Kymmenen tuntia unta. Vihreän talon yläkammarissa nukkuu aina hyvin. Heräsin sateen ropinaan. Ilmassa on pienempää ja suurempaa helpotusta, riippuen keneltä kysyy.

Eilen oli vielä hellepäivä. Makasimme koko päivän saunan terassilla, vuorotellen ulos kannetussa kylpyammeessa ja vuorotellen lasten puhallettavassa uima-altaassa. Söimme sipsejä (suolaa) ja joimme viiniä (kylmää). Nukahtelin pitkin päivää.

Tänään ollaan hissuksiin. Kuunnellaan ikkunat auki sadetta, hengitellään raikkaampaa ilmaa. Juodaan kahvia, selaillaan vanhoja lehtiä, maataan sohvalla. Lueskellaan laiskasti kirjoja. Huomaan, miten jo pitkään pelkkään auringonpaisteeseen tottunut silmäni nauttii hämärämmän päivän aikaansaamista syvistä varjoista. Kaikki näyttää tänään erilaiselta kuin eilen, ja kuitenkin niin tutulta.

Olen lukenut tänä kesänä paljon Henry David Thoreaun tekstejä, erityisesti Waldenia. Thoreau kirjoitti Waldenin vuonna 1854 asuttuaan pari vuotta Waldenin metsässä itse rakentamassaan mökissä, eläen omavaraisesti. Thoreau on paikoitellen hupaisan hauska, välillä huvittava känkkäränkkä, usein viiltävän viisas. (Ja joskus en tajua yhtään, mistä hän puhuu – laitetaan se kulttuurierojen piikkiin, onhan vuodesta 1854 jo melkoisesti aikaa.)

Yksi Waldenin kuuluisimpia pätkiä on Thoreaun ajatus vuodenaikojen mukaan elämisestä:

“Live in each season as it passes; breathe the air, drink the drink, taste the fruit, and resign yourself to the influence of the earth.”

Olen miettinyt sitä paljon viime aikoina. Uskon, että moni asia on vinksallaan juuri siksi, että olemme unohtaneet olevamme osa luontoa, että myös meidän tulisi antautua sen rytmille. On ihan hullua, että yritämme tohottaa samaa vauhtia vuoden ympäri, olipa sitten pimeä kaamos, valoisa kevätpäivä tai paahtava helle. Ja öisinkään emme enää joko malta tai osaa nukkua, keinotekoiset valot vievät unet. Resign yourself to the influence of the earth.

Thoreaun ajatuksessa on myös jotain varsin buddhalaista. Siinä piilee ajatus jatkuvasta muutoksesta…. ja asioiden hyväksymisestä, jotka buddhalaisessa elämänkatsomuksessa kulkevat käsi kädessä. Live in each season as it passes.

Ajattelen, että vuodenaikojen lisäksi Thoreaun neuvoa voi soveltaa jokaiseen päivään. Mitä enemmän osaan elää jokaisen päivän juuri sellaisena kuin se minulle aukeaa, toivomatta sen olevan erilainen – sitä enemmän tunnen oikeasti olevani elossa. Juuri nyt, juuri tässä. Hellepäivänä yritän hyväksyä, että aivojen kiehuessa kuumuudesta en voi olla kauhean tehokas ja nukahtelen milloin mihinkin, kuten eläimetkin tekevät. Sateella koetan hyväksyä, että sataa.

Ja kuten Thoreau, löydän hyväksymisen kautta myös ilon ja nautinnon. Drink the drink, taste the fruit.

No sehän passaa.