Kesän suurin tapaus: löysimme kesämökin!

Tästä on unelmoitu kauan. Nyt enää yksi asia seisoo minun ja unelman tiellä: edellisten omistajien tavarat. Ne pitävät yhä suurinta osaa pihapiirin rakennuksista panttivankinaan.

(Jos jotain huonoa niin yleensä jotain hyvääkin: olen jo vuosia pyrkinyt elämässäni jonkin sortin minimalismiin ja tämän tapauksen jälkeen olen entistä inspiroituneempi jatkamaan sillä tiellä. En koskaan halua päätyä tilanteeseen, jossa tavaramäärä hallitsee minua enkä minä tavaramäärää.)

Hiljalleen alamme vallata tilaa. Ihan ensimmäisenä raivasin, harjasin ja pesin terassit. Nyt pääsin vihdoin toisen aittahuoneen kimppuun, josta remontoin itselleni makuukammarin. Kakkosasunnon, oikeastaan – aion viettää täällä paljon aikaa myös kesän jälkeen.

Minullakin oli tietenkin Pinterest-kansio täynnä ideoita mökin sisustamisesta, ja siihen eivät liittyneet pirttihuonekalut. Suunnittelin, kuinka kierrän kirppiksiä ja huutokauppoja ja valikoin jokaisen tavaran niin että se on täydellinen.

Joopa joo.

Tämän kaiken roinan keskellä poden sen sortin tavaraällötystä (jota on vahvistanut entuudestaan kesällä lukemani John Naishin pääosin mainio kirja Enough: Breaking Free from the World of Excess), että olen päättänyt että mökillä kaiken ei tarvitse olla juuri minun tyylistäni. Riittävän hyvä riittää.

Haluan ostaa tänne mahdollisimman vähän mitään ja pyrin hyödyntämään edellisten omistajien jälkeensä jättämiä tavaroita.

Kaikki aitan huonekalut löysin täältä. Niissä kaikissa oli tuo hehkeä 80-luvulta tuttu auringon tummentaman männyn tunkkainen sävy, mutta ihanaa, että kaikki olivat kuitenkin täyspuuta! Oikeat puuhuonekalut saa aina pelastettua.

Freesasin huonekalut kalkkimaalilla – helpoin tie, koska kalkkimaalin voi sutia suoraan vanhan lakan päälle ilman hiomista. Lisäksi se kuivuu hetkessä. Toki kalkkimaalissa on omanlaisensa shabby chic lopputulos, joka ei varmasti ole kaikkien mieleen, mutta minusta se sopii mökille ihan hyvin.

Olisinko valinnut itse tuon tuolin ja pirttihenkisen pöydän? No en. Mutta nyt kun ne ovat täällä, ne ovat oikeastaan tosi kivat. Sitä paitsi on pelkästään hauskaa, että mökillä on selkeästi erinäköistä kuin kaupunkikodissa.

Ja loppujen lopuksi: oli tila tai sisustustyyli mikä tahansa, viihtyisässä tunnelmassa tärkeintä ovat aina samat asiat. Ei välttämättä täydellisen sävyiset sohvatyynyt ja juuri oikeanlaiset maljakot tai kynnysmatot, vaan mukavuus, turhan rojun poissaolo ja puhtaus. Se, että energialla on tilaa virrata.

Eivätkä tuoreet kukat maljakossa koskaan haittaa. Täällä mökillä niitä saa omasta pihasta.

Lopuksi vielä pieni remonttiselostus niistä kiinnostuneille (tiedän, että meikäläisiä on netti puolillaan, siis meitä jotka odottavat kieli pitkällä tietoa maalien sävyistä ja materiaalivalinnoista).

Aitassa oli monilta kesämökeiltä tutut, auringossa punertaviksi tummuneet mäntypanelit. Maalasin ne ensin kellastuneille paneeleille tarkoitetulla pohjamaalilla (Tikkurilan Multistop) jotta punaisuus ei puskisi sävytetyn maalin läpi. Sen päälle käytin paneeliseinille tarkoitettua sisämaalia (Tikkurilan Lastu sävyssä Gorgonzola). Katto on maalattu kahteen kertaan Multistopilla. Ikkunanpokat ja oven sisäpuoli maalattiin kiiltävällä ikkunoille ja oville tarkoitetulla maalilla (Unica Akva).

Tähän kannattaa varautua: paneeliseinien maalaaminen on huomattavasti työläämäpää kuin sileiden kivi- tai kipsilevyseinien. Telan sijaan paneelit täytyy sutia siveltimellä ja erityisesti pohjamaalia sai ihan hiki päässä työstää seinään. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen, sillä sävymaali levittyi pohjamaalin päälle todella hyvin, eikä punaisuus puske kylmästä vaaleanvihreästä läpi lainkaan.

Poistin vanhan muovimaton ja asensin tilalle laminaatin. Oikeaa puuparkettia ei voi asentaa tilaan, jossa ei talvella ole lämmitystä. Laminaattiakaan ei tällaiseen tilaan välttämättä suositella, mutta päätin ottaa riskin, kun löysimme erän tosi edullista laminaattia paikallisesta rautakaupasta. Tulevat talvet saavat näyttää, mitä tapahtuu. Tuskin mitään.

Lopputulos on dramaattinen verrattuna lähtötilanteeseen, mutta todellisuudessa kyse ei ollut isosta savotasta. Kokonaisuudessaan remppa kesti kaksi ja puoli päivää eikä maksanut kovin montaa satasta. Vaaleiden seinien ja valkoisen katon myötä aitta tuntuu entistäkin suuremmalta ja varsinkin valoisammalta!

Listat odottelevat vielä asennustaan, ne pitäisi ensin hankkia jostain. Ja sitten vielä pientä sisustuksen hienosäätöä – petivaatteet, matto, ehkä jotain hauskaa seinille. Kirjahylly, ehdottomasti.

Mutta ne sitten aikanaan, kun sopivat tulevat vastaan. Siihen asti näin on aivan hyvä. Ja sehän riittää.