Kävin taas Suomenlinnassa. Toisinaan sitä vaan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja maailma pistää peliin parastaan.
Niin kävi nyt. Satuin lauttaan juuri oikeana päivänä ja oikealla kellonlyömällä. Vaatii täydelliset sääolosuhteet, jotta meri tuolla tavalla höyryää – epätodellinen näky. Lautassa tuntui kuin olisin lillunut läpi ison puurokattilan, tai ehkä unen.
Ja että satuin paikalle juuri auringon laskiessa, kun taivas ja lumi hohtelivat hennon pastellisina, samoissa sävyissä kuin vanhat rakennukset… Perillä huurre peitti puut, ja oikeastaan kaiken muunkin. Seinän vierelle unohtuneet polkupyörät, kahviloiden liitutaulut.
Että voikin ihminen saada elämässään tällaisia lahjoja – täydellisiä hetkiä, jolloin kaikki osuu, ei melkein vaan täysin, maaliin.
Kohmeisin sormin yritin räpsiä tilanteesta kuvia, mutta eiväthän ne näytä kuin kalpean, huonolaatuisen kopion todellisuudesta.
En tiedä kummasta loppui akku ensin – pakkasenpuremasta kännykästä vai sormistani. Joten lopulta pistin puhelimen taskuun, puristin kädet kuuman kahvikupin ympärille ja hetken vain kävelin. Katselin. Yritin haukata näkemästäni palan.
Viikko on ollut hankala ja uneton, mutta jo pelkästään tämän hetken takia kannatti nousta sängystä, hengittää sisään ja ulos, vetää takki päälle.
Nyt ajattelin avata karkkipussin ja tarttua kirjaan. Maailmassa on nimittäin näemmä vielä yksi Hornby, jota en ole lukenut. Ja monta salmiakkipääkalloa, joita en ole syönyt.
Hyvää viikonloppua!
Niin ihania ja kauniita kuvia!
Kiitos Laura! xx
Mitä Hornbya olet lukemassa? Itse säästelen vielä muutamaa, sellaisiin hetkiin kun ei tunnu löytyvän mitään muuta mitä tekisi mieli lukea. Varsinkin kirjat joissa hän kirjoittaa lukemisesta ja kirjoista ovat huippuja! Loistavaa matkalukemista myös. En tiedä miten pitkään olet suunnitellut vielä kirjoittavasi tänne, mutta mikäli kaipaat vielä aiheita, olisi kiva lukea jotain kirjoista, tai kirjailijoista. Oikeastaan ihan mitä tahansa kirjallisuuteen liittyvää, sun kirjoihin liittyvät jutut on aina olleet tosi kiinnostavia!
Ihania maisemia! Ja haluan kuulla, mikä sun lukematon Hornby on, siltä varalta että mullakin olisi jäänyt joku Hornby lukematta.
Hei Pilvi ja Hanna, mulla on vielä lukematta Skeittari! 🙂 Ihan sattumalta tuli tänään kirjastossa vastaan.
Taisin olla yhtä onnekas kuin sinäkin, saman uniusvan läpi tuli muutama päivä takaperin seilattua Suomenlinnaan. Taianomaista!!
Ja taas yksi syy, miksi en aio edelleenkään valittaa Suomen (toisinaan) jäätävistä talvista. Ei jostain, joka tarjoaa tällaista kauneutta sovi nurista!
Olen aina pitänyt Suomenlinnasta, mutta vasta viime syksynä älysin, että voihan siellä käydä muutenkin kuin kesäisin. Ihanaa, että meillä on tuollainen helmi vain pienen lauttamatkan päässä!
Ihanaa että kaiken fitnesshömpötyksen aikana on olemassa vielä joku joka uskaltaa avata karkkipussin ja nautiskella karkeista. Joka kerta kun tähän blogiin ilmestyy postaus nautiskelen ensin ajatuksesta että pääsen lukemaan kuulumisiasi ja vasta sitten luen tekstin läpi. Tarjoat samalla tavalla pienen hetken luksusta arkeen kuin yöpöydällä odottava hyvä kirja. Ihanaa viikonloppua!
Ihan maagista..
Ihania pakkaskuvia Suomesta. ja tykkään paljon blogistasi 😀
Mä oon ihan epätoivoinen, sain taas muistutuksen siitä miks sun blogisi on mun suosikki.. Älä lopeta, pliis!
Oon viime viikkoina törmännyt toistuvasti ylitsepääsemättömän kauniisiin kuviin Suomenlinnasta (nämä mukaanlukien), että sinne on jonain päivänä pakko päästä ihmettelemään itsekin. Vaikuttaa jotenkin satumaisen kauniilta paikalta.
Kiitti Eeva ihanasta ja parhaasta blogista! Täältä on bongattu monet hyvät jutut ja luettu monet kauniit ajatukset. Aina tulee hyvä mieli kun täällä käy. Parasta jatkoa sinulle!