Lähden ensi kuussa pyhiinvaellukselle Espanjaan. Maantieteellinen määränpääni on Santiago de Compostela, henkinen määränpääni… no jaa. Olisi varmaan itsepetosta väittää, ettenkö olisi lähdössä tälle reissulle etsimään jotain. Mutta mitä, sitä en vielä tiedä.
Sain idean jo vuosia sitten, kun kuulin että Santiagon vaellus on yhä voimissaan ja voi hyvin (mielikuvissani pyhiinvaeltajat kuuluivat keskiajalle ristiretkeläisten ja lohikäärmeiden kanssa). En tosin tutkinut asiaa yhtään sen enempää, tuumasin vain jaahas juu kuulostaa jännältä, tuon minäkin vielä joskus teen. Ja sitten unohdin koko jutun.
Täksi syyskuuksi minun piti lähteä Kanadaan, mutta kohdattuani pankkitilini saldon silmästä silmään jouduin keksimään toisen suunnitelman. Ajatus pyhiinvaelluksesta (“pyhiinvaellus = askeesi = ei tarvita paljon rahaa!”) pomppasi jostain yllättäen mieleeni.
Vaikka koko juttu oli täysi päähänpisto, innostukseni on kasvanut sitä mukaa mitä lähemmäs lähtö hiipii. Juuri nyt ei ole mitään muuta matkaa, jolle olisin mieluummin lähdössä (unohdin jo koko Kanadan). En muista milloin olisin viimeksi ollut jostain yhtä innoissani kuin nyt olen ajatuksesta, että pian saan kävellä reilut 300 kilometriä yksin rinkka selässä ja nukkua yöt kapisissa pyhiinvaeltajien majataloissa.
Tänään postissa saapui pyhiinvaelluspassi. Tilasin Goretex-lenkkarit ja matkalakanan. Mietin, mistä saisi rakkolaastareita tukkupakkauksissa.
Olen myös alkanut vihdoin hieman lukea siitä mihin olen menossa. Vasta nyt älysin, että olen menossa paitsi caminolle, myös Espanjaan. Olin niin innoissani kävelemisestä ja Jumalan mahdollisesta näyttäytymisestä jossain Galician tienmutkassa, että olin kokonaan unohtanut itse Espanjan! Tapakset ja punaviinin! Ja sen, että pääsen taas sönköttämään tuhat kertaa päivässä … ööö… como se dice se-ja-se en español…?
Matkani tärkeimmät sanat olen jo painanut mieleeni. Peregrino. Se tarkoittaa pyhiinvaeltajaa.
Ja jamón. Se tarkoittaa kinkkua. Ollaan sentään Espanjassa.
Oijoijoi mahtavaa!:) lähtisin niiiiin mielelläni itsekin! Mutta en uskalla täysin yksin, surkean kielitaitoni vuoksi… matka pitää tehdä yksin, mutta jonkun “henkisen” tuen ite silti tarvisin 😀
Mutta mahtavalta kuulostaa suunnitelmasi, varmasti upea kokemus! 🙂
Voi kuules Anniina, älä anna kielitaidon tai sen puutteen estää! Olen itsekin reissannut paikoissa joissa en puhunut sanaakaan paikallista kieltä ja joissa paikalliset eivät puhuneet yhtään englantia, ja niissäkin selvittiin. Osoittelemalla ja hymyllä pääsee hämmästyttävän pitkälle 🙂
Oih, ihanaa! Olen itsekin haaveillut kyseisestä matkasta jo vuosia. Matkaraporttia innolla odottaen!
Kuulette varmasti tunnelmia 🙂
Kävelin viime kesänä sata kilometriä kyseistä pyhiinvaellusta ja täytyy sanoa sen olleen yksi hienoimmista kokemuksista koko elämässäni, upea yhteenkuuluvuuden tunne muiden vaeltajien kanssa ja yhtä aikaa ääretön rauhallisuus, omia ajatuksia ja toisaalta ei mitään ajatuksia. Aamulla liikkeelle, ruokaa ja illalla nukkumaan, muu aika kävelyä ja kirkkoja – ja niitä tapaksia ja punaviiniä. Huikea elämys, jota on vaikea kuvailla sanoin! Ota mukaan reilusti seikkailumieltä, avoimuutta, rohkeutta ja rakkolaastareita!
