My shell to live in

 

Tänään on taiteilija Georgia O’Keeffen syntymäpäivä. Jos hän olisi elossa, hän täyttäisi 131 vuotta.

O’Keeffe on yksi niistä hahmoista, joihin en kyllästy koskaan. Löydän hänestä aina jonkin uuden puolen, joka puhuttelee, joko taiteilijana tai ihmisenä.

Kuten moni muukin, rakastuin ensimmäisenä O’Keeffen kukkiin. Tytölle, jonka mielenkiinnonkohteita oli aina pidetty vähän turhina ja turhamaisina, oli häkellyttävää oppia että yksi maailman arvostetuimmista taiteilijoista maalasi lähikuvia kukista. Se tuntui tärkeältä.

Myöhemmin rakastuin O’Keeffen pääkalloihin, aavikkomaisemiin ja kuolleisiin lehtiin. Usein minua inspiroi hänen itsenäinen luonteensa, mikä nainen, mikä tienraivaaja. Joskus minua on koskettanut ennen kaikkea hänen kamppailunsa ihmisenä, välillä taas askeettisen yksinkertainen elämäntapansa.

Viime aikoina olen sattuneesta syystä inspiroitunut O’Keeffen kodeista – sekä visuaalisesti että ideana: miten O’Keeffe rakensi itselleen kodin, elinympäristön ja elämän. Kun O’Keeffe 40-luvulla osti Ghost Ranch -nimisen tilan New Mexicosta, hänen aviomiehensä Alfred Sieglitz sanoi hänelle kirjeessä:

“You have finally achieved a dream of yours – maybe your chief dream – a dream you have had ever since I have known you: you have a house you can call your own.”

O’Keeffe muokkasi rakennuksia radikaalistikin omiin tarpeisiinsa. Hän oli minimalisti, joka rakasti tyhjiä seiniä, valoa, tilaa ja kotiaan ympäröivää luontoa. Hän saattoi poistaa seinät tai asentaa valtavat ikkunat voidakseen nauttia taloa ympäröivistä maisemista paremmin.

“. . . inch by inch it is becoming – my house – something that feels like my shell to live in . . .”

Ennen New Mexicoa O’Keeffe eli New Yorkissa Sieglitzin, vaikutusvaltaisen galleristin, vaimona ja esiintyi mallina sadoissa Sieglitzin valokuvissa. O’Keeffe on usein sanonut, ettei tunnista itseään siitä elämästä. Ajattelen, että New Mexicossa O’Keeffe rakensi itselleen paitsi talon ja kodin, myös omannäköisensä elämän.

“I thought someone could tell me how to paint a landscape, but I never found that person….They could tell you how they painted their landscape, but they couldn’t tell me to paint mine.”

Hänen kerrotaan pääasiassa kävelleen aamuisin ja iltaisin aavikolla koirien kanssa, maalanneen, katselleen maisemia, joihin hän ei koskaan kyllästynyt. Hän keräili kiviä ja eläinten luita erämaasta ja käytti niitä sekä maalauksissaan että kotinsa sisustuksessa. Hänen kerrotaan nukkuneen usein talonsa katolla tähtitaivaan alla.

Talvet O’Keeffe asui New Mexicossa Abiquiun talossa, jonka hän kunnosti hylätystä hacienda-rakennuksesta kodikseen ja työtilakseen. Abiquiun talo on nykyään museoitu. Yksi suurista matkaunelmistani on käydä siellä. Ajaa läpi New Mexicon maisemien, jotka toistuvat kymmenissä O’Keeffen maalauksissa, nähdä ja tuntea O’Keeffen koti, joka oli hänelle niin rakas, kurkistaa studioon, nähdä kaikki ne kivet ja luut ja kepit jotka O’Keeffe poimi mukaansa, kaikki se arkinen ja yksinkertainen jossa hän näki jotain kiinnostavaa, kenties kauneuttakin.

“I wish you could see what I see out the window (….) Pink and purple hills in front and the scrubby fine dull green cedars—and a feeling of much space—It is a very beautiful world.”