Ruoka & juoma

Juhannusherkkuja (ja juhannuskuplia)

20.6.2018

Yhteistyössä La Chouette 

Kuulkaas sellaista olen tänään tullut julistamaan, että…

… jos aiot juhannuksena grillata halloumia, käy kaupassa viimeistään tänään. Halloumi loppuu aina kaupoista juhannuksena.
… kokeile kirsikoita suolaisissa ruoissa.
… yllättävää mutta totta: roseesamppanja on osuva pari grilliruoalle.
… grillattujen jättikatkarapujen marinoiminen ja grillaaminen on tosi helppoa, ja paras marinadi syntyy hetkessä.


chouettejuhannus-1-of-8.jpg

Vietän juhannusta perinteiseen tapaan – siis itselleni perinteiseen. Olen kaupungissa, varaan kaappiin pullon astetta parempaa kuplivaa ja jotain kesäistä ruokaa. Sen suurempia suunnitelmia en tee – olen jo kauan sitten oppinut, että olipa kyseessä vappu, joulu tai juhannus, juhlapyhäpaineet johtavat vain pettymyksiin. Sen sijaan juhla saa kulkea omia tutkimattomia teitään sen mukaan, millainen sää on ja ketkä muut tutut eivät ole paenneet kaupunkia mökille.Mutta siis, juhannuksen herkuista! Tänään tarjoilen teille kirsikka-halloumisalaattia ja grillattuja jättikatkarapuja ihan parhaassa (ja superhelpossa!) marinadissa.


chouettejuhannus-2-of-8.jpg

Ideasta tähän salaattiin on kiittäminen niitä Alkon hintalappujen pikkukuvakkeita, jotka kertovat minkä ruoan kanssa mikäkin viini sopii. Niissä nimittäin kirsikka kuvaa hedelmiä ja marjoja, ja juuri tuollainen kirsikka sattui olemaan La Chouetten roseeversion hintalapussa. (Punaiset marjat ovatkin klassinen makupari roseesamppanjalle, koska samaisia makuja voi usein löytää myös itse viineistä.)

Aloin miettiä, voisiko kirsikoita jotenkin yhdistää suolaiseen ruoanlaittoon. Käytän usein kesällä mansikkaa salaatissa etenkin fetan ja mozzarellan kanssa, joten miksipä ei kirsikoitakin? Kaveriksi halloumia, jonka suola, rasva ja rapsakka paistopinta suorastaan kiljuvat kaverikseen kuivia kuplia.


chouettejuhannus-8-of-8.jpg

Halloumi-kirsikkasalaatti

(4 annosta)

2 dl kvinoaa (kypsentämätöntä)
1 pkt halloumia
n. 100 g tuoretta pinaattia
250 g kirsikoita
1 avomaankurkku
kourallinen manteleita

kastike:

3 rkl hyvää neitsytoliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl hunajaa
suolaa
pippuria

Valmista kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Anna jäähtyä. Laita halloumi ainakin vartiksi likoamaan veteen, jotta juuston suolaisuus tasoittuu hieman.

Poista kirsikoista kivet ja puolita. (Minusta näppärin tapa on työntää kivi ulos syömäpuikon leveämmällä päällä ennen kuin kirsikan leikkaa puoliksi – työnnä kiveä syömäpuikolla kirsikan alapäästä ja se poksahtaa ulos kannan kohdalta.) Leikkaa avomaankurkku palasiksi ja rouhi mantelit kevyesti.

Sekoita keskenään kvinoa, pinaatti ja kurkku. Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää ne salaatin joukkoon.

Leikkaa halloumi viipaleiksi ja kypsennä grillissä tai paistinpannulla kullanruskeaksi. Lisää salaatin joukkoon. Ripottele päälle kirsikat ja mantelit.


chouettejuhannus-7-of-8.jpg

Tiedän että monia jännittää merenelävien valmistaminen, silloinkin kuin merenelävä on jotain niin simppeliä kuin katkarapu. Haluan nyt tällä ohjeella sanoa, että pelko pois – lupaan, että handlaat tämän ja teet vaikutuksen kesävieraisiin.

Jättikatkarapuja (tiikerirapu, scampi, mitä näitä nyt on) myydään pakastettuina sekä valmiiksi kypsennettyinä että kypsentämättöminä. Molemmissa tapauksissa ravut kannattaa sulattaa siivilässä huoneenlämmössä, marinoida ja sen jälkeen laittaa grilliin tai paistinpannulle muutamaksi minuutiksi. Helpompaa ja nopeampaa ei voisi olla!

