Sain vaatehaasteeseen liittyen paljon palautetta, että voisinko kertoa miten ihmeessä sellaisen laadukkaan ja kestävän vaatteen oikein oppii tunnistamaan. Ja että miten voisi opetella ostamaan vain erityisiä vaatteita, jos mikään ei oikeastaan koskaan tunnu kovin erityiseltä? No kuulkaa, mielelläni!

Materiaalien tuntemus on tietenkin kaiken perusta, mutta koska netti on täynnä vaatteiden materiaalioppaita, kirjoitan nyt hieman muista jutuista. (Jos et tiedä materiaaleista mitään, kannattaa aloittaa lukemalla vaikka tämä Kodin kuvalehden artikkeli. Sitten voikin siirtyä Arkivé Atelierin sivuille lukemaan materiaalien hoidosta ja tsekata Vihreät vaatteet -sivustolla eri matskujen ympäristövaikutukset.)

Ensimmäinen vinkkini: käy ihan liian kalliissa kaupoissa. Miten voisi tietää, miltä hyvin tehty vaate tuntuu – tai saa olon tuntumaan – jos ei ole koskaan sovittanut tai hiplaillut kuin ketjuliikkeiden halpisjuttuja?

Itse en vuosiin uskaltanut käydä missään hienommissa putiikeissa, koska en tuntenut kuuluvani siihen maailmaan. Ajattelin, että ne ovat “hienoille ihmisille”. Nykyään tiedän, että ei ole mitään hienoja tai vähemmän hienoja ihmisiä. Minulla on ihan yhtälainen oikeus mennä ihan mihin vain kuin jollain miljardöörillä tai paronilla.

Ollessani isossa maailmassa teen usein kierroksen luksusliikkeissä ihan vain siksi, että ne ovat usein niin kauniita ja inspiroivia tiloja. (Sitä paitsi oikeasti monilla putiikkien myyjillä on hiljaisina aikoina tosi tylsää ja he ovat vain iloisia, jos kauppaan tulee asiakkaita jotka ovat aidosti kiinnostuneita tuotteista, silloinkin kun nämä eivät ole ostoaikeissa.)

Kannattaa rohkeasti käydä ihailemassa, silittelemässä ja sovittamassa myös omalle lompakolle liian kalliita vaatteita. Silloin oppii materiaaleista ja siitä, miten hyvin tehdyt vaatteet istuvat ja laskeutuvat ja miltä hyvin viimeistelty vaate näyttää tai tuntuu. Ennen kaikkea silloin oppii, millaisia fiiliksiä vaatteet voivat herättää. Miltä tuntuu pukeutua johonkin oikeasti upeaan! Kiinnitä huomiota etenkin siihen, miten vaatteet laskeutuvat ja miten ne on viimeistelty. Miten jotkut vaatteet huokuvat arvokkuutta ja toiset näyttävät jo henkarissa väsähtäneiltä. Miten joitain vaatteita tekee mieli vaalia aarteina ja toiset huutavat jo ostohetkellä, että ne päätyvät vuoden sisällä kirppislootaan.

Kun mielessä on muistijälki siitä, miltä laadukas tai erityinen vaate tuntuu, on helppo alkaa erotella jyvät akanoista ja bongata helmet vaikka kirppiksellä. (Ja kyllä, joskus helmiä löytää myös ketjuliikkeistä.) Sitä alkaa vain sivuuttaa suurimman osan sellaisista jutuista, joihin ehkä ennen olisi tarttunut. Todennäköisesti käy myös niin, että yhtäkkiä haluaa omistaa paljon vähemmän vaatteita ja mieluummin säästää siihen, että saa jotain oikeasti aivan ihanaa.

Ja vaikka en missään nimessä suosittele yli varojen elämistä, minusta jokaisen kannattaa joskus ostaa itselleen jotain mielettömän upeaa, sellaista jonka hinta pikkuisen hirvittää (se voi olla vaatteen sijaan vaikka leivos). Se on viesti itselle siitä, että ansaitsee hyviä asioita. Ja universumille siitä, että tätä lisää, kiitos!