Kiitos kommentistasi Loviisa, tämä ei ainakaan vähentänyt matkaintoa!
Se matka kuorii kaiken vanhan ja turhan ♡
Toivottavasti 🙂
Oletko lukenut Cecilia Samartin: Senor Peregrino?
En! Kiitos vinkistä, laitan heti muistiin.
Huippua! Itse 400 km samaa polkua tallanneena voin vain suositella kyseistä seikkailua! Kävely on ihan liian aliarvostettu matkustustapa. Jos säätiedote lupaa aurinkoista, suosittelen hatun pakkaamista matkatavaroihin. Jos taas lupailee sateista säätä (omalla matkallanihan oli vain yksi päivä jolloin ei satanut vettä!) suosittelen goretex-kenkien lisäksi myös goretex-takkia ja housuja. Jään innolla odottamaan tarinoitasi matkalta. Buen camino!
Kiitos vinkeistä! Goretex-takki onneksi löytyy jo 😀
Suosittelen Paulo Coelhon kirjaa “Pyhiinvaellus”, joka kertoo Coelhon omasta Santiago de Compostelan vaelluksesta.
Kiitos, en tiennytkään tällaisesta kirjasta!
Kuulostaapa kiinnostavalta! Myös minuun on iskenut viime aikoina suuri toive päästä pyhiinvaellukselle. Ajatus päättömistä kilometreista avaran taivaan alla, kävelyn rytmistä ja omien ajatusten seurasta tuntuu hyvin vetoavalta. Areenasta löytyy muuten mielenkiintoinen pyhiinvaellusta käsittelevä kolmiosainen dokkarisarja “Simon Reeve pyhiinvaeltajien matkassa”, joka ei mitenkään omaa haavettani himmentänyt, päinvastoin 🙂
http://areena.yle.fi/1-2191912
Joo toi on mainio ohjelma! Mahtavaa katsoa nyt kun oma vaellus on vielä edessä.
Huippua matkaa! Itse olin caminolla vuonna 2008, kävelin parisataa kilsaa. Tosi hieno ja unohtumaton kokemus! Goretex-kenkien lisäksi kannattaa pakata mukaan sen verran iso sadeviitta että sen alle mahtuu myös rinkka, sillä Galiciassa sataa aina. 🙂
Joo, tuollainen kunnon sadeviitta pitää vielä löytää jostain!
Netflixistä löytyy myös leffa nimeltä The Way samaisesta pyhiinvaelluksesta, auttaa varmasti matkakuumeeseen!
Kiitos vinkistä, tällaista leffaa en tiennytkään!
Ihan mielettömän kuuloinen matka. Vaikkakin Kanadaa rakastan ja kaipaan entistä kotikaupunkia Torontoa, niin kyllä sun suunnitelma vaelluksesta Espanjassa sen varmasti päihittää 🙂 Ja kinkkua, sitä pitää tosiaan nauttia Espanjassa aina kun mahdollista – ja viiniä! 😀
Onnea matkaan, kaksi kertaa nyt kävellyt osan matkaa ja molemmilla kerroilla satanut. Se ei haitannut kuitenkaan haitannut matkantekoa vaan innosti jatkamaan matkan tekoa vuoden kuluttua uudestaan. Mahtavaa matkailua ja omaa minäänsä tutkimista.
Kiitos MT! Sateeseen varautuessa siis…
Voi että, Kanada on kyllä edelleen haaveissa. Sen aika on joskus toiste sitten. Olen kuullut että majataloissa pyhiinvaeltajat pidetään kyllä viinissä 😀
Oi hitsi huippua! Aiotko blogata tuona aikana ollenkaan vai keskittyä ihan pelkästään vaeltamiseen? Ja yksi vinkki: käytä niitä kenkiä paljon jo ennen matkaa! Ite lähdin yhdelle huomattavasti pienemmälle reissulle upouusilla kengillä ja voin sanoa, että illalla eivät olisi rakkolaastaritkaan enää auttaneet…. Mutta tuon reissun jälkeen kengät on olleet käytössä tyyliin aina kun olen liikkunut luonnossa eivätkä hierrä enää ollenkaan 😀
Missään nimessä en ota konetta mukaan tuonne (ihan liian painava kantaa selässä 300 km), mutta katsotaan innostunko bloggailemaan vaikka kännykällä jotain kuulumisia… Fiiliksen mukaan! Ajastan kuitenkin postauksia tänne blogiin vaellukseni ajaksi eli ihan hiljaista ei täälläkään tule 🙂
Aivan mahtavaa, oon niin kade! Mä katoin kans just tuon The Wayn Netflixistä ja olisin suositellut sitä. Lisäksi luin tänä kesänä Villin Vaelluksen ja jotenkin innostuin siitä ajatuksesta, että olisi vain tie ja minä ja omat ajatukset. En varmaan uskaltaisi olemattoman vaelluskokemuksen vuoksi tällaiselle reissulle lähteä, mutta lupaathan kertoa matkastasi? Ihanaa caminoa, jospa se tarjoaisi sitä mitä juuri nyt kaipaat. Ja kiitos IHANASTA blogista Eeva!
