Ajatuksia

Ihminen jolle tapahtuu ihania asioita

9.10.2020

kukkaset2.jpg

Pari päivää sitten tullessani kotiin rappukäytävässä ulko-oveni edessä odotti kukkalähetys.

En tiennyt mistä se oli ja miksi, ja päätin, ettei sillä oikeastaan ole edes väliä. Olennaista on se, että juuri nyt, just tässä hetkessä, olen ihminen, joka löytää ovensa takaa kukkalähetyksen. Ihan kuin elokuvissa!

Vuonna 2020 elämä on tuntunut ajoittain tosi vaikealta. Olen välillä ollut epätoivon syövereissä, melkein yhtä pahoissa kuin pahimpina uupumuskausinani. Ja tiedän, että se on aivan normaalia tällaisessa tilanteessa. En soimaa siitä itseäni.

Mutta. Ilahduin kukista aivan valtavasti ja mietin, että ihanaa kun kerrankin tapahtuu jotain ihanaa ja yllättävää.

Sitten havahduin omiin ajatuksiini. Miten niin “kerrankin”? Hetkonen, madame Kolu – missä vaiheessa lakkasitte olemasta ihminen, jolle tapahtuu ihania asioita?

Missä vaiheessa aloin suhtautua elämään niin, että ihanat jutut ja hauskat sattumukset ovat poikkeus?

Sehän ei ole ollenkaan se, mihin pohjimmiltani uskon. Mihin haluan uskoa.

Jo vuosia, vuosia sitten päätin, että sanoivatpa muut mitä tahansa, minulle maailma on pohjimmiltaan kaunis paikka. Paikka, jossa milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Jos joku haluaa uskoa muuta, se on hänen oikeutensa – minä valitsen uskoa näin. Kumpikin meistä on oikeassa, toisella on vaan ehkä vähän kivempaa.

Jossain vaiheessa olen kai vain antanut tämän vuoden lannistaa itseni. (Jälleen – ymmärrettävää.)

Mutta voihan sitä elää keskellä globaalia pandemiaa ja taloudellista epävarmuutta ja painajaismaisia uutisotsikoita ja terveyshaasteita ja silti olla ihminen, jolle tapahtuu (myös) ihania asioita. Todistetusti sellaista tapahtuu maailmassa koko ajan – kaikkea ihanaa, kaikesta huolimatta.

Päätin, että tästedes aion taas olla ihminen, jolle tapahtuu ihania asioita.

Ajattelin sitä aina, kun mitä tahansa hauskaksi tai ihanaksi luokiteltavaa tapahtui, vaikka se olisi miten pientä. (Ja useimmitenhan se on pientä, jotain sellaista mitä joku muu pitäisi niin pienenä että siitä innostuminen on suorastaan typerää. Mutta ei anneta mieleltään köyhien ihmisten määritellä asioiden arvoa.)

Ja aina kun katseeni osui siihen kukkakimppuun, sanoin itselleni: olen ihminen, jolle tapahtuu kaikkea hauskaa ja ihanaa ja yllättävää.

Ja arvatkaa mitä tänä aamuna oveni takana oli?

Kukka- ja ilmapallolähetys.

kukkaset (1 of 1).jpg

Ikkunoiden takana
Ihmisen paikka

Saattaisit pitää myös näistä