Yhteistyössä: Finarte
Olen viimeisen reilun puolen vuoden ajan hissuksiin laittanut olkkaria hiukan uuteen uskoon. Kuten kirjoitin joskus viime vuonna, haluan poistaa kodistani viimeisetkin väliaikaiselta tuntuvat opiskelijakämppäenergiat ja tehdä tästä paikan, joka tuntuu omalta, tähän elämäntilanteeseen sopivalta oikealta kodilta, josta ei ole mikään kiire pois.
“Pumo portafortuna” on matkamuisto Italiasta. Keraaminen maljakko on löytynyt Yrjönkadun Momonosta.
Tämän kaapin sain vähän aikaa sitten äidiltä kinuttuani sitä aina sopivan tilanteen tullen. Se on vuosia vanha ja kuulemma alunperin ostettu niinkin ylellisestä paikasta kuin Jyväskylän Minimani! Jalallinen ruukku on Iittalan, simpukankuori kirppikseltä. Peter Dahlin litografian löysin Bukowskilta.
Olen tehnyt muutoksia hitaasti, sitä mukaa kun sopivia juttuja on löytynyt.
Olkkarin puolella muutos alkoi siitä, kun viime syksynä ostin vihdoin unelmieni lepotuolin.
Sen myötä vanhat, rakkaat ja pitkään palvelleet sohvapöytä ja matto saivat etsiä uudet kodit. Sohvapöytä oli ihan liian suuri olkkariin ja karvamatto puolestaan yhdistettynä karvatuoliin toi hiukan liikaa mieleen jonkin 70-lukulaisen hiihtomajan ja/tai pornoluolan.
Olen vuosia haaveillut marmorisesta sohvapöydästä, mutta etsiskelin kauan pöytää jossa olisi puiset jalat. Niitä ei tulekaan kovin usein vastaan. Yleensä marmoripöydissä on sellaiset kiikkerännäköiset ja terävät metallijalat, ja itse en osaisi rentoutua sellaisen pöydän ääressä. Pitää olla tukevaa, pehmeää ja pyöreää.
Lopulta silmiini osui Jotexilla tämä Shimla-marmoripöytä ja nappasin sen heti kun se tuli yhtenä viikonloppuna isoon aleen.
Alkukeväästä vaihtoon menivät kirjahyllyt. Olkkarissa oli aikaisemmin itse tuunaamani kirppis-Lundiat, jotka olivat nätit, mutta aina jotenkin sotkuisen ja sekaisen näköiset, koska kirjahyllyni tursuilee kirjoja riippumatta siitä kuinka usein ja kuinka ahkerasti pistän niitä kiertoon.
(Ihailen aina Instagramista niitä minimalistisen harmonisia kirjahyllyjä, joissa on kolme kirjaa, keraaminen maljakko ja kaktus kauniisti aseteltuna, mutta omassa kodissani se ei vain ole todellisuutta – heh.)
Hankin koko seinän mitalta vanhaa kunnon Billyä matalana versiona. Se, että kirjahyllyssä on levyt sivuilla ja takana tekee heti yleisilmeestä siistimmän.
Tykkään myös tuosta yhtenäisestä matalasta tasosta, joka on vähän kuin pitkä näyttelytila kaikille kivoille esineille joita kotiini on kerääntynyt sieltä sun täältä. Vaihtelen esineitä ja niiden sommittelua fiiliksen mukaan.
(Tosin muutaman kuukauden jälkeen alan taas olla siinä tilanteessa, että kirjahyllystä loppuu tila, vaikka olen alkanut jo laittaa kirjoja kahteen riviin. Olen ihan varma että kirjat osaavat joko paritella tai ne lisääntyvät bakteerityyliin jakautumalla minun ollessani poissa.)
Kaikki muu olkkarissa on nyt hyvin, mutta matto sieltä on puuttunut melkein puoli vuotta. Se osoittautuikin korona-aikana hyväksi sisustusratkaisuksi, koska olkkari toimi olohuoneen lisäksi sekä kuntokeskuksena, joogasalina että tanssisalina.
Nyt kuitenkin tuli sellainen fiilis, että eiköhän tässä ole aika sanoa kaikkien aikojen oudoimmalle keväälle hyvästit ja etsiä olkkarin lattialle joogamattoa pysyvämpi elämänkumppani.
