Ruoka & juoma

Herne-fenkoli-avokadosalaatti

2.7.2019


fenkoliherne (1 of 1).jpg

Lempiasioita kesällä: herneiden kuoriminen.

Mindfulness-meditaatiota parhaimmillaan. Parasta terassilla, mutta aika kivaa kerrostalokaksionkin keittiössä.

Palko kerrallaan. Mitä isompi kasa, sen parempi.

(Samassa sarjassa: uusien perunoiden peseminen, mansikoiden perkaaminen säilömistä varten.)

Kesällä teen usein tuoreista herneistä salaattia fenkolin ja sitruunan kanssa. Maku on aromaattisen hienostunut ja väripaletti pelkistetyn kaunis.

Ruokaisuuden vuoksi lisäsin tällä kertaa avokadoa, joka on kermaisuudessaan täydellinen vastapari rapsakoille herneille ja fenkolille.

Herne-fenkoli-avokadosalaatti

(2-4 annosta)

1/2 litraa tuoreita herneitä
1 fenkoli
1 kypsä avokado
1 luomusitruuna
hyvää neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Kuori herneet. Leikkaa fenkoli mahdollisimman ohuiksi siivuiksi mandoliinilla tai veitsellä. Säästä fenkolin tupsut koristeluun.

Viipaloi avokado ja sekoita herneiden ja fenkolin kanssa. Raasta sitruunan kuori joukkoon ja purista mehu kasvisten päälle. Lorottele päälle reilusti oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ja silppua päälle fenkolin tupsut.

Salaatti on parhaimmillaan, kun annat sen tekeytyä huoneen lämmössä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kirjat

Fantastinen Sally Rooney

27.6.2019


IMG_9369.JPG

Tämä kesä on ollut minulle Sally Rooneyn kesä.

Olen innoissani Sally Rooneysta. Kuten noin puoli muutakin maailmaa. En keksi äkkiseltään toista kirjailijaa viime vuosilta, joka olisi ollut samalla tavalla sekä myyntimenestys, median lemmikki että kriitikoiden ja kollegoidensa estoitta suitsuttama.

Sally Rooney on fantastinen. Enkä oikein edes osaa selittää, miksi. Kirjat eivät ole “ihania” eikä niistä tule “ihana” olo, eivätkä ne toisaalta ole dramaattisen riipaisevia tai jännittäviä tai hillittömän hauskoja, mutta jotain syvästi liikuttavaa niissä on.

Olen hiljattain lukenut Rooneyn molemmat romaanit, Conversations With Friends (käännetty suomeksi nimellä Keskusteluja ystävien kesken) ja Normal People.

Debyytti Conversations With Friends oli tosi hyvä, sitä seurannut Normal People vielä paljon parempi.

Rooneyn tapa kirjoittaa on tiivis ja toteava, jopa näennäisesti kevyt ja helppolukuinen. Juuri siihen perustuu tekstin vaikuttavuus – simppeli lause voi sisältää paljon. Kirjoja voi lukea “vain” tarinoina nuorista ihmisistä, mutta niissä on laajempiakin tasoja.

Rooney kirjoittaa vakavasti ja anteeksi pyytelemättä ihmissuhteista – aiheesta, jota on perinteisesti pidetty “kevyenä” vaikka se on suurin ja tärkein asia kenen tahansa elämässä.

Rooneyn molemmissa kirjoissa tutkitaan erityisesti ihmisten välisiä valtasuhteita. Toistuva teema ovat ne olettamukset ja tulkinnat, joita teemme muista ihmisistä ja se, miten suuri vaikutus niillä voi olla. Usein Rooneyn hahmoille tekeekin mieli kiljua, että puhukaa nyt saatana toisillenne! Mutta juuri sellaistahan ihmisten välinen kommunikaatio todellisuudessa useimmiten on – yksi sanoo jotain, toinen tulkitsee sen omien lasiensa läpi, haluaa sanoa jotain, mutta ei sano. Rooneyn hahmot ovat aina älykkäitä ja sivistyneitä, lukeneita jopa rasittavuuteen asti, mutta kuitenkin näissä asioissa jotenkin liikuttavan ja/tai raivostuttavan sokeita.

Rooney on milleniaali ja sukupolvellemme ominaiset teemat ovat läsnä kirjoissa, mutta silti niissä on tietynlaista ajattomuutta. Ne eivät esimerkiksi vilise viittauksia nykyajan ilmiöihin tai teknologiaan. Rooney osaa sanoittaa jotain siitä millaista on olla nuori 2010-luvulla ilman että kirjat tuntuvat kuplassa kirjoitetuilta. (Kaverini kertoi juuri eilen, että hänen 90-vuotias isotätinsä oli lukenut Keskusteluja ystävien kesken ja että se oli isotädin mielestä “AIVAN IHANA”!)

Rooneyn kirjat asettuvat täydellisesti osaksi myös sitä keskustelua, jota viime vuosina on käyty klassikkokirjallisuuden miesvaltaisuudesta.

