeastaan vain helpottaa pukeutumista ja myös auttaa hahmottamaan, kannattaako vaatekaappiin tehdä joitakin uusia hankintoja. 

Linkit vaatteisiin: trenssi | college-paita | leveälahkeiset farkut
lenkkarit | lippis

Syitä siirtyä kapselivaatekaappiin

  • Lisää selkeyttä ja helpoutta arkeen. 
  • Outo paradoksi: pukeutumisesta tulee usein hauskempaa, kun vaihtoehtoja on vähemmän.
  • Vaatteista jaksaa pitää parempaa huolta, kun niitä on vähemmän.
  • Ei koskaan enää ajatusta mulla ei oo mitään päällepantavaa. 
  • Oman tyylin löytäminen tai kirkastaminen. 
  • Jatkuvasta shoppailukierteestä irtautuminen.
  • Jatkuvasta kirppiskassien roudaamiskierteestä irtautuminen.
  • Hutiostosten vähentäminen.
  • Mahdollisuus panostaa laatuun ja aarteisiin, kun ostaa määrällisesti vähemmän.
  • Ympäristö- ja eettiset syyt (joita toki edellisetkin edustavat). 
  • Vähemmän pyykkäämistä.
  • Luovuus ja mielikuvitus harjaantuvat, kun keksii uusia yhdistelmiä rajallisemmasta määrästä vaatteita.
  • Matkoille pakkaamisesta tulee helpompaa ja stressittömämpää.
  • Lisää mielenrauhaa (en tiedä miksi, mutta juuri sitä kapselivaatekaappi on elämääni tuonut.)
  • Itsevarmuus, osa 1: tiedän tyylini, eikä minun tarvitse lähteä jokaiseen villitykseen mukaan.
  • Itsevarmuus, osa 2: kaapistani löytyy asu jokaiseen tilanteeseen, joten voin keskittyä olennaiseen. 

Ennen kapselivaatekaappiprojektiin ryhtymistä mieti ja kirjoita ylös, mitkä itsellesi ovat syitä kapselivaatekaappiin siirtymiseen. Se auttaa myöhemmin, kun mietit millaisia vaatteita kapselisi kannattaa sisältää, kuinka paljon, ja millaisia lisäyksiä haluat tehdä (tai olla tekemättä!) vaatekokoelmaasi. 

Linkit vaatteisiin: trenssi | valkoinen kauluspaita | kashmirneuleleveälahkeiset farkut
loaferitkorvakorut

Kuinka paljon on paljon – tai vähän? 

Kuten mainitsin, minulle kapselivaatekaapin määritelmä on, että siinä on helposti hallittava määrä vaatteita. Tämä entiseltä himoshoppaajalta, joka on todellakin aamuisin seissyt vaatevuorten keskellä löytämättä mitään päällepantavaa, ja toisinaan löytänyt kaapin perältä vaatteita, joita ei edes muistanut omistavansa. 

Helposti hallittava ja mielekäs määrä vaatteita on jokaiselle yksilöllistä. Kapselivaatekaapista puhuttaessa korostetaan usein vaatteiden pientä määrää, mutta itselleni yhtä tärkeää on vaatteiden riittävä määrä. Kapselivaatekaapin koko pointti on helpottaa elämää, ja itse saan mielenrauhaa siitä, että tiedän kaapistani löytyvän sopivan asun jokaiseen tilanteeseen. Kun ei tarvitse stressata juhlien, esiintymisen tai tärkeän työtapaamisen vaatteista, voi keskittyä itse olennaiseen. 

Linkit vaatteisiin: kashmirneule | satiinihame
loaferit | käsilaukku | kaulakoru

Olen itse asiassa yrittänyt soveltaa kapselivaatekaappiajatusta ennenkin, joskus ehkä vajaa kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin olin juuri innostunut minimalismista ja yritin pyrkiä myös hyvin minimalistiseen määrään vaatteita. Se teki toki elämästä helpompaa ja yksinkertaisempaa, mutta söi itseltäni kaiken ilon pukeutumisesta. Olen aina rakastanut vaatteita ja sitä, kuinka niillä voi syventää erilaisia kokemuksia. Kun lähden matkalle – tai ihan vain ravintolaan täällä kotona Helsingissä – mietin millaiset vaatteet sopisivat juuri kyseiseen kohteeseen tai paikkaan. Kun saan kutsun juhliin, haluan pukeutua juhlavasti.

