Koti

Pientä säätöä

30.9.2015

Kirjoitin joskus kesällä siitä, että kodissani jokin mättää. Kaikki oli periaatteessa mainiosti – asunto on ihana, jokainen huonekalu rakkaudella valittu ja turhat tavarat karsittu. Pohdin, että tänne pitää varmaan hälyyttää feng shui -konsultti. Tai manaaja.

feng-(2-of-3)

En jotenkin viihtynyt kotona ollenkaan, en osannut oleskella olohuoneessa enkä syödä ruokaani keittiön pöydän ääressä. Koko elämäni oli epämääräistä välitilassa lillumista. Söin noutoruokaa, koska ei tehnyt mieli kokata. Teepaketit pölyttyivät hyllyssä, koska en osannut istua sohvalla paikoillani niin pitkään että olisin malttanut juoda kupin teetä. Roikuin netissä turhanpäiväisillä sivuilla, koska oloni oli liian levoton lukemaan kirjoja.

Reissun jälkeen kotiin palattuani päätin, että nyt tämä pelleily saa riittää! Kyllä ihmisen pitää viihtyä omassa kodissaan. Aloin pyörittää huonekaluja ympäri kämppää, istuin aina hetkeksi alas ja fiilistelin.

feng-(3-of-3)

Päädyinkin sitten muuttamaan melkein koko asunnon järjestystä. Sohva oli ennen asunnon paraatipaikalla, nyt se on vähän enemmän piilossa päinvastaisella seinällä nurkkaa vasten. Kas, siinä hengailu tuntuukin yhtäkkiä siltä kuin olisi karhuäidin sylissä eikä siltä, että istuisi työhaastattelussa. Nyt on nautittu leffan katselusta ja kirjan lukemisesta – ja kyllä, teen kulutus tässä taloudessa on kolminkertaistunut.

Muutakin pientä säätöä tein makuuhuone-olohuoneen puolella. Isot taulut eivät ole enää vierekkäin, vaan nyt niiden välillä on paljon ilmaa ja tilaa. Ennen minulla oli vain yksi yöpöytä, mutta rakensin toisen jakkarasta – tunnelma on heti harmonisempi kun sängyn molemmilla puolilla on yöpöytä.

feng-(1-of-1)Myös keittiössä ihan pieni viilaus muutti kaiken: pöytä oli ennen seinää vasten, mikä toi vähän lisää tilaa keittiöön, mutta sai samalla aikaan epämääräisen väliaikaisuuden tunteen. Ja vaikka keittiössä oli tällä tavalla vähän enemmän tilaa kävellä, itse pöydän äärellä istuminen tuntui aina ahtaalta. Nyt pöytä tuntuu siltä, että sen ympärillä voi ja kuuluu istua ja rauhoittua.

Mikä merkitys voikaan olla muutamalla kymmenellä senttimetrillä! Olen tämän pikkumuutoksen jälkeen huomannut viettäväni tosi paljon enemmän aikaa keittiön pöydän ääressä, sekä syömässä että tekemässä töitä. Vielä kun löydän jostain yhden tuolin lisää, voin alkaa kutsua ihmisiä syömään.

feng-(1-of-3)

Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että koko asunto tuntuu ihan erilaiselta – eikä tarvinnut tehdä remonttia tai ostaa mitään uutta!

Jos tässä tarinassa on opetus niin se, että jos kotona jokin tila tai huonekalu jää jatkuvasti käyttämättä, kannattaa oikeasti miettiä, miksi.

Huonekaluja ei kannata aina laittaa suoraan niille paikoille, mihin ne loogisimmin pohjapiirrustuksen mukaan sopisivat tai missä ne näyttävät parhailta, vaan sinne, missä ne tuntuvat parhailta.  

Nämä kun eivät ole järjen asioita. Vaikka tiedän tietysti järjellä, että kukaan ei näe saati pääse sisälle asuntooni, on heti rennompi olla, kun kämpän pääasiallinen rentoutumispaikka eli sohva on vähän jemmassa nurkassa. En olisi varmasti tajunnut tätä ennen kuin kokeilin, joten haastan kaikki skippaamaan tällä viikolla punttiksen ja pyörittelemään huonekaluja 😉

Tän mä osaan
Onni piilottelee astiakaapissa

Saattaisit pitää myös näistä

  • Elina 30.9.2015 at 7:53

    Huomaan, että myös sillä on merkitystä jos hengaa asunnossa ”aina samassa kohdassa”… Toisin sanoen mietin, että nyt kun sohva on eri seinällä kuin sänky (missä varmasti luonnollisesti vietät paljon aikaa, ihan vaikka vaan nukkuen), niin käytät myös asunnon neliöitä tasaisemmin 🙂

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:33

      Ihan totta! Ja sänky tuntuu nyt myös vähän enemmän ”erilliseltä” paikalta, vaikka se onkin edelleen samassa huoneessa kuin sohva 🙂

  • KL 30.9.2015 at 7:56

    Pakko antaa tähän kirjavinkki: Sarah Susankan ”Not so big house”. Arkkitehdin kirjoittama kirja siitä, mitä ihmiset oikeasti haluavat ja minkä kokevat kodikkaaksi. Kuvauksesi sohvasta muistutti minua siitä kuinka kirjassa kehotettiin tekemään sellaisia oleskelutiloja, joissa selkä on turvallisesti seinää vasten mutta sieltä on hyvät näkymät ympäristöön. Ja leikkimään katon korkeuksilla näissä nurkkauksissa (kevyt madallus erottaa tilan visuaalisesti omaksi sopekseen ja luo turvaa). Susanka on muuten myös leveiden ikkunapenkkien sanansaattaja, itsekin haaveilen moisesta.