Oman kiinnostavan lisänsä kirjoihin tuo se, että Rooney on irlantilainen ja elinikäinen marxisti. Jollain tasolla sekä uskonto (Irlanti on vahvasti katolinen maa, jossa esimerkiksi abortti oli vielä viime vuonna laiton) että kapitalismi ovatkin teemoina läsnä Rooneyn molemmissa kirjoissa.

Niin, ja Rooney on myös nuori, 28-vuotias. Esikoiskirjansa hän kirjoitti parikymppisenä. Raivostuttava lapsinero, siis.

***

P.S. Rooneyn aiemmin lehdessä julkaistu novelli Mr. Salary on julkaistu nyt myös kirjasena, mutta sen voi edelleen lukea myös Irish Timesin nettisivuilta.

Ruoka & juoma

Kaikki maistuu paremmalta ulkona

19.6.2019

Kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku


DSC02103.jpg

Olen viimeiset päivät ollut poissa kaupungista, omakotitaloelämän, kuistien, pihojen ja grillien valtakunnassa. Ja muistanut taas kesän kiistattoman tosiasian:

Kaikki maistuu paremmalta ulkona.

Mikä parasta, nämä ruoat voi paitsi syödä ulkona, myös valmistaa ulkona. Ne syntyvät nopeasti, etkä tarvitse juuri muita välineitä kuin leikkuulaudan, veitsen ja grillin.

(Eikä se grillikään ole ihan pakollinen – nämä valmistuvat kyllä myös uunissa. Mutta miten ikinä ne teetkään, jos suinkaan mahdollista, syö ulkona. Koska, sanotaan se vielä kerran: kaikki maistuu paremmalta ulkona.)


DSC02124.jpg

Aivan ensimmäiseksi on puhuttava sipuleista. Tarkemmin sanottuna kesäsipuleista.

Olen siitä hieman kummajainen, etten yleensä käytä juurikaan sipulia kokkailuissani. Paitsi kesällä, kun saa tuoretta, uuden sadon nippusipulia! Että voikin maistua sipuli hyvältä.

Nämä grillatut nippusipulit keräävät aina yllättyneen ihastuneita huudahduksia, koska kukaan ei koskaan odota sipulilta mitään. Sipulit saapuvat grilli-iltoihin altavastaajan roolissa, ja juuri siksi niillä on mahdollisuus yllättää ja hurmata kaikki.

Kesäsipuleissa on muutenkin raikkaampi ja miedompi maku kuin säilötyissä talvisipuleissa, ja grillissä paahtaminen vielä houkuttelee niiden luontaisen makeuden esiin.

Grillatut nippusipulit ovat tosi hyviä sellaisenaankin vain suolalla ja pippurilla maustettuina, mutta ne voi myös tuunata monin tavoin. Oman suosikkitapani olen poiminut joskus Bon Appétit -lehden vanhasta artikkelista: chilikastiketta ja seesaminsiemeniä.


DSC02023.jpg

Chilikastike on niitä asioita, joille ihmiset tuntuvat olevan samalla tavalla uskollisia kuin jalkapallojoukkueille. (I got hot sauce in my bag, laulaa jopa Beyoncé.) Tabasco, Poppamies, Texas Pete vai jonkin paikallisen chiliharrastajan autotallissaan keittelemä?

Itse kuulun Team Cholulaan, ja tarkemmin sanoen Cholulan Chipotle-versioon. Se on meksikolainen kastike, jossa on savuinen, makeahko maku, eikä se ole liian tulinen. Vaihtoehtojen kirjo on laaja ja Herkun kastikehyllyllä kannattaa innostua. (Milleköhän merkille muuten Beyoncé on uskollinen?)

Grillattua nippusipulia ja chilikastiketta

nippusipulia
neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
chilikastiketta (esim. Cholula Chipotle)
seesaminsiemeniä

Halkaise sipulit kahtia pituussuunnassa ja sipaise pintaan oliiviöljyä. Grillaa kannen alla sipuleita kunnes ne pehmenevät ja pinta saa kauniin värin, noin 4-5 minuuttia kummaltakin puolelta. Voit myös paahtaa sipulit 200-asteisessa uunissa, n. 15-20 minuuttia.

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tipottele päälle chilikastiketta ja ripottele seesaminsiemenet.

Grillatut nippusipulit sopivat lisukkeeksi mille tahansa grilliruoalle – lihalle, kalalle, juustolle, hodareille, burgereille jne.


DSC01996.jpg

Olen usein kesällä tehnyt vesimelonista, fetasta ja mintusta salaattia, mutta tällä kertaa vaihdoin grillauspäissäni fetan halloumiin.

Vesimeloni sopii erinomaisesti suolaisten ruokien kanssa, ja minusta se viihtyy hyvin varsinkin mustapippurin seurassa. (Ja chilikastikkeesta puheen ollen – Meksikossa vesimeloni tarjoillaan usein juurikin chilikastikkeen kera.)

Vesimelonia voi myös kokeilla grillata!

Vesimeloni-halloumisalaatti

(2-4 annosta)

puolikas vesimeloni
1 pkt halloumijuustoa
nippu tuoretta minttua
hyvää neitsytoliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Laita halloumi vähintään vartiksi vedellä täytettyyn kulhoon likoamaan.