Nykyään sanoisin, että omistan paljon enemmän vaatteita kuin minimalisti, mutta vähemmän kuin keskiverto suomalaisnainen. Olen löytänyt aika hyvän balanssin.

Alussa kannattaa kokeilla aika niukkaa kapselia pienellä määrällä vaatteita, jotta pääsee haastamaan omia ajatustapojaan, saa pukeutumiseen uusia näkökulmia ja saa konkreettisesti kiinni vähemmän on enemmän -ajattelusta. Pikku hiljaa kapseliin voi lisätä vaatteita, jos sen tuntee tarpeelliseksi. Saattaa olla, että oletkin täysin tyytyväinen tosi pieneen vaatevalikoimaan etkä edes kaipaa enempää. 

Linkit vaatteisiin: merinovillapooloruudullinen bleiseri satiinihame
nahkavyö | nilkkuritkorvakorut

Entä jos en pidä beigeistä trensseistä ja mustista bleisereistä?

Beige trenssi, valkoinen kauluspaita, harmaa kashmirneule, musta bleiseri… boring? Kapselivaatekaappijutuissa esiintyy enimmäkseen klassisia perusvaatteita ja neutraaleja värejä, koska niitä on helpointa yhdistellä keskenään ja ne kestävät ehkä parhaiten aikaa. Mikään ei kuitenkaan estä kokoamasta kapselia värikkäistä vaatteista tai kuoseista. Mieti, mikä on sinun versiosi beigestä trenssistä tai mustasta bleiseristä!

Jos taas pidät monista eri tyyleistä, voit silti hyödyntää kapseliajattelua. Sinulla voi olla vaikkapa yksi kapseli helposti yhdisteltäviä perusvaatteita ja lisäksi muutama pienempi kapseli eri tyyleille, joista pidät.

Itse yritin tosi pitkään pukeutua väreihin, jotta en olisi “tylsä”. Olen kuitenkin huomannut, että itselläni on kaikista rauhallisin, mukavin ja itsevarmin olo melko klassisissa vaatteissa ja hillityissä väreissä (pukeutumisessa – sisustus on sitten eri juttu). Oikeastaan kapselivaatekaappi on rohkaissut olemaan juuri sitä mitä olen. Voin pitäytyä vuodesta toiseen samoissa lemppareissa, eikä minun tarvitse lähteä mukaan johonkin villitykseen vain siksi, että se on juuri nyt in.

Vaikka ostan enimmäkseen aika klassisia perusvaatteita, valitsen niistä usein hieman modernimmin ja rennommin leikattuja versioita, ja yhdistelen mielelläni siistejä ja rentoja elementtejä toisiinsa.

Minulla on myös yksi salainen toive kapselivaatekaapin suhteen: haaveilen siitä, että joskus minulla olisi “täydellinen” (joo joo, täydellisyys on harha jne) peruspuvusto, enkä joutuisi enää ostamaan uusia vaatteita kuin silloin tällöin. Silloin voisin toisinaan myös heittäytyä aivan hulluttelutuulelle ja antaa itselleni luvan ostaa jotain kreisiä ja upeaa. (Tällä hetkellä minun on vaikeaa perustella itselleni paljettikenkien tai höyhenhameen hankintaa, kun mietin kolme kertaa viikossa, että omistaisinpa sadetakin ja järkevät mustat nilkkurit.) Vaatekaappi, jopa kapselivaatekaappi, on siis aina muuttuva ja muotoutuva kokonaisuus, ja olen luopunut siitä ajatuksesta, että se tulisi koskaan lopullisesti valmiiksi.

Näiden juttujen kuvitus ja asuehdotukset koostuvat enimmäkseen melko klassisista perusvaatteista, mutta toivottavasti myös värejä ja kuoseja suosivat ihmiset löytävät teksteistä jotain ideoita oman kapselin rakentamiseen.

Linkit: satiinihame | valkoinen kauluspaita | villatakki
kaulakoruballerinat

Suosittelen tosi lämpimästi ainakin kokeilemaan kapselivaatekaappia – mistään ei tarvitse luopua lopullisesti ennen kuin tiedät, onko tämä sinun juttusi vai ei.