Varmasti kerron! Ja vaeltaa voi kaupunkiympäristössäkin, kuten tämä camino pääasiassa tehdään, eli mitään ihmeempää kokemusta ei tarvita! Mullakaan ei ole juurikaan kokemusta vaeltamisesta eikä todellakaan mitään erätaitoja 😀
Paulo Coelhon Pyhiinvaellusta vinkkaan minäkin. Mielenkiintoista lukea postauksiasi reissusta! Odotan innolla 🙂
Kiitos Jenni!
Buon Camino, Eeva!
Kuuden viikon vaellus Ronchasvallesista Santiago de Compostellan kautta Finisterreen muutti aikanaan koko elämäni: uusi kotimaa, uusi mies, uusi ammatti. Ja minäkin halusin silloin vain rauhassa selvitellä ajatuksiani!
Ooh ihanaa! Saas nähdä ovatko oman caminoni vaikutukset ihan yhtä dramaattiset vai joudunko tyytymään hiertyneisiin kantapäihin 😀
Ihanaa! Minäkin kävelin jokunen vuosi sitten aivan päähänpistona 800km Ranskasta Santiagoon. Hieno matka kaikin tavoin. Olen siitä jonkin verran kirjoittanut myös blogissani https://twnca.wordpress.com/2015/03/23/mi-camino/
Buen camino Eeva! 🙂
Kiitti vinkistä, käyn kurkkaamassa! 800 km on kyllä mieletön matka!
Täältä kirjavinkkinä Susanna Linnan Simpukankuorelta kotiin.
Kiitos vinkistä!
Galicia on ihan paikka! Mä tajusin viimeksi, että se on jotenkin mun sielunmaisemaa. Faro de Roncudon aallot ja meteli (nimi tarkoittaa kuorsauksen majakkaan, koska meri pitää niin kovaa meteliä siellä) ja sammaloituneet asiat. Tiedätkö sen paikan, joka jättää sieluun lähtemättömän jäljen? Sen, jota et odota, mutta joka iskee kovaa? Mulle se oli Galiciassa Mosteiro de Sobrados dos Monxes (ja ei noin niin kuin uskonnollisista syistä vaikka luostari onkin kyseessä, vaan nimenomaan paikkana muuten).
Galiciassa sitä on vähän niinkun Espanjassa mutta ei kuitenkaan. Varaudu myös siihen, että espanjaa ei välttämättä puhuta kaikkialla, varsinkin jos päädyt pienemmille reiteille/osuuksille. Caminoitahan on sitten todella monia, virallista, epävirallista, vanhaa, kerettiläistä uutta jne, vaihtoehtoja on paljon.
Ja kuten tuolla sanottiin jo aikasemmin: Galiciassa sataa aina, varsinkin Santiagossa. Siis joka päivä, ainakin vähän. Siksi siellä on sitä ihanaa sammalta kaikkialla.
Kiinnostaa kuulla millanen Galicia on sulle! 🙂
Santiago de Compostela on ihana (ja kovin mäkinen) kaupunki, nauti nauti nauti! Se oli ensikosketukseni Espanjaan ja tapakset veivät mennessään. Pyhä kirkko on niin vaikuttava, että sitä katsoessa meinasin seota askelissani useamman kerran. Kaupungin kivikatuihin upotetut metalliset simpukat (kannattaa lukea lisää, niin makee juttu!) johtavat duomolle, ovat aikoinaan upotettu katuun nimenomaan pyhiinvaeltajia varten.
Pyhiinvaellus vie kokemuksen kyllä aivan next levelille. Kunpa mulla olisi rohkeutta tehdä sama. Rakastan kävelemistä, se selkeyttää monimutkaisen mieleni.
