Elokuvat & tv & taide Koti Ruoka & juoma

Tunnelman tuojat ja luojat

5.12.2019


joulukuunekat (3 of 5).jpg

Tuli ensimmäinen adventti, avattiin ensimmäiset luukut. Nyt eivät enää vahvimmatkaan voimat maailmassa voi estää jouluhullua antautumasta tunnelman vietäväksi.

It’s the most wonderful time of the year…!

Minulla ei ole aikaisemmin ollut muita joulukoristeita kuin kuusenkoristeet ja kranssi ovessa, koska yleisesti ottaen välttelen tavarapaljoutta.

Mutta tänä vuonna inspiroiduin käydessäni ystävällä kylässä. Astuin rappukäytävästä suoraan joulun ihmemaahan, joka oli koristeltu lattiasta kattoon. Ajattelin; miksi ei! Miksi ei antaisi itselleen lupaa vähän hullutella kerran vuodessa, tuoda jotain spesiaalia tunnelmaa kaiken pimeyden keskelle.

Tajusin, että joulukoristeiden pointtihan on se, että ne viedään joulun jälkeen varastoon ja otetaan taas seuraavana vuonna esille. Loput 11 kuukautta vuodesta voi sitten taas elää minimalistina.


joulukuunekat (4 of 5).jpg

Joten nyt olen antanut itselleni luvan hankkia joulukoristeita, jos näen jotain tosi kaunista. Aloitin tästä hurmaavasta vanhasta hopearasiasta, jonka löysin kirppikseltä (vitosella!!). Sen pohjassa on kaiverrus: Elvira 12.9.1940. Säilytän siinä konvehteja.

(Tosin juuri nyt se on tyhjä, kuten konvehtirasiat tuppaavat tässä taloudessa usein olemaan. Ehkä säilyttää onkin väärä sana. Pikemminkin konvehdit käyvät hetkellisellä, lyhyellä vierailulla tuossa rasiassa.)


joulukuunekat (5 of 5).jpg

Rakastan sitä, kuinka kynttilöistä, hyasinteista ja jouluherkuista muodostuu ympäri kotia ihan itsestään kauniita asetelmia.

Ruokakauppaan oli jo tulleet nuo kauniit lehdelliset klementiinit. Niistä on viime vuosina tullut minulle oma jouluperinne. Ne menevät sellaisenaan kulhossa pöydällä joulukoristeesta (ja tuoksu on ihana!), mutta olen ottanut tavaksi myös kuivata klementiinisiivuja uunissa.

Kuivattuja siivuja voi käyttää glögin ja joulucocktailien koristeina, niillä voi koristaa lahjapaketit ja kranssit, ja niitä voi ripustaa vaikka kuuseen. Ja ne ovat tosi kauniita ihan vain lautasella sohvapöydällä tai ikkunalaudalla.

(Pari viikkoa sitten Old Boyn baarimikko muistutti minua, että kuivattuja sitrusviipaleita voi tietysti myös syödä. Öö, aivan.)


joulukuunekat (2 of 5).jpg

Joulujuomista puheenollen… olen usein käyttänyt Cointreauta omaan joulucocktail-reseptiini (jaan sen myöhemmin!), mutta tänä vuonna keksin maustaa sillä myös glögin. Kulkuset soikoon, miten hyvää!

Cointreau on ranskalainen, appelsiinista ja pomeranssista tehty viinas. Sen maku sopii täydellisesti maustamaan glögiä. Miten tämä ei ole jo joulun klassikkoresepti? No: lanseeraan sen nyt.

Cointreau on vahvaa, mutta alkoholin tai osan siitä voi halutessaan kiehutella pois glögiä lämmittäessä.


joulukuunekat (1 of 5).jpg

Siivujen kuivaaminen on helppoa: pese klementiinit huolellisesti (jos aiot käyttää niitä juomissa tai ruoissa) ja leikkaa ohuiksi, n. puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita riviin leivinpaperin päälle ja kuivata 100-asteisessa uunissa 2-4 tuntia. (Tarvittava aika riippuu täysin siivujen paksuudesta sekä klementiinien mehukkuudesta.)

Laita uunin luukun väliin lusikanvarsi, jotta siivuista irtoava kosteus pääsee uunista ulos. Siivut ovat valmiita, kun ne tuntuvat ihan kuivilta koppuroilta (kannattaa malttaa kuivata siivut kunnolla, koska jos niihin jää kosteutta, ne saattavat alkaa homehtua).


knivesout2.jpg


knivesout.jpg

Joka vuosi odotan että joku tekisi pitkästä aikaa täydellisen joululeffan, mutta tosi harvoina vuosina onnistaa. Kävin jo marraskuussa katsomassa tämän vuoden yrityksen, Last Christmasin – blääh. Siitä paistoi kauas, että nyt on kokoonnuttu isolla työryhmällä tekemään “vuoden koskettavin jouluelokuva”. Mutta koskettavuus syntyy aina vilpittömyydestä, ei laskelmoimisesta.

Toissapäivänä kaipasin täyteen ahdetun työpäivän jälkeen irtiottoa omasta päästäni ja ostin viime hetken lipun elokuvaan Veitset esiin. Ostin ison laarin popcornia (en koskaan osta popcornia!) ja olin aivan lomalla. Tajusin, että Veitset esiin oli oikeastaan aika hyvä jouluelokuva, vaikka sillä ei ollutkaan varsinaisesti mitään tekemistä joulun kanssa. Se nimittäin muistutti niitä Hercule Poirot – ja Miss Marple -filmatisointeja, joita lapsuudessani tuli joululomalla telkkarista.

Ja mitä joululahjoihin tulee, niin tämän leffan puvustaja kyllä antoi meille kaikille sellaisen pukiessaan Chris Evansin niihin valkoisiin palmikkoneuleesiin. (Miehet villapaidoissa – täysin aliarvostettu fetissi. Or is it just me?)


Itäkeskuksen jouluvalot ensimmäisenä adventtina.

Itäkeskuksen jouluvalot ensimmäisenä adventtina.

Ja voiko puhua joulutunnelmasta mainitsematta musiikkia?

Tein tänä vuonna teille soittolistan, joka ei sisällä niitä kaikkein kuluneimpia rallatuksia vaan sopii ennen kaikkea fiilistelyyn ja herkistelyyn.

Se vie ajatukset lumisille vuorille ja ikkunoista kajastavaan kynttilänvaloon. Suoraan sydämeen, mutta myös niihin toisenlaisiin tunnelmiin, joita joulu toisinaan herättää – kaipuuseen, haikeuteen. Loppua kohden meno hieman jo villiintyy ja lopulta päättyy kysymyksistä tärkeimpään:

What are you doing on New Year’s Eve?

(En tiedä kuunteleeko kukaan enää soittolistoja kokonaisuutena, kun Spotify soittaa mitä soittaa, mutta tietäkää: tämä lista on rakkaudella ja ajatuksella laadittu.

Minun jouluhullulta sydämeltäni teille.)

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kukkiva joulukoti
Käytetty lahja on aivan ok

Saattaisit pitää myös näistä