Tietenkin laatu ja kestävyys on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on minusta se tunne, jonka vaate herättää. Haastoin itseni tähän vaatehaasteeseen juuri siksi että uskaltaisin oikeasti alkaa ostaa niitä upeita juttuja ja jättää kaiken muun ostamatta. En halua enää tehdä edes laadukkaita järkiostoksia, jos ne eivät herätä mitään intohimoa. Ne päätyvät lopulta kuitenkin aina kiertoon.

Miten sitten tunnistaa sellaisen vaatteen, jota jaksaa katsella vuosienkin päästä? No ei oikein muuten kuin tuntemalla itsensä. Nou hätä, sitähän varten täällä ollaan! Olen myös hyväksynyt sen, että koskaan ei voi ihan tarkalleen tietää – vaatteisiin kietoutuu niin paljon tunteita ja muistoja, että joskus niiden aika vain on ohi kun elämäntilanne – tai itse – muuttuu. Jos hankkii laadukkaita vaatteita, ne voivat onneksi jatkaa elämäänsä jonkun toisen lemppareina.

Olen vähän kiikunkaakun niiden neuvojen suhteen, joissa suositellaan aina panostamaan ennen kaikkea perusvaatteisiin. Toisaalta joo, mutta toisaalta perusvaatteet voivat minun mielestäni olla maailman parasta ja sinun mielestäsi oikeasti pelkästään tylsiä. Mitä iloa silloin on siitä, että omistaa vaatekaapillisen upeasti tehtyjä suoria mustia housuja tai harmaita neuleita? Täydellinen valkoinen kauluspaita voi herättää jes!-fiiliksen, tai olla herättämättä. Missään ei sanota, että kaikkien pitäisi haluta pukeutua vuodesta toiseen valkoisiin t-paitoihin. (Tai no, itse asiassa monessakin paikassa sanotaan niin, mutta älkää uskoko.)

En halua enkä aio ostaa enää yhtään vaatetta, jos mieleni ei tee huutaa WOWZA! kun katson sovituskopin peiliin.

(Muita hyviä kysymyksiä, joilla voi erotella jyvät akanoista:

Pukeutuisinko tähän ensimmäisille treffeille sellaisen tyypin kanssa, johon olen tosi ihastunut?
Jos pukeutuisin tähän palaverissa tai työhaastattelussa, olisiko oloni voittamaton?
Pukeutuisinko tähän, jos tiedossa olisi elämäni parhaat bileet?
Hyppäisinkö puskaan vai tervehtisinkö jos olisin pukeutunut tähän silloin kun törmään eksääni?
Tekisikö tämä kotona köllöttelystä aivan erityisen ihanaa?
Jos olisin pukeutunut tähän ja saisin yllättäen kutsun johonkin mielettömään tilaisuuteen jossa olisi pelkästään mielettömiä tyyppejä, vastaisinko epäröimättä: let’s go!Tietenkin jos osaat jo rakastaa itseäsi 100-prosenttisesti, selviydyt mistä tahansa edellämäainitusta tilanteesta täydellisen itsevarmana vaikka vaarin kalsareihin pukeutuneena, mutta me joilla on vielä harjoiteltavaa saatamme kaivata hieman ulkoista jeesiä.)

Suosittelen myös Pinterest-boardien tekemistä tai jotain muuta tapaa kerätä talteen inspiraatiokuvia. Ei pelkästään kivannäköisistä asuista, vaan myös niistä fiiliksistä, tilanteista ja tunnelmista joita haluaa lisää elämäänsä. Sitä voi käyttää referenssinä myös vaateostoksilla – kuuluuko tämä vaate siihen elämään, jota haluan elää? Onko tämä sellaisen ihmisen vaate, jollainen haluan olla? Edistääkö ylipäätään uuden tavaran ostaminen sitä elämää vai olisiko parempi vaan jättää ostamatta?