Itse käytin tätä reseptiä varten raakana kypsennettyjä jättikatkarapuja joissa oli stailisti vielä kuoretkin jäljellä (löytyi Lidlistä, kaikista maailman paikoista! Se se osaa yllättää). Raakana pakastettujen katkarapujen käyttöä ei tarvitse jännittää, koska näiden kohdalla on varsin helppoa päätellä, milloin rapu on kypsä – se muuttuu harmaasta kauttaaltaan pinkiksi.


chouettejuhannus-6-of-8.jpg

Grillatut jättikatkaravut

(neljälle)

n. 300 g jättikatkarapuja (pakaste)
3 rkl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl persiljaa silputtuna
jauhettua chiliä (tai chilikastiketta) maun mukaan
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl ruokosokeria
1 tl suolaa
mustapippuria
lisäksi: grillivartaita

tarjoiluun: silputtua persiljaa

Jos käytät puisia grillivarrastikkuja, laita ne veteen likoamaan. Laita pakastetut jättikatkaravut siivilään huoneenlämpöön sulamaan n. 2 tunniksi (rapujen koosta riippuen sulaminen voi kestää hieman pidempäänkin). Muista hyvä keittiöhygienia pakastettujen äyriäisten kanssa: älä käytä samoja välineitä tai työtasoja muiden ruokien valmistukseen ennen niiden puhdistamista.

Sekoita marinadin ainekset. Kun katkaravut ovat sulaneet, huuhtele ne siivilässä. Sekoita ravut ja marinadi, laita jääkaappiin ja anna maustua puolesta tunnista tuntiin.

Laita katkaravut vartaisiin ja kypsennä grillissä n. 3-4 minuuttia rapujen koosta riippuen (jos käytät valmiiksi kypsennettyjä katkarapuja, voi vähempikin riittää). Hyödynnä marinadi grillatessa. Vaihtoehtoisesti voit paistaa ravut myös paistinpannulla.

Silppua katkarapujen päälle tuoretta persiljaa ennen tarjoilua.


chouettejuhannus-4-of-8.jpg

Kun minulta kysytään vinkkejä grilliviineihin, kerron aina että oma suosikkini grilliruoan kanssa on roseekuohuva (tiedän, että monille ei maistu punaviini kesällä) ja juhlapäivänä se tarkoittaa yleensä roseesamppanjaa. Mielikuvissa se yhdistyy ehkä helpoiten mansikoihin ja macaron-leivoksiin, mutta ei ole koiraa karvoihin katsomista eikä viiniä väriin. Roseesamppanjat nimittäin tuppaavat olemaan samppanjoista maskuliinisimpia ja ne sopivatkin yleensä paremmin ruokajuomaksi kuin jälkkäriherkkujen kera.


chouettejuhannus.jpg

Kuiva kupliva leikkaa ihanasti rasvaisempien herkkujen täyteläisyyttä ja erityisesti roseessa on jotain, mikä tuntuu nauttivan aavistuksen hiillostuneesta mausta. Pääsin tämän jäljille joskus Espanjassa, kun tilasin kunnolla hiiltyneen paellan kanssa kylmää rosee-cavaa ja yhdistelmä oli suorastaan vastustamaton. La Chouette de Champillon eli pöllösamppanja on varmasti monelle jo tuttu (jokuhan ne pullot ostaa, kun kyseessä on Suomen myydyin samppanja!). Suosittelen lämpimästi kokeilemaan myös suosikin roseeversiota, joka löytyy Alkon tilausvalikoimasta (mutta on usein saatavilla esim. Helsingin Stockan Alkosta). Se on valkoisen sisarensa tapaan samppanjaksi varsin kohtuuhintainen ja hinta-laatusuhteeltaan kerrassaan mainio. Täältä voit muuten vilkaista millaisissa maisemissa kuohujuomasi kasvavat, kun kirjoitin viimesyksyisestä matkastani Champagneen.

Stressittömiä mökkipakkailuja ja kaunista, kuplivaa, toivon mukaan aurinkoista juhannusta kaikille!

Elokuvat & tv & taide Kirjat Tyyli

Kesäkuun murusia

17.6.2018


Sekalainen joukko asioita, jotka ovat ilahduttaneet kuluvan kesäkuun aikana…
Valkoiset farkut. Tiedättekö mitä? En ole koskaan elämässäni aikaisemmin pukenut jalkaani valkoisia farkkuja. Olen joskus 9-vuotiaana lukenut. MeKaks-lehdestä tai Suosikista tai jostain että valkoiset farkut lihottavat ja sopivat vain supermalleille. Täysin pureskelematta olen niellyt tämän mielipiteen totuutena ja jopa itsekin toistellut sitä vuodesta toiseen, ah joo näyttää kivalta mut mä en voi kyl käyttää valkosia farkkuja. Pari viikkoa sitten näin COS:lla tosi kivat luonnonvalkoiset, leveälahkeiset farkut ja… vedin ne jalkaani. Niin yksinkertaista se on, ei saakeli. Ajatelkaapa kuinka paljon muita asioita on, joita “en voi” tehdä, ja sitten kuitenkin….