Kuutioi vesimeloni ja leikkaa halloumi viipaleiksi. Grillaa halloumiin kaunis pinta (voit myös paistaa sen paistinpannulla ilman rasvaa).

Kokoa salaatti vesimelonikuutioista ja halloumista. Silppua päälle tuoretta minttua. Lorauta päälle oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu. Mausta suolalla ja mustapippurilla.


DSC02073.jpg

Muistan vielä ajan, kun Suomessa hampurilainen tarkoitti joko mäkkäriä tai vähän “paremman ravintolan” pakastepihviä ja pahvista einessämpylää. Nykyisen burgerimanian keskellä se tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta eihän siitä ole kuin muutama vuosi. Tuolloin leivoin itse usein briossityyppisiä hampurilaissämpylöitä, koska niitä ei yksinkertaisesti saanut mistään. Jos halusi hyvän burgerin, se piti tehdä itse.

Nykyään hyvän burgerin saa ainakin Helsingissä suunnilleen joka korttelista, ja siksi en ole moneen vuoteen tehnyt hampurilaisia itse. Virhe! Tein nimittäin tällä viikolla pitkästä aikaa, ja voi apua miten hyvältä maistuukaan itse tehty burgeri, suoraan grillistä, ulkona kesäpäivänä, kylmän juoman ja hyvän seuran kanssa. Ei jäänyt kyllä yhtään kakkoseksi paremmallekaan ravintolaburgerille.


DSC02038.jpg

Sämpylöiden leipominen on burgereissa ainoa työläämpi ja hitaampi vaihe, mutta senkin voi nykyään halutessaan skipata, jolloin premium-purilaiset syntyvät tosi helposti vaikka mökkiolosuhteissa ilman keittiötä. Herkun leipomotiskistä saa erinomaisen hyviä briossi-hampurilaissämpylöitä, joista oli nyt kesäksi tullut myyntiin myös trendikäs musta versio. Olihan minunkin pakko kokeilla, kun niitä tiskissä näin.

Mustat hampurilaissämpylät ovat alunperin Japanista lähtenyt villitys ja ne ovat muutaman vuoden olleet maailman burgeripaikoissa hitti. Sämpylät värjätään bambuhiilellä (sillä samalla jota käytetään nyt kaikissa hammastahnoissa ja kasvonaamioissa) eikä se maistunut sämpylässä ollenkaan. Hauska kuriositeetti, jolla saa varmasti juhannusseurueessa keskustelua aikaiseksi.


DSC02095.jpg

Jos haluaa päästä vielä helpommalla, saa Herkusta myös pihvit valmiina. Testasin itse valmiita Black Angus -burgeripihvejä lihatiskistä, ja ne olivat erinomaisen hyviä. Itse tykkään burgereissa aika perinteisestä meiningistä – pihvi, juusto, tomaattisiivu ja ehkä pari salaatinlehteä.

Sivuhuomiona – tuo Pimento on ranskalainen, chilillä maustettu ginger ale, jossa on kiva potku. Tosi hyvä sellaisenaan jäiden kanssa tai cocktaileissa terästettynä. En ole aikaisemmin törmännyt siihen Suomessa, mutta Herkusta saa.


DSC02057.jpg

Tämän hetken epäilemättä trendikkäin juusto burrata on mozzarellasta ja kermasta valmistettu pehmeä unelma (Italiasta, kuinkas muuten). Parhaimmillaan se on juurikin yksinkertaisten lisukkeiden, kuten tomaatin, suolan ja oliiviöljyn kera, joten se sopii erinomaisesti helpoksi kesäherkuksi.

Tässä käytin grillattuja terttukirsikkatomaatteja. Ne ovat kauniita, makeita ja lisäksi grillissä hiukan helpompia käsitellä tertun vuoksi.

Jos et saa käsiisi burrataa, on tämä herkkua myös hyvän puhvelimozzarellan kera.


DSC01993.jpg

Burrataa ja grillattuja kirsikkatomaatteja

(2-4 annosta)

400-500 g kirsikkatomaatteja tertussa
1 ruukku rucolaa
nippu basilikaa
1 pallo burrata-juustoa (tai puhvelimozzarellaa)
kourallinen pinjansiemeniä
hyvää neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Sipaise kirsikkatomaattien pintaan oliiviöljyä. Grillaa kannen alla, kunnes tomaatit ovat pehmenneet ja saaneet kauniin värin pintaan. Voit myös paahtaa tomaatit uunissa 200 asteessa, n. 15 minuuttia.

Laita tarjoiluastiaan rucola ja grillatut tomaatit. Revi päälle basilikaa, lisää burrata ja ripottele pinjansiemenet. Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauta päälle vielä hieman lisää oliiviöljyä.


DSC02025.jpg

Toivon kaikkien juhannukseen lämmintä aurinkoa, kylmiä juomia ja sopivasti kärähtäneitä grilliherkkuja. Rentoutukaa ja nauttikaa, minä ainakin aion!