Eilisen to do -listalla oli kaikenlaista paperihommaa – mailien ja laskujen lähettelyä, raporttien laadintaa, arkistointia, sen sellaista. Asioita, joilla on tapana kasaantua, joten ne on parasta vain hoitaa nopeasti pois alta.
Mutta ensin täytyy siivota, ajattelin. Ajatus on automaatio. Olen saanut joskus jostain päähäni, että töitä ei kerta kaikkiaan vain voi tehdä sotkuisessa huoneessa tai sotkuisella pöydällä.
Ja osittain se onkin totta. Ainakin minun on helpompi keskittyä siistissä ja harmonisessa ympäristössä. Ajatukset laukkaavat vapaammin, kun niiden ei tarvitse törmäillä likaisiin kahvikuppeihin.
Mutta tiedän kyllä, että omalla kohdallani tässä on kyse myös ihan rehellisestä vitkuttelusta, asioiden lykkäämisestä. Prokrastinaatiosta, kuten sanahirviö kuuluu.
Päätin eilen haastaa itseni tekemään päivän hommat heti, vaikka pöydällä olikin levällään edellisillan kirjontaprojekti ja kahvittelutuokion jäännökset. Avasin läppärin noin vaan, ihan kuulkaa siihen keskelle kahvi- ja kirjontakaaosta ja odotin, että jokin universumin tasapainossa suistuu pois raiteiltaan tai vähintäänkin horjuu.
Ei horjunut mikään muu kuin omat pinttyneet ajatukseni. Nimittäin kas kummaa – sain hommat tehtyä hetkessä, kun vain ryhdyin töihin sen sijaan että olisin ensin valmistellut töihin ryhtymistä. To do -lista ei ehtinyt kasvaa mielessäni pelottavaksi möykyksi.
Keksin monta muutakin tilannetta, joissa valmistelen täydellistä hetkeä tai täydellisiä olosuhteita ennen kuin ryhdyn hommiin. Kun mietin jonkin uuden projektin aloittamista, ajattelen ensimmäisenä, että ensin on lähdettävä kaupungille ostamaan uusi muistikirja – eli käytettävä puolikas työpäivä uuden, juuri sen oikean, oikealla tavalla inspiroivan ja projektin henkeä kuvastavan muistikirjan löytämiseen.
Tai, kun olen päättänyt aloittaa saliharjoittelun, luen loputtomiin siitä millainen on paras saliohjelma – sen sijaan että oikeasti menisin salille ja tekisin siellä vaan jotain. “Vaan jotain” ei luultavasti ole maailman paras saliohjelma, mutta silti melko varmasti tehokkaampi kuin se ohjelma, jota enimmäkseen noudatan: viisi toistoa salille menemisen ajattelemista, nolla toistoa salille lähtemistä.
Tämä taitaa olla melko yleinen vitsaus. Nimittäin pelkästään viime viikolta muistan kuulleeni muiden suista lukuisia muunnelmia teemasta, kuten:
Kirjoittaisin kirjan, jos voisin lähteä vuodeksi yksin Italiaan kirjoittamaan.
Voin ryhtyä uuteen parisuhteeseen vasta kun kaikki vanhat traumani on käsitelty.
Alan lenkkeillä ensi viikolla, kun sää näyttää paremmalta.
Tällainen käytös on niin yleistä ja niin monenlaiseksi naamioitunutta, että olen kuullut viime aikoina lukuisia erilaisia väännöksiä englannin kielen vitkuttelua tarkoittavasta sanasta procrastination:
Procrasti-planning: tehtävien loputonta suunnittelua niiden aloittamisen sijaan. (Liittyy läheisesti Parhaan Mahdollisen Vaihtoehdon kartoittamiseen.)
Procrasti-branding: kun uudet yrittäjät keskittyvät hiomaan uuden firmansa viusaalista ilmettä, fontteja ja brändivärejä sen sijaan, että keskittyisivät tärkeimpään eli itse tuotteeseen ja asiakkaiden kontaktointiin.
Procrasti-learning: ajatus siitä, että tarvitset vielä yhden tutkinnon tai kurssin, tai sinun täytyy lukea vielä yksi kirja, ennen kuin voit aloittaa.
Ja tietysti kaikkien tuntema procrasti-cleaning.
Se, että teen kyllä jotain sitten, kun olosuhteet ovat täydelliset, on tietysti joko unelma, itsepetos tai tekosyy, miten sen nyt haluaa ajatella.
Ensinnäkin olosuhteet ovat täydelliset niin harvoin, että niitä odotellessa saattaa kulua koko elämä.
Ja joskus, jos täydelliset olosuhteet todella osuvat kohdalle (sanoo eräs, joka on yrittänyt kirjoittaa kirjaa Italiassa), ryhtyminen saattaa olla vieläkin vaikeampaa. Paineita on enemmän – tätähän sinä olet kaikki ne vuodet odottanut!
Huomaan usein lykkääväni pelottavia, tylsiä tai vaikeita asioita sanomalla nyt ei ole hyvä hetki. Lykkään samaan syyhyn vedoten niitäkin asioita, joita todella haluaisin tehdä, mutta en uskalla.
Siksi uusi voimalauseeni kuuluukin:
Koskaan ei ole hyvä hetki.
Koskaan ei ole hyvä hetki. Olosuhteet eivät juuri koskaan ole täydelliset etkä sinäkään ehkä koskaan ole täysin valmis.
Aloita silti.
Vaikka nyt. Vaikka heti. Vaikka sotkuiselta pöydältä.
