Kaupallinen yhteistyö: Familon
“Of all the seasons, winter is the most conducive to the great art of dormancy. This art requires an appreciation of semi-consciousness: the beautiful and necessary prelude to sleep – a special pleasure in itself that is all too often neglected, under-valued or looked down upon. “
Näin kirjoitti runoilija ja pilapiirtäjä Michael Leunig horroksen ja lepuuttelun jalosta taidosta.
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä hullummalta tuntuu se, että meidän odotetaan talvella elävän ihan samassa tahdissa kuin muinakin vuodenaikoina. Heräämään samaan aikaan töihin, olemaan yhtä tehokkaita, vaalimaan harrastuksia, sosiaalista elämää ja “terveellisiä elämäntapoja” samaan malliin.
Kaikki muu luonnossa siirtyy lepotilaan. Käy nukkumaan, kuolee. Vain me yritämme jaksaa, jaksaa.
Ehkä talven pimeys ja kylmyys tuntuvat niin raskailta juuri siksi, että koetamme niin kovasti taistella niitä vastaan? (Muistathan, ystäväni: what you resist, persists – se mitä vastustat, voimistuu.)
Entä jos vastustamisen sijaan vain antautuisimme tälle vuodenajalle? Hyväksyisimme, että samat lainalaisuudet, jotka pätevät metsän puihin ja eläimiin pätevät myös meihin… että talvella emme voi tehdä kaikkea täydellä teholla. Että kesä-minä on erilainen kuin talvi-minä – ei parempi, vaan erilainen.
Ehkä silloin löytäisimme tavan paitsi sietää pimeyttä, jopa nauttia siitä…
Puska vihreitä ja pari kynttilää – ne tuovat sopivasti joulutunnelmaa makkariin energisoimatta liikaa. Makuuhuone on edelleen hyvin, hyvin kesken remontin jäljiltä – vaatekaapista puuttuvat ovet, sängyn alla on säilössä kasa parkettia tulevaa keittiöremonttia varten. Seinän vieruksilla lojuu huonekaluja, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa mutta joiden kohtalosta en ole vielä halunnut päättää.
Nyt kuitenkin kunnostin makkarin nukkumanurkkauksen joulua varten, sillä joululomalla aion ennen kaikkea n u k k u a. Go to sleep, my darlings, till the summer comes again (Lewis Carroll).
Sain valita talviuniani varten Familonin valikoimasta uudet lakanat. Valitsin tietenkin pellavaa, materiaalia, johon suhtaudun vähintäänkin intohimoisesti. Pellava on hurjan kestävä materiaali, joka sietää hyvin kulutusta ja pesua eikä sen kasvattaminen vaadi juurikaan lannoitetta, torjunta-aineita tai keinokastelua.
Pellavatekstiili pystyy imemään jopa 20 % painonsa verran kosteutta ennen kuin se alkaa tuntua kostealta, joten se on loistava valinta lakanoihin – me ihmiset kun tuppaamme hikoilemaan yöllä. Ja mikä parasta, se näyttää hyvältä myös ryppyisenä!
Pussilakanat ovat sävyssä greige, joka on täydellinen sävy beigen ja harmaan välissä. Se sattuu myös mätsäämään makuuhuoneeni seinien sävyyn (maalin sävy on Tikkurilan Ajopuu).
Familonin jättityynyt ovat ihan parhaat nojailuun, olipa sitten lukemassa, katsomassa leffaa tai nauttimassa aamiaista sängyssä. Ne näyttävät myös ryhdikkäiltä osana petausta. Yllätin itseni valitsemalla tällä kertaa kuosilliset tyynyliinat – uusi Korsi-kuosi on sen verran minimalistinen, että sitä on helppo yhdistellä yksivärisiin lakanoihin. Korsi-pussilakanat ja tyynyliinat ovat pellavan lisäksi saatavilla myös puuvillaisina.
Untuvapeitot hankin jouluksi pari vuotta sitten, ja iloitsen niistä edelleen joka yö… ja tähän pimeään vuodenaikaan aika usein myös päivisin, hmm. Samaan aikaan hankitut tyynyt kaipaisivat puolestaan jo uusimista, niiden käyttöikä kun ei ole kauhean pitkä kovan kulutuksen ja iholta irtoavan talin vuoksi. Laadukas tyyny onkin aina hyvä lahjaidea, koska suurin osa ihmisistä ei hoksaa tai raaski uusia tyynyjä kovin usein.
Niin kauan kuin muistan, ihan lapsesta asti, minulle olennaisin joululoman aktiviteetti (tai pitäisikö sanoa epäaktiviteetti) on ollut sängyssä lukeminen. Saatoin viettää monta vuorokautta vaihtamatta kertaakaan pyjamaa päivävaatteisiin, peiton alla kirjan ja karkkirasian kanssa.
Olen taas säästellyt syksystä asti erityisen meheviä kirjoja juurikin joululomalle. Odotan jo pitkiä joululoman päiviä, jotka voin viettää sängyssä – nukahtaa kirja kädessä, herätä, lukea lisää, nukahtaa uudestaan. Nousta vain hakemaan lisää suklaata ja pähkinöitä.
Syksy on ollut kuluttava ja vasta viime päivinä olen tajunnut, että olen itse asiassa remontin ja sen lieveilmiöiden jäljiltä aivan järjettömän väsynyt. Sen sijaan, että taistelisin väsymystä vastaan, aion antautua sille.
Olla olematta supernainen, hyväksyä etten aina voi. Ettei edes tarvitse.
Himmentää valoja, hengittää syvään.
Pujahtaa peiton alle.
Vaipua pieneen horrokseen…