Kerron seuraavissa kirjoituksissa lisää siitä, miten käytännössä aloin rakentaa omaa kapselivaatekaappiani sekä käytännön vinkkejä oman tyylin kirkastamiseen, vaatekaapin siivoamiseen jne. Kaivelkaapa jo valmiiksi jostain esiin se unohtunut Pinterest-tilin salasana…!

Juttu sisältää affiliate-linkkejä.
Ajatuksia Elämä Hyvinvointi

Enemmän tekemistä, vähemmän aikatauluja

11.10.2023

Tämä vuosia sitten burnarista alkanut healing journeyni, kuten nykyään sanotaan, on ollut yhtä loputonta kurssin korjaamista. Lähden johonkin suuntaan ja tajuan menneeni taas väärään suuntaan – tai oikeaan suuntaan mutta liian pitkälle. Otan pari askelta takapakkia, korjaan kurssia, katsotaanpa uudestaan…

Ajattelin esimerkiksi pitkään, että oppiakseni hallitsemaan stressiä ja päästäkseni eroon jatkuvasta suorittamisesta, minun pitäisi lakata tekemästä niin paljon asioita. Olla mahdollisimman paljon paikoillani ja tekemättä mitään. Levätä.

Lepäsin, lepäsin ja lepäsin. Lepäsin vuosia! Ja silti väsytti.

Kurssin korjaus, toisesta ääripäästä aavistuksen keskitietä kohti: tajusin, että loputtomaan väsymykseeni ei auta loputon lepääminen. Siihen auttaa elämä itse: toiset ihmiset, aurinko, metsä, nauraminen, kiinnostavat asiat, uteliaisuus elämää kohtaan, merivesi, tuuli hiuksissa… ja kyllä, toisinaan asioiden tekeminen. 

Juttu, jonka lopulta tajusin (ja hyväksyin) itsessäni: minä nyt vain olen tällainen puuhastelija. Voin parhaiten, kun on tekemistä. Liiallisesta lepäilystä ja luppoajasta muutun vain apaattiseksi. (Rajansa kaikella ja tasapaino kaikessa, toki. Olen toden teolla harjoitellut antamaan itselleni luvan olla tekemättä mitään, kun tunnen aidosti olevani sen tarpeessa – ja toisaalta sitäkin, etten pakenisi vaikeita tunteita tai ajatuksia jatkuvaan tekemiseen.)

Viime viikolla tajusin taas uuden asian itsestäni: minua ei kuormita se, että tekemistä on paljon, vaan se, että aikatauluja on paljon.

Se mikä minua syö on tunne siitä, että nytkin pitäisi jo olla matkalla johonkin muualle, olla jossain muualla kuin tässä. 

Viimeiset kolme viikkoa kalenterini on ollut täynnä merkintöjä. Vaikka suurin osa niistä on ollut kivoja ja kiinnostavia juttuja, huomasin ilmassa ilmiselviä merkkejä stressaantumisesta.

Mitättömät asiat alkoivat ärsyttää.

Olin koko ajan suoritusmoodissa, en osannut päästää irti siitä ajatuksesta, että nytkin pitäisi edistää jotain seuraavaa asiaa, jonka saa vedettyä to do -listalta yli.

Siitä seurasi kaikki tyypillinen kehollinen stressitauhka – huonot yöunet, ahdas tunne rintalastassa, te tiedätte nämä. 

Tänään oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun kalenterissani ei ollut yhtään merkintää. Sattui niinkin, että Helsingissä sataa kaatamalla. Se on aina omiaan hiljentämään kaupungin tahtia. Ihmisiä on vähemmän liikkeellä, ratikassa mahtuu ottamaan leppoisan asennon. Kaikilla on kiire juosta sateensuojaan, mutta muuten ilmassa on tiettyä sallivuutta: joitain asioita sopii lykätä vain siksi, että sataa.

Nyt opettelen taas jotain uutta: tajusin, että minun täytyy varjella tarkemmin tyhjää tilaa kalenterissa. Asetin tavoitteeksi ainakin yhden, mieluummin kaksi päivää viikossa, kun kalenterissa ei ole yhtään merkintää. Se ei tarkoita kahta päivää ilman tekemistä, vaan kahta päivää kun voin aamulla miettiä mitä juuri tänään huvittaisi tehdä. Lähteä museoon tai kiertelemään kirppiksiä, soittaa kaverille, järjestää kotona kaappeja. Tai sitten vain notkua koko päivä pyjamassa kirjan kanssa.