    Myös Christopher Alexandering vanhempi A Pattern Language on kuulemma klassikko tällä saralla, itse aion vielä lukea sen joku päivä.

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:33

      Kiitos vinkistä Kirsi!! Rakastan lukea kirjoja tästä aiheesta 🙂

  • saaralai 30.9.2015 at 8:02

    Kieltämättä tuo näyttää nyt paljon kodikkaammalta pesältä. Ennen asunnossasi oli kieltämättä too harkittu fiilis. Vähän vastaanotto. Hmm. Enkai ole sortunut siihen omassakin kodissa? Täytyykin alkaa fundeerata. Kiitos Eeva. Kiva kun olet palannut kotiin.

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:32

      Kiitti, kiva olla taas täällä!

  • Marisha 30.9.2015 at 8:46

    Hyvältä näyttää ja ennen kaikkea mahtavaa, jos on viihtyisämpi olo. Olen samaa mieltä, että istua pitää sillä tavalla, että selän takana on seinä ja hyvä näkymä ympäristöön. Meillä on kotona sohvan takana ikkuna ja se tuntuu joskus vähän levottomalta, mutta takan takia huonekalut ei yksinkertaisesti mahdu tai voi olla missään muussa järjestyksessä kuin nyt ovat.
    Luulisi, että myös työtilalla on merkitystä. Itse istun keskellä avokonttoria ja selän takana ravaa koko ajan porukkaa, samoin edessä. Todella hermostuttavaa ja levotonta, mutta minkä teet. 🙁

    • sari 1.10.2015 at 1:22

      ”Meillä on kotona sohvan takana ikkuna ja se tuntuu joskus vähän levottomalta, mutta takan takia huonekalut ei yksinkertaisesti mahdu tai voi olla missään muussa järjestyksessä kuin nyt ovat.”

      Apua, asutko sa meilla???? 😀

      Nain syskulla on kylla hyva vahan rymsteerata kun elama siirtyy taas paaasiallisesti sisatiloihin. jos makin koittaisin miettia miten saisin olkkaria uuteen kuosiin… (siirtamatta sita sohvaa)

      • Marisha 1.10.2015 at 6:28

        Haha, Sari, asun vanhassa rintamamiestalossa. Nehän on rakennettu takan ympärille ja olohuoneessa on kahdella seinällä ikkunat. Aika vaikea siis sovitella sohvaa. Muutenkin noin vanhassa talossa huoneiden tarkotus on mietitty niin tarkkaan, eikä huoneet ole jättisuuria, että jokainen huonekalu löytää kyllä paikkansa eikä rymsteerausta juuri tarvi harrastaa… mutta sitten muilla keinoin yrittää muuttaa ilmettä.

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:32

      Avokonttorit on ton takia just pahimpia! Oon ollut pari kertaa avokonttorissa töissä ja siellä on ihan mahdoton keskittyä, jos saa sellasen paikan missä ei ole sermiä selän takana :O

  • Anne 30.9.2015 at 11:14

    Hyvältä näyttää 🙂 Olis muuten todella mahtavaa, jos voisit tehdä jonkinlaisen esittelyn kirjahyllystäsi! Vähän tuosta jo sai pilkistettyä 😉

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:31

      Jaa sen sisällöstä vai? Tuleehan noista kirjoista kirjoiteltua aika useinkin tänne blogiin!

  • Puhdas pöytä | Katja Kokko 30.9.2015 at 1:40

    […] ja koko kodissa on laitettu feng shuit uusiksi, josta jälkimmäiselle kiitos ystäväni Eeva Kolun! Poikkesin Eevan luona lauantaina ja ihastelin hänen kodissaan leijailevaa fiilistä. Eeva oli […]

  • j 30.9.2015 at 4:20

    Joo, joskus joku on vaan väärin, vaikka vaan 10 cm…!

    • j 30.9.2015 at 4:30

      Yksi aatos vielä, ite päätät tietenkin, mutta löytävätkö kaikki taulusi paikkaasi tuolta, ehkä ennenkin ollut sellanen fiilis, mutta nyt vasta tuli tietoisuuteen. Ite oon joitakin tauluja pyöritelly meinaan ja luovuttanutkin. Mutta joo, pääasia miten sä koet ja paikanpäällähän en ole ees käyny :).

      • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:30

        Musta mun taulut on just ihania ja kaikki ovat ansainneet paikkansa seinällä 🙂 (Okei, on kyllä paljon sellaisiakin, jotka eivät tässä kämpässä löytäneet paikkaa, ne odottelevat vielä sohvan takana…)

  • Suhve 30.9.2015 at 7:01

    Luen Eeva sun sivuja melkein säännöllisesti, mutta nyt eka kertaa kommentoin. Sä olet viksu ihminen, ihan aikuisten oikeasti! Sulla on hyviä ajatuksia ja mietteitä. Kiitos! Ensin pitää katsoa itseä, miettiä ja sitten tehdä. Ja unohtaa mitä muut ajattelee, ainakin joskus! Mitään rimaa ei voi ylittää, jos ei yritä! Joskus se 10 cm on liikaa, joskus sopiva!

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:29

      Kiitos Suhve! Kiva kun luet ja kiva kun kommentoit 🙂

  • Sari 30.9.2015 at 7:35

    Tuo on niin totta. Meillä pyöritellään nykyään vanhoja kalusteita ennen kuin lähdetään hankkimaan uusia. Yleensä pärjää ilmankin. 🙂

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:29

      Niinpä, usein niistä uusista on vaan lisähaittaa jos vanhatkin ovat valmiiksi väärillä paikoilla 🙂

  • ässätässä 1.10.2015 at 3:49

    Onneksi luin tämän! Ollaan mietitty järjestyksen vaihtamista, mutta sohva tulisi sijoittaa irti seinästä. Nyt kun asiaa ajattelee, niin en halua! Hyi, kolkko ja turvaton, liian avoin paikka hengailla, jos sohvan takana ei ole mitään. Ilmankos en edellisessä kämpässä juuri sohvalla viihtynyt, vaan seinän vieressä pöydän ääressä. Miten en ollut aiemmin tajunnut! 😀

    • Eeva Kolu 1.10.2015 at 4:29

      Joo, oon huomannut saman, tuolien pitää aina olla niin että saa selän seinään päin, muuten on levoton fiilis 🙂

  • A 1.10.2015 at 7:32

    Joskus pienet teot tekevät kodista rakkamman paikan. Muutin keväällä aivan uuteen asuntoon.. tavarat löysivät paikkansa kuin itsestään, kirpputorilla vastaan käveli huonekorkeuteen sopivat verhot kolmella eurolla ja viimein kodissani on laminaatti, joka kammottavien muovimattojen jälkeen on milteimpä maailman kaunein lattiamateriaali. Silti koti ei ole tuntunut kodilta.. kunnes vappuna löysin roskakatoksesta mintunvihreän pinnatuolin, jonka raahasin keittiönpöydän ystäväksi. Ajattelin ensin, että kunnostan tuoliparan. Enää en voi kuvitellakaan, että sille mitään tekisin; jostain syystä tuoli teki kodistani kodin. Nämä eivät todellakaan ole järjellä selitettäviä asioita 😀

  • Susanna 1.10.2015 at 10:03

    Minulla on aika samantyylinen tilanne: jotenkin en ole kotiini tyytyväinen, vaikka mietin sisustusjuttuja koko ajan. Muutin tosin aika vasta, kyllä se tästä vielä muotoutuu. Kiitos inspiraatiosta! Pitäisi varmaan miettiä pieniä muutoksia järjestelmällisemmin kohta kohdalta.

  • Laura 2.10.2015 at 8:59

    Hyvä pointti tuo sohvan sijoittelu! Asun tämän syksyn ajan valmiiksi kalustetussa asunnossa (vaihdossa Kööpenhaminassa!) ja täällä on sohva nurkassa, niin että nurkkakulma on vielä tämmöisen viiston katon alla. Tulee tosiaan mukava ja turvallinen olo 🙂

  • Mar 3.10.2015 at 5:24

    Enpä ole koskaan tajunnut tuota sohvan sijoittelua..! Siitä se hankaluus meidänkin olohuoneessa ehkä johtuu. Kaikki muut paitsi kaksi seinää ovat ikkunaa, keskellä takka ja huoneella kokoa suunnilleen 70 neliötä. Sohvan paikka ei meinaa löytyä kertakaikkiaan mitenkään!! Mies ottaa varmaan eron kohta, ettei tarvitse enää siirtää huonekaluja.. Kolme lasta pitävät myös huolen että sohvalla istuessa saa pelätä mitä lentää niskaan, kun sohva ei ole seinän vieressä.. rentouttavaa.

  • Noora 3.10.2015 at 10:32

    Näyttääpä viihtyisältä! Mistä tuo ihana matto on kotoisin? 🙂

    • Eeva Kolu 5.10.2015 at 2:29

      Heippa Noora, matto on Stockalta, merkkiä en muista 🙂

  • S a l l a 4.10.2015 at 3:58

    Mainio koti!

    Keittiökuvassa näyttää siltä kuin joku valkoinen karvatyyppi olisi kyyristynyt läppärin ääreen. 🙂

    • Eeva Kolu 5.10.2015 at 2:30

      Ajattelin jo että eihän siellä ollut musta kuvaa… (Olen itsekin valkoinen ja karvainen ja usein kyyristelen läppärin edessä.)