kesamurut1.jpg

Valkoisten farkkujen hienous on siinä, että ne ovat, no, farkut, mutta ne saavat minkä tahansa asun näyttämään vähän hienostuneemmalta kuin perusfarkut. Valkoisten farkkujen huonous on siinä että ne ovat valkoiset. Jos innostut hankkimaan sellaiset, panosta samalla tahranpoistoaineeseen. (Sappisaippua on paras.)Svenskt Tenn -näyttely Didrichsenin taidemuseossa. Todella inspiroiva! Enpä ikinä ajatellut, että voisin innostua rottingista ja kuosi-väri-ilottelusta. Näyttelystä saa sekä sisustusideoita (etenkin kesähuvilaan, jonka omistan jo unelmissani) mutta myös elämänasenteeseen ja kaikkeen. Svenskt Tennin perustaja Estrid Ericson ja merkittävin suunnittelija Josef Frank olivat makeita tyyppejä.


kesamurut4.jpg

Hot tip: kesälauantaisin Didrichsenin museoon menee kauppatorilta myös vesibussi! Teimme ystävän kanssa vesibussilla täydellisen kesäretken: ihan Didrichsenin vieressä on myös ihastuttava Villa Gyllenberg, jossa on tällä hetkellä tosi hyvä Wäinö Aaltosen näyttely sekä näytillä ennen näkemätön Helene Schjerfbeckin maalaus.Katsoin viime viikolla Netflixistä huippumielenkiintoisen dokumenttisarjan Wild Wild Country. Dokkari kertoo intialaisen, nykyään Oshona tunnetun gurun saapumisesta seuraajineen Oregoniin, johon he alkavat perustaa omille arvoilleen rakentuvaa kaupunkia. Paikalliset asukkaat eivät tästä ilahdu. Tapahtumaketju on aivan uskomaton ja muuttuu jakso jaksolta yhä hullummaksi. Olen kuullut Osho-meditaatiosta ja toki nähnyt miehen kirjoittamia kirjoja usein kirjakaupoissa, mutta enpä todella tiennyt, että taustalla on jotain tällaista! Dokkari onnistuu harvinaisen hyvin esittämään tapahtumat molempien osapuolien näkökulmasta.

Ja nyt kun Netflix tuli puheeksi – olettehan huomanneet, että pari päivää sitten julkaistiin Sillä silmällä (Queer Eye) kakkoskausi?! (Olen kirjoittanut täällä siitä, miksi sarja on niin ihana.)


kesamurut3.jpg

Olen saanut paljon somen kautta viestejä, että milloin arvioin tämän kesän kausiroseet. Ilahduin ihan hirveästi siitä, että luotatte mielipiteeseeni. Mutta tiedättekö mitä? Olen aika pettynyt Alkon tämän vuoden roseevalikoimaan. Roseen kuuluisi olla rehellisesti helppo ja halpa kesäviini enkä halua maksaa siitä juuri kymppiä enempää kuin ihan poikkeustapauksissa. Olen pyöritellyt silmiäni nähdessäni Alkon tämän vuoden ylihintaisen valikoiman, jonka hinnat taitavat perustua pääosin kivannäköisiin pulloihin ja siihen, että rosee on muodissa. (Ja toki kauniista pullosta tai kivasta stoorista voikin maksaa joskus ekstraa, mutta kyllä monopolissa kuuluisi olla vaihtoehtoja.) Olen siis pitäytynyt viimevuotisessa suosikissa – italialaisessa Bertani Bertarosessa, joka on täysin kuiva, raikas, ei liian marjainen, kauniin värinen ja maksaa siedettävät 11 e. Tylsää, että intohimoinen kesäroseeromanssi jäi tänä vuonna kokematta, mutta onhan sekin vallan mukavaa viettää kesää vanhan ystävän seurassa.

Teksti: Eeva Kolu Kuvat: Eeva Kolu, Netflix, Didrichsenin taidemuseo

Ajatuksia Kirjat

Entä jos minulla olisi kaikki

24.5.2018


IMG_5921.JPG

Luin juuri lomalla Mark Sundeenin hienon kirjan The Man Who Quit Money. Se kertoo amerikkalaisesta Daniel Suelosta, joka vuonna 2000 päätti irtisanoutua rahataloudesta ja on siitä asti elänyt täysin ilman rahaa, sosiaaliturvaa tai vakituista osoitetta (hän nukkuu pääosin ulkona, kerää ruokansa roskiksista ja metsästä eikä omista juuri muuta kuin polkupyörän, jota ei lukitse). Aluksi ajattelin, että kirja olisi taas yksi muistelmateos, jossa länsimaalainen ihminen päättää hylätä materian ja etsiä onnellisempaa elämää kuluttamisen ulkopuolelta, mutta kirja olikin paitsi yllättävän syväluotaava henkilökuva Suelosta, myös melko filosofinenkin teos rahasta ja työstä, siitä mitä ne oikeastaan ovat ja mitkä on niiden merkitys yhteiskunnassa.
Olen miettinyt Sundeenin kirjaa päivittäin sen luettuani, monestakin eri näkökulmasta…. Viime päivinä mielessäni on pyörinyt erityisesti ajatus: entä jos minulla olisi jo kaikki? Entä jos minulla ON jo kaikki?