Tuntuu ylellisen herkulliselta herätä uuteen aamuun ja ajatella, että tänään voin tehdä tai olla tekemättä ihan mitä huvittaa.

(Se, että tällainen tuntuu ylelliseltä eikä itsestäänselvältä, on sinänsä kiinnostava ja vähän pelottavakin huomio. Mietin sitä joskus toiste lisää.) 

Kalenterimerkintöjen määrän lisäksi olen miettinyt niiden laatua sekä priorisointia, niin viikkotasolla kuin koko elämän tasolla. Jos kalenterini on täynnä työjuttuja tai kissanristiäisiä, milloin siellä on tilaa niille asioille, joihin oikeasti haluan lyhyen elämäni käyttää?

Jos olet tutustunut henkilökohtaisen talouden hallintaan, olet varmaankin kuullut säästä ensin -periaatteesta. Sen periaatteen mukaan tuloista laitetaan ensin säästöön tietty prosenttimäärä tai tietty summa, ja sen jälkeen katsotaan miten paljon jää rahaa käytettäväksi. Siis sen sijaan, että ensin käytettäisiin rahaa ja kuun lopuksi katsottaisiin, paljonko jää säästöön. (Yleensä ei yhtään.) 

Olen miettinyt, että saamaa periaatetta voisi käyttää kalenterin täyttämiseen. Merkitsisi ihan ensimmäiseksi kalenteriin niitä asioita, jotka tuovat itselle iloa ja edustavat sellaista elämää, jota oikeasti haluaa elää. Usein kalenteri täyttyy kaikenlaisesta muka-välttämättömästä, ja sen jälkeen katsotaan paljonko jää aikaa kivoihin asioihin. (Yleensä ei yhtään.)

Mitä jos kirjaisi kalenteriin kaikista hauskimmat ja tärkeimmät asiat ensin ja sen jälkeen katsoisi miten paljon jää aikaa muulle? Minulle viime viikon tärkeimpiä merkintöjä eivät oikeasti olleet deadlinet tai palaverit, vaikka joskus ne tuntuvat tärkeiltä vain siksi että ne ovat kiireellisiä (ja kuinka usein ne todella ovat sitäkään?). Oikeasti tärkeitä merkintöjä olivat lounas Mikko & Jaana, laulutunti, keramiikka, squash Tiina ja Ateneum Heli.

Tuollaisten merkintöjen pitäisi aina olla prioriteettilistan kärjessä. Ei häntäpäässä, jonne ne usein putoavat, kun on liian kiire juosta kohti jotain.

Jotain kuviteltua maalia, jonka jälkeen tämä viikko on vihdoin valmis. Viikoilla vain on tapana muuttua kuukausiksi, kuukausilla vuosiksi, kunnes… hups.

Ajatuksia Elämä

Koskaan ei ole hyvä hetki

23.9.2023

Eilisen to do -listalla oli kaikenlaista paperihommaa – mailien ja laskujen lähettelyä, raporttien laadintaa, arkistointia, sen sellaista. Asioita, joilla on tapana kasaantua, joten ne on parasta vain hoitaa nopeasti pois alta.

Mutta ensin täytyy siivota, ajattelin. Ajatus on automaatio. Olen saanut joskus jostain päähäni, että töitä ei kerta kaikkiaan vain voi tehdä sotkuisessa huoneessa tai sotkuisella pöydällä. 

Ja osittain se onkin totta. Ainakin minun on helpompi keskittyä siistissä ja harmonisessa ympäristössä. Ajatukset laukkaavat vapaammin, kun niiden ei tarvitse törmäillä likaisiin kahvikuppeihin. 

Mutta tiedän kyllä, että omalla kohdallani tässä on kyse myös ihan rehellisestä vitkuttelusta, asioiden lykkäämisestä. Prokrastinaatiosta, kuten sanahirviö kuuluu.

Päätin eilen haastaa itseni tekemään päivän hommat heti, vaikka pöydällä olikin levällään edellisillan kirjontaprojekti ja kahvittelutuokion jäännökset. Avasin läppärin noin vaan, ihan kuulkaa siihen keskelle kahvi- ja kirjontakaaosta ja odotin, että jokin universumin tasapainossa suistuu pois raiteiltaan tai vähintäänkin horjuu.

