Hei perjantai..!
Koin mainion torstaipäivän päätteeksi melkoisen henkisen mukiloinnin, nukuin surkeasti jos ollenkaan ja heräsin paskimmalla fiiliksellä aikoihin.
Tämmöisinä päivinä sanon itselleni sen yhden Putous-hahmon äänellä (kyllä, olen joko sielultani tai telkkarimaultani 12-vuotias poika): no nämä nyt on näitä.
Pitää antaa itselleen hetki oikein velloa surkeudessaan.
Sitten vetää henkeä, avata verhot ja koota itsensä. Koska jos johonkin uskon, niin uuteen nousuun. On sentään perjantai!
(Perjantai on muuten siinä mielessä ihana asia, että se ei menetä hohtoaan, vaikka saa itse päättää työajoistaan ja tekee usein töitä myös viikonloppuisin. Perjantaissa on silti erityistä taikaa.)
Tämänaamuinen reseptini Uuteen Nousuun oli tämä mehu, joka todella potkii hereille: punajuurta, porkkanaa, verigreippiä ja salaisena ainesosana pätkä tuoretta chiliä. Suosittelen.
Sitten Diana Rossia kaiuttimista ja kahvia kitaan.
Kyllä tästä hyvä tulee. Ihanaa viikonloppua, ystävät!
Moi Eeva!
Voisitko tehdä vähän pidemmän postauksen suositusrafloista, -kahviloista ja -baareista/drinkkimestoista? Vaikka olenkin jo muutaman vuoden Helsingissä asunut, niin tuntuu, että on jumahtanut kaikkiin opiskelijabudjettipaikkoihin, jotka myöskään eivät ole niin kovin tunnelmallisia saati välttämättä laadukkaita. Ei siis mitään ökykalliita mestoja, vaan juurikin kaikkia pienehköjä, söpöjä paikkoja, joihin mennä ystävän/ystävien/poikaystävän kanssa. Miksei vierailevan äidinkin. 😀 Olisi kivaa, että kaikille extempore-tärskyille olisi aina valmiina jokin mahtava mesta, minne mennä!
Heippa Anu, mulla on tuo vähän sama ongelma Helsingissä, että jotenkin en vaan löydä täältä samalla tavalla kivoja, matalan kynnyksen paikkoja kuin. Turusta ja Tampereelta. Semmoisia joihin voi marssia ilman pöytävarausta ja hirveää hässäkkää ja suunnittelemista ja rahanmenoa. Mutta yritän koko ajan etsiä! 🙂 Raportoin niistä sitten kyllä parhaan mukaan blogiinkin ja ehkä sitten jossain vaiheessa voin tehdä koosteen lempipaikoistani. Kannattaa klikkailla tuolta oikealta –> tägiä “kahvilat ja ravintolat” niin löytää kaikki raflajutut yhdestä paikasta.
Jep I know right?! Juu toki olen huomanut aina sun kaikki erilliset postaukset ja vinkit. Mutta kooste olisi kiva:) ja jos joskus viitsit vinkata sun pari brunssilempipaikkaa, niin kieli pitkällä lukisin! 😉
Arvatkaa mikä on ihana paikka! Italialainen ravintola-kahvila Oliva Verde Runeberginkadulla, 5 minuuttia Kampista. Italialaisen omistajan paikka, jonka ruuissa maistuu laatu, perinne ja rakkaus! Oon kuullut, että tää paikka on Helsingin italialaisten suosiossa.
Oliva Verde oli omalla tavallaan tosi hauska, tarjoilija ihan pihalla, menua ei ollut, meille sanottiin vaihtoehdoiksi “pastaa”, kun ovella kysyttiin mitä he tarjoavat (ruokalista oven vieressä oli ehkä koristeena), odoteltiin pöydässä kauan (ainoina asiakkaina) “mitä te haluatte?”, niin mitäs niitä vaihtoehtoja olikaan.. vegelle tarjottiin kanaa vaihtoehdoksi, takki haisi rasvankärylle koko illan ja ihan ok pasta oli uitettu oliiviöljyssä. Eli tavallaan joo suositeltava paikka, että harvoin Helsingissä noin absurdia ravintolassa on 😀
Trocadero ja Zucchini lounaspaikoista on huippuja! Iltaisin tosiaan vähän se ongelma, että missä syödä Helsingissä..
Hei Eeva! On tosi mahtavaa, että kirjoitat silloin tällöin myös niistä huonommista hetkistä ja sellaisista toipumisesta. Aitoa meininkiä. Jutuistasi on ollut paljon tukea ankean harmaina päivinä.
Kiitos Hosuli, kiva kuulla x
Jes, tämän tsemppaamana yritän itsekin päästä uuteen nousuun. Kolme viikkoa semikipeenä (=ei liikuntaa) ja nyt täysiä päälle iskenyt flunssa (=monen kivan asian missaaminen) koettelevat, mutta onneks maailma ei lopu. Ja onpahan aikaa lukea.
Mäkin jostain syystä heräsin tänään paskan yön jälkeen paskalla fiiliksellä. Kiukuspäissäni söin sitten poikaystävän pakastimesta löytämääni jäätelöä suoraan paketista aamiaiseksi ja tölläsin Frendejä Netflixistä. Pikkuisen helpotti, mutta jotenkin tuntuu mälsältä edelleen. Ulkonakin on harmaata. Pitäisi opiskella, mutta enemmän huvittaa maalata papukaijoja. Joten meen maalaamaan.
Luin muuten ensiksi mehuohjeesi sisältävän porkkanan sijasta pontikkaa. Ehkä sekin olisi potkinut hereille…
joo, paskoissa fiiliksissä usein kannattaa antaa itsensä tuntea, mitä tuntee, silleen hiljaa, alkamatta ilmasemaan niitä ainakaan heti, oon huomannu. Välil käy niin, että puf fiilis pääseki irti…Tää on näitä elämän paradokseja…
Haahahaa, nyt on täysikuu! Niiden öiden jälkeen on muuten huippuhauskaa tsekata sosiaalinen media ja lueskella ihmisten kirjoituksia viime päivien univaikeuksista! Kumma, miten porukka ei pidemmälläkään elämänkokemuksella opi, että täysikuu vaikuttaa AINA yöuniin (ja muuhunkin) 😉 (Ps. Ei tää ole pelkästään hurujen hommaa, ihan tilastollisestikin täysikuun aikana syntyy enemmän lapsia, tehdään enemmän rikoksia yms.)
Heips,
Ihan aiheen vierestä, mutta olen ihastellut ihania mehulasejasi jo monessa postauksessa ja muissakin sivustoilla niitä on vilahdellut. Mistähän laseja löytyisi? Kiiiiiiitos!