Käänteentekevää matkaa!
Enoni on vaeltanut reitin kansi kertaa, odotan innolla sun kokemuksia!:) itse rakastan vaeltamista ja lähden vetämään tuon reitin ehkä vielä joskus…
Ihanaa matkaa! Mullakin on vaelluskuume, mutta haluaisin vaihteeksi erämaahan, mieluiten Lappiin.
Rakkovinkkinä tämän kesän parinsadan kilometrin reissulta: ota mukaan crocsit tms. kevyet taukokengät, johon jalat mahtuu vaikka ne turpoaisikin. Rakkoja ehkäisee hiertyvien kohtien teippaaminen urheiluteipillä. Kunnon sukkiin kannattaa panostaa ja mieluiten alussukka ja päällisukka. Pari-kolme paria on hyvä olla. Rakkolaastarien sijaan teipattu sidetaitos ja desinfiointiaine on hyvä suoja etenkin vaelluksen jälkeen (rakot pääsevät kuivumaan), tulehtuneet rakot taas puhdistaa hyvin jodilious. Hattu ja aurinkorasva on hyvä olla mukana, samoin puhdistuspyyhkeitä ja sellainen vesipullo, joka kulkee kätevästi käden ulottuvilla. Ainakin helteessä suolavettä kului melkein litra tunnissa ja silti illasta oli nestehukkainen olo ja jano.
Tosin sä taidat olla sen verran maailmaa nähnyt reissunainen, että nämä taitaa olla itsestäänselvyyksiä. Hyvää matkaa!
Oih! Kävelin 350km samaista reittiä neljä vuotta sitten. Lähdin matkaan yksin, mutta vaellukseni oli täynnä kohtaamisia, jaettuja hetkiä ja keskusteluja. Elämästä tulee ihastuttavan yksinkertaista, kun perustarpeet ja hidas siirtyminen määrittävät päivän rytmin.
Minulla on matkalla muutama vinkki: kulje omaa tahtiasi, pue jalkaasi kahdet sukat päällekkäin (sellaiset nailonit alle) niin vältyt hiertymiltä ja varaa mukaasi hakaneuloja (niillä saat pyykit kuivumaan rinkkaasi kiinni tarvittaessa päivän ajaksi). Ja nauti!
Ihanaa kävelyä ja buen Camino!
Hienoa matkaa sinulle! Olen kesälllä ryhtynyt lukijaksesi, jo vähän iäkkäämpi nainen. Pidän paljon uteliaasta ja lempeästä tavastastasi nähdä ja kokea maailmaa. Myös seuraajasi ovat fiksuja ja heidän kommenttejaan ja keskusteluja on kiva lukea.
Kaikkea hyvää elämääsi, matkaasi ja sen valmisteluihin ja työhösi. <3
Moi! Minäkin suunnittelen suunnilleen saman mittaista vaellusta (ehkä Leon – Finisterre?), tosin vasta ensi vuoden puolelle. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla matkastasi lisää jo ennen caminolle lähtöäsi! Saanko udella, käveletkö päivittäin paljon tai harjoitteletko muuten etukäteen pitkiä kävelyitä? (Tämä kiinnostaa sikälikin, että itse olen kyllä peruskuntoinen, mutta en ainakaan toistaiseksi ole aloittanut vaellusharjoituksia.)
Onnea matkaan!
Tuo on itsellänikin to do-listalla ja odotan malttamattomana raporttiasi reissusta.
VAU, Eeva! Tämähän on aivan huikea uutinen! Et varmaankaan usko mutta juuri viime viikolla juttelimme miehen kanssa tuosta samaisesta pyhiinvaellusreitistä, että kuinka upea se varmasti olisi kokemuksena. Rauhallista, hidasta matkantekoa vailla kiirettä ja suuria pyrkimyksiä. Vain jokainen askel kerrallaan. Siellä varmasti mieli puhdistuu ja avartuu aivan uudella tavalla. Olen niin onnellinen puolestasi, että pääset kokemaan tuon upean matkan. Toivottavasti ehdit kirjoitella fiiliksiä ja valmistautumisestasi vielä ennen matkaa. 🙂
Oho, just eilen illalla katoin leffan Wild, jossa nuorehko nainen (Reese Witherspoon) vaeltaa jonku ihan järjettömän matkan, olikohan 600 mailia, USA:n länsirannikkoa Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Tykkäsin:) hassu sattuma vaan, kun heti tuli vastaan tämmöinen vaellussuunnitelma oikeassa elämässä:D alkoi itseäkin kiehtomaan..