Ei horjunut mikään muu kuin omat pinttyneet ajatukseni. Nimittäin kas kummaa – sain hommat tehtyä hetkessä, kun vain ryhdyin töihin sen sijaan että olisin ensin valmistellut töihin ryhtymistä. To do -lista ei ehtinyt kasvaa mielessäni pelottavaksi möykyksi.

Keksin monta muutakin tilannetta, joissa valmistelen täydellistä hetkeä tai täydellisiä olosuhteita ennen kuin ryhdyn hommiin. Kun mietin jonkin uuden projektin aloittamista, ajattelen ensimmäisenä, että ensin on lähdettävä kaupungille ostamaan uusi muistikirja – eli käytettävä puolikas työpäivä uuden, juuri sen oikean, oikealla tavalla inspiroivan ja projektin henkeä kuvastavan muistikirjan löytämiseen.

Tai, kun olen päättänyt aloittaa saliharjoittelun, luen loputtomiin siitä millainen on paras saliohjelma – sen sijaan että oikeasti menisin salille ja tekisin siellä vaan jotain. “Vaan jotain” ei luultavasti ole maailman paras saliohjelma, mutta silti melko varmasti tehokkaampi kuin se ohjelma, jota enimmäkseen noudatan: viisi toistoa salille menemisen ajattelemista, nolla toistoa salille lähtemistä.

Tämä taitaa olla melko yleinen vitsaus. Nimittäin pelkästään viime viikolta muistan kuulleeni muiden suista lukuisia muunnelmia teemasta, kuten:

Kirjoittaisin kirjan, jos voisin lähteä vuodeksi yksin Italiaan kirjoittamaan.  

Voin ryhtyä uuteen parisuhteeseen vasta kun kaikki vanhat traumani on käsitelty.

Alan lenkkeillä ensi viikolla, kun sää näyttää paremmalta.

Procrasti-cleaning.

Tällainen käytös on niin yleistä ja niin monenlaiseksi naamioitunutta, että olen kuullut viime aikoina lukuisia erilaisia väännöksiä englannin kielen vitkuttelua tarkoittavasta sanasta procrastination:

Procrasti-planning: tehtävien loputonta suunnittelua niiden aloittamisen sijaan. (Liittyy läheisesti Parhaan Mahdollisen Vaihtoehdon kartoittamiseen.)

Procrasti-branding: kun uudet yrittäjät keskittyvät hiomaan uuden firmansa viusaalista ilmettä, fontteja ja brändivärejä sen sijaan, että keskittyisivät tärkeimpään eli itse tuotteeseen ja asiakkaiden kontaktointiin.

Procrasti-learning: ajatus siitä, että tarvitset vielä yhden tutkinnon tai kurssin, tai sinun täytyy lukea vielä yksi kirja, ennen kuin voit aloittaa. 

Ja tietysti kaikkien tuntema procrasti-cleaning. 

Työt tehty, pöytäkin siivottu, iltapäivätee tulilla.

Se, että teen kyllä jotain sitten, kun olosuhteet ovat täydelliset, on tietysti joko unelma, itsepetos tai tekosyy, miten sen nyt haluaa ajatella. 

Ensinnäkin olosuhteet ovat täydelliset niin harvoin, että niitä odotellessa saattaa kulua koko elämä. 

Ja joskus, jos täydelliset olosuhteet todella osuvat kohdalle (sanoo eräs, joka on yrittänyt kirjoittaa kirjaa Italiassa), ryhtyminen saattaa olla vieläkin vaikeampaa. Paineita on enemmän – tätähän sinä olet kaikki ne vuodet odottanut!

Huomaan usein lykkääväni pelottavia, tylsiä tai vaikeita asioita sanomalla nyt ei ole hyvä hetki. Lykkään samaan syyhyn vedoten niitäkin asioita, joita todella haluaisin tehdä, mutta en uskalla.

Siksi uusi voimalauseeni kuuluukin:

Koskaan ei ole hyvä hetki.

Koskaan ei ole hyvä hetki. Olosuhteet eivät juuri koskaan ole täydelliset etkä sinäkään ehkä koskaan ole täysin valmis.

Aloita silti. 

Vaikka nyt. Vaikka heti. Vaikka sotkuiselta pöydältä.