Tiedoksi toverit: Uusi Muusa on viettänyt hieman hiljaisempaa eloa, sillä teen tällä hetkellä paria vähän isompaa projektia jotka imaisevat suurimman osan runosuoneni sykkeestä. Piakkoin kuitenkin taas paluu tuttuun tahtiin!
Luettua on silti tullut – pidän nykyään kiinni siitä, että menipä elämä millaiseksi tahansa, on oltava aikaa lukea kirjoja, nukkua ja syödä hyvin. Valikoin kevään aikana kahlaamastani kirjapinosta teille vinkattavaksi kuusi mukavan helposti eteenpäin kulkevaa romaania, joista suurin osa on vieläpä tämän kevään tuoreita uutuuksia.
Kevätlukemista, olkaapa hyvät:
Turkkilais-brittiläisestä Elif Shafakista on vaivihkaa tullut yksi tämän hetken lempikirjailijoistani. Shafak kirjoittaa isoista aiheista – rakkaus, ihmisyys, usko, Jumala, kulttuurien kohtaaminen, nykyaika ja mennyt – mutta tekee sen ah niin helposti lähestyttävästi ja viihdyttävästikin. Shafakin uusin Eevan kolme tytärtä kertoo istanbulilaisesta kotirouvasta Peristä, joka matkalla parempien piirien illalliskutsuille tulee ryöstetyksi. Tapahtumaketju saa Perin muistelemaan nuoruuttaan Oxfordin yliopistossa – kahta ystäväänsä sekä karismaattista teologian professoriaan. Ehkä jotain pientä jäi puuttumaan Perin tarinasta, mutta jälleen kerran Shafakilta nautinnollinen lukuromaani herkullisista aiheista.
Suomessa asuvan ruotsalaisen Elin WillowsinSisämaa oli ihastuttava, melankolinen pieni romaani. Siinä nuori nainen muuttaa poikaystävänsä kotikonnuille, pieneen kuntaan johonkin pohjoiseen, ja kaikkien yllätykseksi päättää jäädä seudulle, vaikka suhde päättyy eroon. Willowsin kirja kertoo siitä, mitä moni meistä on miettinyt – entä jos vain muuttaisi johonkin ihan muualle ja aloittaisi alusta? Millaista elämä sitten olisi?
Saara TurusenSivuhenkilö oli minulle vuoden odotetuin kirja, sillä RAKASTIN Turusen debyyttiä Rakkaudenhirviö. Ehkä juuri siksi Sivuhenkilö oli pienoinen pettymys (ja inhottaaaaaa sanoa näin! Olisin niin halunnut rakastaa tätäkin yli kaiken!). Sivuhenkilö tuntui vähän Rakkaudenhirviön kakkososalta, josta puuttui kuitenkin ensimmäisen hieno draama ja tematiikka. Parhaimmillaan Sivuhenkilö on kritisoidessaan kirjallisuuden ja taiteen miesvaltaisuutta, niissä kohdissa tarina herää vihdoin eloon. Pidin kuitenkin kirjasta hienon tekstin ja turusmaisen terävien havaintojen vuoksi – ja toki kirja on tärkeä ja lukemisen arvoinen jo siksi, että se on onnistunut ravistelemaan tunkkaista kulttuurialaa ja keskustelua siitä. Vapise, vanhojen kalsareiden tunkkainen haju!
Tracy ChevalierinTyttö ja helmikorvakoru sattui käteeni kirppiksellä juuri nyt, kun olen koko kevään fiilistellyt Hollannin kulta-ajan maalaustaidetta. Päätin siis vihdoin lukea tämän menestysteoksen, joka kertoo tarinan Johannes Vermeerin kuuluisan Turbaanipäinen tyttö -taulun takaa. Vermeeristä tiedetään vähän ja turbaanipäisestä tytöstä ei mitään, joten Chevalierin tarina on täysin fiktiivinen, mutta oikeastaan varsin uskottava. Helppolukuinen romaani on kiva pintaraapaisu Vermeerin taiteeseen ja pistää miettimään, mitä kaikkea naiset ovat joutuneet tekemään ja sietämään, jotta miehet ovat saaneet tehdä taidettaan.
Commonwealth oli ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Ann Patchettin tuotannosta, mutta ei varmaan jää viimeiseksi. Kirjassa kahden perheen kohtalot kietoutuvat toisiinsa, kun yllättävä kohtaaminen toisen perheen tyttären ristiäisissä johtaa salasuhteeseen. 1960-luvulta alkava tarina kertoo erityisesti perheiden lasten, siis sisarpuolten, suhteista. Patchettin teksti on ihanaa!
Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani oli aivan riemastuttavan viihdyttävää luettavaa! Kirja on vähän kuin chick-litin ja dekkarin yhdistelmä. Kirja kertoo suomalaisesta Reijasta, joka lähtee Turusta työnantajansa venäläiseen tytäryhtiöön tekemään sisäistä tarkastusta. Reija tempautuu pian Pietarin expat-piirien skumpanhuuruiseen menoon eikä malta olla pistämättä nokkaansa turhankin syvälle kollegoidensa asioihin. Ongelmiahan siitä seuraa. Pietari tapahtumapaikkana tuo kirjaan mielenkiintoisia huomioita venäläisten tavoista, ja tykkäsin myös päähenkilöstä, jolla on touhuissaan tekemisen meininki ilman turhaa hyssyttelyä.
Hyviä lukuhetkiä!
Teksti ja kuvat: Eeva Kolu