Kaksi kertaa koko reitin vaeltaneena voin sanoa ei rakkolaastareille. Suomalaiset laastarit, sellaiset rullasta itse leikattavat ovat parhaita ja rasvaa vielä jalat aamuisin vaseliinilla niin rakkoja ei tule niin helposti. Ihanaa matkaa, nautit aivan varmasti. Vähän tavaraa matkassa pitää myös mielen kevyenä =)
Tähän reissuun se ei varmaan toimi (tai miksei toimisikin!), mutta olisi tällainen blogipostitoive: pakkaus. Mitä pakkaat, miten pakkaat, jne. vaatteista kosmetiikkaan ja viihdykkeisiin. Pelkät käsimatkatavarat vai jotain järeämpää?
Vau! Tätä on liikkeellä! Jo monta tuttua käynyt vaelluksen ja ovat tykänneet. Itse olen aikeissa lähteä ensi keväänä. Suosittelen tätä teosta inspiraatioksi: http://www.ntamo.net/product/763/raila-marjaana-knuuttila-kavely-brysselista-istanbuliin
Sä oot ihana!!! Tuo on minunkin unelmani. Tosin aion kävellä Ranskasta saakka sitten kun lähden. Tämä ilostutti nyt kovin, oi. Paljon onnea ja sydämiä matkaan! Xx
Kuulostaa ihan huikealle reissulle kertakaikkiaan! Itse kävin viime kesänä ensimmäisellä vaellusreissullani Kebnekaisella Ruotsissa ja suosittelen tosiaan, että käytät kaksia sukkia päällekkäin ainakin siinä vaiheessa, kun vasta ajat kenkiä sisään. Alusukka saa olla hyvinkin ohut, päällä oleva sukka villainen vaellussukka (alan liikkeistä, kuten erätukusta löytyy kattava valikoima). Tällä tavalla kengän ja jalan välinen kitka suuntautuu sukkien välille, eikä nahka mene rullalle 🙂
Muutama muukin lukija on vinkannut Cheryl Strayedin kirjaa Villi vaellus, mikä kertoo hänen omista kokemuksistaan Pacific crest trailillä – suosittelen lämpimästi! Aloin itsekin haaveilla PCT:llä vaeltamisesta, ehkä vielä joku päivä…
Ihanan kuuloinen matka. Itse haaveilen Israelin matkasta ja itkumuurin näkemisestä. Sinne jättäisin kaikki murheeni ja kyyneleeni. Vaikka Jumala on osa jokapäiväistä elämä niin ajattelen että pyhiinvaellusmatkalla olisi erityinen merkitys, päästä lähemmäs Jeesusta. Onnellista matkaa! Blogisi on niin ihana ja sinä täynnä valoa. Lohdullista tällaiselle syvien vesien kahlaajalle että sinun kaltaisiasi pallontallaajia on.
Buen camino Eeva! Kävelin itse toukokuussa reilut 300km rannikkoa myötäilevää reittiä (camino del costa). Matka oli pitkän ajan haave ja reipas irtiotto arjesta. Ajatukset ja kokemukset kulkevat pitkään mukanani. Upea kokemus! Toivon samaa sinulle ja odotan innolla kokemuksiasi.
Ps. Rakkolaastareita saa reitin varrelta todella hyvin, mutta ne ovat suolaisen hintaisia. Lidl myy välillä edullisia rakkolaastaripakkauksia, jotka myös mulla osoittautuvat kaikista kestävämmiksi.
Pps. Kävele uusilla kengilläsi paljon, mulla hyvin sisäänajetuillakin kengillä tuli ekoina päivinä rakkoja.
Hei, dumppaa kalliit rakkolaastarit, ja ota mukaan leukoplastia (kysy apteekista), rullassa monta metriä ja maksaa joku 3 e, ja toimii loistavasti. Parempi kuin urheiluteipit jotka eivät mun mielestä kestä kovaa hankausta niin hyvin(ovat ehkä pehmeämpää matskua). Ja kengät kunnolla sisäänajetuiksi.
