Kaupallinen yhteistyö: LV
Sana, jota ajattelen nykyään usein: kuormitus.
Tuntuu, että se on tosi monen nykyajan ongelman ytimessä. Ihmiset ovat ylikuormittuneita, maapallo on ylikuormittunut – ja siksi kummatkin oireilevat.
Joskus ympäristöasioita ajatellessa tulee sellainen olo, kuin olisi jäämässä hyökyaallon alle. Tietoa tulee niin paljon joka suunnasta ja tuntuu, että jokaisesta asiasta löytyy sekä myönteinen että kielteinen puoli. Tilanne tuntuu ylivoimaisen suurelta ja koko ajan on vähän syyllinen olo. Olisi niin paljon tietoa ja kaikkea mitä voisi tai pitäisi tehdä.
Olen päättänyt ottaa asiaan käänteisen lähestymistavan: sen sijaan että mietin mitä voisin tehdä enemmän, mietin mitä voin tehdä vähemmän.
Eikö olekin heti paljon helpompi ajatus – keventää taakkaa?
Ah, tulipa heti kevyempi olo.
Olemme niin tottuneita haluamaan ja tekemään ja tavoittelemaan enemmän. Oikeasti se mitä tarvitsen, on vähemmän.
Vähemmän tekemistä ja suorittamista, enemmän olemista.
Vähemmän tavaraa, enemmän arvostusta ja huolenpitoa.
Olen niin tottunut kysymään itseltäni: mitä voisin tehdä enemmän? Nykyään kysyn tosi usein itseltäni: voinko tehdä vähemmän?
Voinko käyttää töihin vähemmän aikaa mutta käyttää sen ajan hyödyllisemmin? Kaatuuko maailma jos jätän jotain kokonaan tekemättä? Ja vapaa-ajallakin – onko minun oikeasti pakko olla kaikessa mukana, täytyykö minun tietää kaikki viimeisimmät kuulumiset, onko oltava kaikkialla samaan aikaan?
Myös ympäristöasioissa on helppo ottaa pieniä asioita oikeaan suuntaan tekemällä vähemmän.
Arjen esimerkki omasta elämästäni: järkytyin vähän, kun luin siitä miten iso hiilijalanjälki suomalaisten kansallisjuomalla kahvilla on. Mutta ajatus elämästä ilman kahvia tuntuu hirveältä. Joten olen vähentänyt yhteen kuppiin päivässä – joinain harvoina erityispäivinä saatan juoda kaksi.
Valinta teki hyvää myös minulle. Saan edellen nauttia aamukahvista, joka on päiväni suosikkihetki. Mutta vähempi kahvin juominen on vaikuttanut kovin suotuisasti yöuniin ja vireystilaan.
Olenkin huomannut, että se mikä on hyväksi ympäristölle, on oikeastaan aina hyväksi myös minulle.
Esimerkiksi se, että kävelen lyhyet matkat. Tai se, että pidän talvisinkin kotona patterit pienellä (atooppinen iho kiittää, kun iho ei kuivu lämmityksestä!).
Tai tietoisempi kuluttaminen. Huolenpito välinpitämättömyyden sijaan, vanhan arvostaminen uuden haalimisen sijaan. Siitä tulee hyvä olo.
Vähän hitaampi elämä, rauhallisempi tahti. Tuntuu, että nykyinen elämänrytmi on liikaa sekä ihmisille että maapallolle.
Hävikin vähentäminen, kotitekoinen ruoka, sesongin raaka-aineet – ne kaikki saavat paitsi ympäristön, myös minut voimaan paremmin.
Kotitalouden hoidossa on helppo tehdä hyviä valintoja tekemällä vähemmän.
Olen esimerkiksi alkanut ostaa huomattavasti vähemmän ruokaa. Yritän oikeasti syödä kaapit tyhjiksi ennen kuin käyn uudestaan kaupassa. Ruokahävikki tulee kaikkein kalleimmaksi ympäristölle ja omalle lompakolle.
Kierrätän huonekaluja ja kodintavaroita tosi paljon – paitsi kierrätysryhmissä, myös omassa käytössäni. Minulla on tiettyjä tekstiilejä, koriste-esineitä ja tauluja, jotka laitan esimerkiksi kesäksi tai talveksi varastoon. Kun ne kaivelee sesongin vaihduttua taas esiin, koti saa päivityksen eikä tarvitse aina ostaa jotain uutta.
En ole kemikaalikammoinen, mutta pyrin vähentämään turhaa kemikaalikuormaa. Ostan ympäristöystävällisiä pesuaineita ja vältän turhia hajusteita.
Pesen paljon vähemmän pyykkiä kuin ennen. Ainoastaan alushousut, sukat ja vaatteet, jotka päällä on oikeasti hikoiltu, tarvitsee pestä yhden käyttökerran jälkeen.
Vähempi pyykin peseminen kuluttaa sekä ympäristöä että vaatetta vähemmän. Ja kas vain – taas myös oma kuormitus vähenee, kun kotona ei koko ajan pyöri pyykkirumba.
Pyykinpesusta puheenollen – suurin osa suomalaisista käyttää ihan liikaa pesuainetta, sekä tiskatessa että pyykätessä. Meillä on yleensä pehmeä vesijohtovesi, joten pesuainetta ei tarvita paljoa. Suuri määrä pesuainetta ei paranna pesutulosta, vaan se vain kuluttaa ympäristöä sekä vaatteiden kuituja.
Liika pesuaine voi jopa haitata pyykin puhdistumista kunnolla, sillä jäämät jäävät vaatteisiin. Pienellä korkillisella pesee yleensä kokonaisen koneellisen.
LV:n uusi Eco-sarja on hyvä esimerkki valinnasta, joka on hyväksi sekä ympäristölle että ihmisille. Sarja on EcoCert-sertifioitu, joka on varmasti tuttu monille luonnonkosmetiikan käyttäjille – se takaa, että tuotteet on oikeasti valmistettu luonnon raaka-aineista tiukoin standardein. (Eco-sarjan pyykinpesunesteessä luonnon raaka-aineita on 96,1% ja astianpesuaineessa 98,7%.)
Eco-sarjan tuotteilla on myös Joutsenmerkki ja lisäksi Allergia- ja astmaliiton Allergia-merkki. Ne ovat siis ystävällisiä sekä ympäristölle että iholle. Tuotteet ovat täysin biohajoavia ja niissä ei ole käytetty lainkaan hajusteita, mikä itselleni on tärkeää kodinpesuaineissa.
Rakastan tuoksuja yli kaiken, ja juuri siksi valitsen monista päivittäistuotteista hajusteettomat versiot – silloin itse tarkoin valitut suosikkihajuvedet ja huonetuoksut saavat oikeasti loistaa enkä kuormita ihoani tai hengitysteitäni liian tuhdilla hajustecocktaililla.
Pyykit ja tiskit pesen aina ilman hajusteita. Kodin pintojen pesemiseen käytän hajustamatonta yleispesuainetta, johon lorautan itse pari tippaa laventelin eteeristä öljyä sekaan. Tulee puhdas, raikas ja luonnollinen tuoksu.
Hajusteeton valinta yhdessäkin arkisessa tuotteessa vähentää kokonaiskuormaa jo kivasti, puritaaniksi ei tarvitse ryhtyä tässäkään asiassa.
Puritaaniksi ei tarvitse ryhtyä missään asiassa.
Riittää, kun tekee sopivasti vähemmän.