Kirjassa Suelo sanoo:

“I’m employed by the universe. Since everywhere I go is the universe, I am always secure. (…) Wealth is what we are dependent upon for security. My wealth never leaves me. Do you think Bill Gates is more secure than I?”

Huomasin taas lomalla saman, minkä huomaan joka kesä – olinpa sitten espanjalaisessa pikkukylässä tai äidin takapihalla: en oikeastaan tarvitse kovinkaan paljon ollakseni maailman onnellisin tyttö.

Kunhan saan olla ulkona ja puuhastella mitä huvittaa. Syödä hyvän lounaan ja illalla juoda lasin tai pari viiniä, mieluiten hyvässä seurassa. Sellaisina hetkinä minulta ei puutu mitään. Sellaisina hetkinä en ikinä mieti, mitä vielä haluaisin saada tai saavuttaa. Sellaisina hetkinä en surffaile nettikaupoissa katselemassa mattoja tai kenkiä.

En tiedä onko tyytyväisyyteni syynä kesä, loma vai maaseutu, mutta se katoaa johonkin, kun palaan arkeen (ja kaupunkiin). Vasta lekotellessani täydellisen tyytyväisenä viikunapuun alla tajusin stressanneeni koko kevään aika paljonkin siitä, mitä kaikkea minulta puuttuu. En ole vieläkään saanut aloitettua asuntoni remonttia, joka piti tehdä jo viime vuoden puolella. Rahaa ei tietenkään ole, työrintamalla on hiljaista enkä tiedä millä elän loppuvuoden. Kaikki vaatteet istuvat huonosti, parisuhdeasiat ovat yksi pommi, entinen paras ystävä ei enää edes moikkaa tullessaan vastaan. Voi voi voi!

Ja sitten yhtäkkiä seison pellonlaidassa tutkimassa tuulessa heiluvia heiniä, ja minusta tuntuu kuin minulla olisi kaikki. Kaikki maailman rikkaus ja rakkaus…. vaikka mikään ei itse asiassa ole muuttunut.

On harmillisen helppoa antaa huomion kiinnittyä siihen, mitä puuttuu. (Tai jos sen on saanut, pelätä, että sen menettää!) Mutta kuten huomaan joka kesä, se tunteeko puutetta vai yltäkylläisyyttä on… no, tosiaan enemmän tunne kuin mitään, mitä voi numeerisesti mitata. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat kaikkien mittapuiden mukaan varakkaita, mutta voivottelevat aina miten raha ei riitä mihinkään. (Ja jos eivät voivottelekaan, niin eivät he kyllä vaikuta sen vähempää stressaantuneilta tai pelokkailta kuin me muutkaan.)

Kun mietin, mistä olen viime aikoina stressannut, ymmärrän, että asioiden taustalla on täysin inhimillisiä tarpeita. Mutta Suelon elämäntarina sai minut ajattelemaan, että universaalit tarpeet voi täyttää varsin monella tavalla.

En oikeasti tarvitse juuri nykyistä asuntoani, vaan kodin. Koti voi olla missä vain, ja ehkä se on enemmän mielentila kuin paikka.
En tarvitse ketään tiettyä ihmistä, vaan ihmiskontakteja ja rakkautta.
En tarvitse tiettyä työtä tai tietynlaista uraa, vaan kanavia ilmaista itseäni ja käyttää osaamistani.
Ja niin edelleen…

Kaikki nuo tarpeet voi täyttää mitä moninaisimmilla tavoilla. Itse asiassa… kaikki ne on jo täytetty.

Se, että elää elämäänsä niin kuin uskoisi, että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen, ei tavallaan muuta mitään. Ja kuitenkin se muuttaa kaiken.

Ajatella, miltä tuntuisi, jos tietäisit että sinulla on jo kaikki? Miltäköhän tuntuisi, kun ei tarvitsisi huolehtia, miettiä tulevaa, uuvuttaa itseään asioiden jahtaamisella. Voisi vain hengähtää ja nauttia kaikesta siitä, mitä on.

Koska olen juuri ollut lomalla, muistan, miltä se tuntuu. Se tuntuu tosi hyvältä. Kevyeltä. Helpolta. Siksi aion yrittää ajatella niin jatkossakin, lomalla tai ei.

My wealth never leaves me. 

Teksti & kuva: Eeva Kolu