Tässä taannoin ystäväni houkutteli minut yhdelle laivalla olevalle terassille “kuuntelemaan teknoa”. Sanotaanko nyt vaikka, että käsitykseni teknosta on tähän asti ollut aika suppea ja ennakkoluuloinen, mutta olen viime aikoina kaivannut elämältä ennen kaikkea uusia kokemuksia (samasta syystä join pari päivää sitten jäillä jäähdytettyä punaviiniä. Se kokeilu saa kyllä jäädä yhteen kertaan).
Anyway… saapuessamme terassille huudahdin, että hetkonen! Tämähän on ihan Fashion TV-musaa!
Muistatteko Fashion TV:n? Se oli taivaskanava josta tuli vuorokauden ympäri muotinäytöksiä ja loputonta kuvavirtaa muotiväen jet set -bileistä pehmeän lounge-teknon säestämänä. Ehkä tulee edelleen?
(2000-luvun alussa Fashion TV oli suunnilleen parasta mitä tiesin Lumenen tahmaisen huulikiillon jälkeen. Meillä ei koskaan kotona näkynyt kaapelikanavat, mutta mihin ikinä matkustinkaan, tsekkasin aina ekana näkyykö hotellissa Fashion TV. Saatoimme ystäväni kanssa maata tuntikausia hotellin sängyssä ja tuijottaa Fashion TV:tä jonkinlaisessa transsissa.)
Oli siis kesäilta Helsingissä, siellä terassilla, ja yhtäkkiä mieleeni nousi ajatus: minä olen Fashion TV:ssä. Tanssin laivan kannella kuumassa kesäillassa. On tämä musiikki. Kuohuviiniä coolerissa. Ihan ok mekko, suht hyvä tukka. Ympärillä kauniita kesäihmisiä.
No juu, laiva oli toki Merihaassa eikä St. Tropezissa, kuplat keskitason proseccoa vuosikertasamppanjan sijasta, ja mekkokin ketjuliikkeestä Puccin tai Missonin sijaan. Mutta jos ei takerruta yksityiskohtiin, käytännössä elin juuri sellaista hetkeä jollaisia glamourinnälkäisenä teininä janosin.
Silloin ei vielä kukaan puhunut unelmakartoista, mutta yhtäkkiä siellä laivan terassilla tajusin, että tuo hetki oli suoraan teini-Eevan unelmakartasta. Jos ei takerruta yksityiskohtiin… ei takerruta, ei kannata.
(Tajusin myös, että saatan sittenkin pitää teknosta.)
Se unelmien Riviera-hetki, vaikka en edes ollut Rivieralla.
On unelmia ja tavoitteita, ja tuon illan jälkeen olen miettinyt: kuinka moni niistä on jo huomaamattani toteutunut?
Kuinka paljon unelmia toteutuu koko ajan? Miten usein oikeasti jo Elän Unelmaani, mutta en edes tajua sitä, koska olen keskittynyt yksityiskohtiin?
Koska minulla on jokin ajatus siitä, miten jonkin unelman tai tavoitteen kuuluu toteutua, miltä sen kuuluu näyttää, jotta sen voisi laskea toteutuneeksi?
Tuon illan jälkeen olen yrittänyt tietoisesti pysähtyä ja huomata ne hetket, kun olen jo siellä missä olen halunnut olla. Yllätyksekseni huomaan, että niitä on paljon. Joka päivä.
Kuten viime viikolla, kun olimme ystäväni kanssa ainoat asiakkaat hotellin kylpyläosastolla. Ajattelin, että juuri nyt, just tässä hetkessä, minulla on private spa ihan niin kuin niissä hulluissa kuvissa, joita pinnaan Pinterest-boordeilleni. Uskokaa kun sanon, että otin siitä hetkestä kaiken irti.
Tai kun pari päivää sitten odotin lounastreffejä kouluaikaisen ystäväni kanssa, jonka kanssa lopetimme jostain syystä vuosiksi yhteydenpidon. Ne “jännittävät treffit”, joita olen tässä pari kuukautta kärttänyt, voivat näköjään manifestoitua muutenkin kuin jonkun Tinder-ukkelin muodossa.
Ajattelen sitä, kun katson kotona ympärilleni ja tajuan, että kaikki mitä minulla nykyään on, oli joskus vain haave.
Viime kesänä Kreikassa ajattelin, että olen kyllästynyt matkustamaan yksin. Muistin sen viime viikolla, kun olin ystäväni kanssa road tripillä ja hoilotimme autoradion mukana Teenage Dirtbagia.
On niin paljon hetkiä, kun se mitä toivoin tai pyysin, on jo tässä. Kunhan vain huomaan.
Unelmien rantaloma, vartin päässä kotoa.
Mietin sellaistakin pientä teemaa kuin rakkaus. Juu, elämäni ei ehkä näytä sillä saralla siltä kuin toivoisin. Joku voisi jopa sanoa, että se näyttää toivottomalta… jos katsoo asioita vain pinnalta. Mutta kun katsoo pintaa syvemmälle…
… tajusin, että todellisuudessa otan koko ajan valtavia harppauksia. Viime kevät on kaikessa omituisuudessaan ja kamaluudessaan tuonut ihmisiä lähemmäksi, syventänyt vanhoja ystävyyssuhteita ja synnyttänyt uusia. Nykyään on hetkiä, kun löydän rakkautta jopa itseäni kohtaan. Kaiken kaikkiaan siis: elämässäni on paljon enemmän rakkautta, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kuin ennen. Voin joko keskittyä siihen, tai keskittyä kertomaan “hupaisia” juttuja siitä miten toivoton tapaus olen.
Eikö jokaisen unelman tai tavoitteen takana ole lopulta aina kuitenkin vain toive jostain tunteesta? Se, mitä yksityiskohtien takana oikeasti tavoittelemme, voi todellisuudessa toteutua lukemattomilla eri tavoilla. (Elämällähän on paljon parempi mielikuvitus kuin meillä.)
Ja uskon myös siihen, että paras keino saada jotain lisää, on keskittyä siihen, mitä jo on.
Tunne rikkaudesta ei suinkaan aina vaadi rahaa. Tai tunne rakkaudesta parisuhdetta.
Eikä tanssiakseen laivan kannella kesäyössä tarvitse matkustaa St. Tropeziin.