Tuoli on Conformin ja sohva on Gervasonilta. Sohvan yläpuolella Marianne Niemisen öljymaalaus.
Olen jo pitkään fiilistellyt suomalaisen Finarten mattoja (ja olenkin aikaisemmin ostanut Finartelta juuttimatot sekä eteiseen että rappukäytävään). Finarten myymälä on mielettömän kaunis ja inspiroiva paikka, ja kaikessa yrityksen tekemisessä matoista pressikuviin on jotenkin tosi hyvä fiilis. Materiaalit, valmistustavat ja vastuullisuusasiat ovat kunnossa, ja hinnatkin siihen nähden tosi kohtuulliset. Villamatot ovat toki aina arvokkaita, mutta puuvilla- ja juuttimatot sopivat myös vähän pienemmälle budjetille.
Olen pari vuotta haaveillut Finarten Suovilla-matosta, mutta se tuntui nyt karvatuolin kanssa hieman liian… karvaiselta. Otin sille kevyempänä vaihtoehtona sovitukseen tämän Saanan ja Ollin suunnitteleman Tie-maton, joka taitaa olla jo eräänlainen moderni suomalainen klassikko tai ainakin kovaa vauhtia matkalla sellaiseksi.
Tässä matossa on ihanan seesteinen mutta silti lämmin tunnelma, ja se on jotenkin itsestäänselvästi “minun näköiseni”. Mietin, että onko se jopa liikaa “just mun näköinen” – matto jonka olisin valinnut pari vuotta sitten?
Tällä hetkellä tuntuu nimittäin, että en enää tarvitse kodiltani yhtä paljon turvaa ja harmoniaa kuin ennen, vaan olen valmis lisäämään hiukan jännitystä elämään! Värejä ja kaikenlaista muuta hullutusta.
Ja siitä pääsemmekin toiseen vaihtoehtoon: Juhla–villamattoon. Tämän maton on suunnitellut Pasi Kärkkäinen-Tunkelo, joka on yksi tämän hetken suosikkimuotoilijoistani. Siksi olen pitänyt tätä mattoa silmällä heti siitä asti kun näin sen ekaa kertaa Habitaressa.
Kuva: Mikko Rasila
Rakastan tämän maton murrettua sävypalettia ja ihastuin tähän etenkin tuon murretun keltaisen takia. (Puhuimme joskus vuosia sitten ystävien kanssa siitä mikä on kenenkin “sielun väri” ja vastasin että omani on sellainen poltettu, vähän ruskean taittuva keltainen. Siis juuri sama kuin tuossa matossa.)
Tämä matto on niitä esineitä joiden kauneus ei pääse kuvissa oikeuksiinsa, ja siinä on ihanan ylellinen tiukkaan kudotun villan tuntu. Yllättäen se ei näytäkään lattialla siltä että “nyt on lisätty väriläiskä” vaan jotenkin sulautuu ympäristöön saumattomasti, vaikka samalla värit tuovat lämpöä ja pientä särmääkin.
Kuva: Finarte
Kolmas vaihtoehto olkkarini elämänkumppaniksi on tämä Dyyni, myöskin Saanan ja Ollin suunnittelema. Sitä ei harmikseni ollut tällä kertaa liikkeessä saatavilla sovitukseen.
Toisaalta – jos ei osaa päättää, Finartella on myös tarjolla mattojen vuokrauspalvelu, joka toimii samalla tavalla kuin taidelainaamot – matosta maksetaan kuukausivuokraa, ja jos maton haluaa lunastaa kokonaan itselleen, jo maksettu vuokra vähennetään ostohinnasta.
Vuokraus on kiva vaihtoehto niille, jotka haluavat vaihtaa kodin ilmettä usein tai asuvat väliaikaisasumuksessa. Uskon ja toivon, että tällaiset ratkaisut tulevat kyllä yleistymään tulevaisuudessa niin sisustuksen, vaatteiden kuin käyttötavaroidenkin suhteen!
Jos kiikarissa on uusi matto tai kaipaatte muuten vain inspiraatiota ja kauneutta, suosittelen piipahtamaan Finarten myymälässä. Se on ihan vähän aikaa sitten muuttanut uusiin isompiin tiloihin Helsingin Fredrikinkadulle.