Ihanaa matkaa Eeva! Toivottavasti ehdit päivittää kuulumisia välillä reissun päältäkin. Minäkin salaa haaveilen vaelluksesta PCT:llä kuten joku aiempikin kommentoija tunnusti. Olen käynyt sielläpäin ja nähnyt ne uskomattomat vuoret, metsät ja aavikot joiden yli The Wildin vaellus kulkee. Cheryl Strayedin kirja kolahti todella kovaa, elokuva sen sijaan oli iso pettymys. Mutta minusta ei olisi koskaan rankkaan luonnonvaellukseen. Jalat eivät vaan yksinkertaisesti kestä koska eivät ole ihan normaalitekoa. Mutta ehkä vanhempana voisin kokeilla tuota caminoa kun lapset ovat lentäneet pesästä. Tosin haluaisin kävellä sen oman rakkaan mieheni kanssa, yksinäisyyttä en niinkään kaipaa. 🙂 Olen super-innoissani puolestasi ja odotan mielenkiinnolla mitä oivalluksia vaellus sinulle antaa!
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, joten mikäli kukaan ei vielä vinkannut, niin hyväntuulista matkalukemista teemaan liittyen: Cecilia Samartin kirja: SEÑOR PEREGRINO. Luin kirjan lomaillessamme Espanjassa tänä kesänä & suosittelen lämpimästi, kaunis tarina ja ihana maa!! 🙂
Oi että!!! Oon haaveillu tästä jo vuosia, ja äitin kanssa molemmat aina välillä todetaan, että joskus vielä. Joskus vielä! Kauhee kuume vaan käveleen… Ja hei ihana nyt saada sit uusia, tuoreita fiiliksiä sieltä!
Ja todellakin, jos et oo lukenu vielä Cheryl Strayedin Villi Vaellus, niin!! Lumoava, inspiroiva, huikea kirja.
Ihanaa! Minä vaelsin viime vuonna 400km kyseisestä reitistä ja tapasin matkan varrella monia, jotka vaelsivat vaikkapa viidettä caminoaan. Tuo reitti sekä ihanien ihmisten kohtaaminen (iltaisin viinipullon äärellä pitkän kävelypäivän päätteeksi) jäävät sydämeen ja saavat palaamaan aina uudestaan.
Tämä postaus ja kommentit saivat aikaan semmoisen fiiliksen, että tää on sellainen juttu joka munkin pitää tehdä.
Johanna Sinisalo on koonnut kirjaansa Salattuja voimia myös paljon vinkkejä patikoimiseen/vaellukseen (s.309 alkaen). Kirja herättää noin muutenkin kyllä halut lähteä patikoimaan!
Lukuvinkkinä Hape Kerkeling: Ich bin dann mal weg
En tiedä onko tätä suomennettu, englanniksi voi ehkä löytyä. Kertoo samaisesta matkasta ja sen luettuani olen jo pitkään miettinyt kuinka hieno reissu joskus olisikaan tehdä. Oma venkkupolvi tosin saattaa asettaa mutkan matkaan. Sinulle kaikkea parasta matkallesi!
Ihanaa reissua vaan! Muista perillä herkutella äyriäisillä, niitä ei mistáän saa niin hyviä kuin Galiciasta! On siellä tapaksetkin hyviä. Matkan varrella majataloissa kannattaa syödä empanadaa siis piirakkaa, usein tarjolla tomaatti-tonnikala tai jauhelihaversio, tyypillinen gallegoherkku sekin ja saa puhtia matkantekoon. Matkafiilistelyyn suosittelen Luar na lubren Xove en Santiago <3
https://www.youtube.com/watch?v=BI-Q8yBoV2o
Vielä yksi kirjavinkki lisää: Hanh Thich Nhat, Opas kävelymeditaatioon. Antoisaa matkaa!
Ihanaa Eeva, että lähdet pyhiinvaellukselle! Toivottavasti löydät siellä Jumalan rakkautta ja läsnäoloa. Tämä kirjoituksesi ja kaikki kommentit saivat omankin seikkailunhalun heräämään ja ehkä minäkin joskus lähden patikoimaan tuota Santiagon reittiä. Se voisi tehdä hyvää. Kiitos blogistasi, tämä ilahduttaa aina kun tätä tulee lukemaan. Olet taitava kirjoittaja, ihana luonne ja hyvä valokuvaaja!