Tiedättehän sanonnan, dress for the job you want, not for the one you have? Minusta sitä voi soveltaa vähän koko elämään. Jos haluat arvostusta, arvosta itseäsi – vaatteet voivat olla osa sitä. Jos haikailet romanssia, pukeudu niin että tunnet itse olevasi melkoisen vetävä tyyppi. Jos haluat tanssia koko yön, älä laita korkkareita.

Tavarat ovat vain tavaroita, mutta tässä maailmassa on niin paljon kaikkea tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä, että valitsen mieluummin tavaroitakin, jotka tuntuvat joltain. Itsetuntoni tai onnellisuuteni ei ole kiinni siitä, mitä minulla on päällä, mutta kun jotain on pakko olla päällä, miksei se voisi olla jotain tosi ihanaa?

Esimerkiksi juuri nyt kirjoitan tätä pehmeä mutta ryhdikäs kashmirmekko päällä ja olen tosi onnellinen siitä, että talven rääkkäämää ihoani sivelee mieluummin kashmir kuin akryyli. Tämä samainen mekko on myös malliltaan varsin imarteleva ja silti tosi mukava päällä, joten se saa minut tuntemaan itseni jossain määrin viehkeäksi silloinkin kun haluan päälle ennen kaikkea jotain lämmintä ja mukavaa. Aika monta positiivista vaikutusta yhdellä vaatteella!

Minulla on muutama “sääntö”, jotka olen oppinut kantapään kautta:

En koskaan edes sovita saati osta katsomatta materiaalilappua. Tosin kun materiaalien tuntemus kohenee, yleensä tietää jo näppituntumalla mitä matskua vaate on.

Jos t-paitoja ei lasketa, suhtaudun hyvin varauksella trikoovaatteisiin. Niiltä vaaditaan todella hyvää laatua, jotta ne eivät näytä homssuisilta.

En enää osta ketjuliikkeistä kashmiria. Pehmeyden viettelemänä olen haksahtanut niihin monia monia kertoja huomatakseni että puolen vuoden käytön jälkeen vaate on lumppu. Varmasti helmiäkin on joukossa, mutta minun täytyy ongelmakäyttäjänä olla nyt totaalikieltäytyjä. En edes halua ajatella sitä rahamäärää, jonka olen vuosien saatossa syytänyt “edulliseen” kashmiriin. (En voi myöskään olla ajattelematta, että jos kashmir oli ennen harvinainen luksusmateriaali ja nykyään sitä saa ihan mistä tahansa, mitäköhän se kertoo kashmirvuohien oloista.)

En kammoksu keinokuituja tai muuntokuituja sinänsä, niilläkin on paikkansa. Ainoa keinokuitu, jota en osta ikinä tai missään tilanteessa on akryyli. Se on hiostava, nyppyyntyy hetkessä ja näyttää aina vähän suttuiselta eikä kestä pesua hyvin. En myöskään ostaisi tekokuituista yöasua, nukkuessa ihon pitää saada hengittää.

Villakankaissa ja neuleissa pieni määrä polyamidia seassa on joskus perusteltua kestävyyden takia, mutta en osta neuletta, jossa sitä on enemmän kuin 30%.

Valitsitpa minkä tahansa materiaalin, tärkeintä on pitää vaatteista huolta! (Siitä ehkä lisää toiste.) Tärkeintä on rakastaa vaatteita, vaalia niitä, käyttää niitä ja valita sellaisia vaatteita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi juuri sellaiseksi kuin haluat tuntea.

Kuvat ovat Equipmentin SS18 ja Fall 17 -lookbookeista. En omista yhtään Equipmentin vaatetta mutta huomaan usein tallentavani brändin kamppiskuvia talteen, perusvaatteet näyttävät niissä kiinnostavilta.