Useampi lukija toivoi, että kokoaisin yhteen sen, mitä tästä elämästä oikein ajattelen.
No, ajatukset tulevat ja menevät, mutta ehkä jotain olen oppinut…
Esimerkiksi: Mitä vähemmän tuomitsee muita, sitä helpompaa on tehdä omat valinnat välittämättä muiden mielipiteistä.
Utelias, avoin mieli kantaa pitkälle. (Ja tekee maailmasta paljon mielenkiintoisemman paikan.)
Yksinkertainen ruoka on sittenkin aina parasta.
Asioita, joihin käyttämääni rahaa en ole koskaan katunut: matkustaminen, laadukkaat sukkahousut.
En enää pode FOMO-syndroomaa (fear of missing out, paitsijäämisen pelko). Uskon, että niin kauan kuin pysyn omalla polullani, mikään minulle oikeasti tärkeä kokemus, ihminen tai asia ei kävele ohitseni. Siksi uskallan jäädä lauantai-iltana kotiin tai lähteä bileistä ennen keskiyötä, jos siltä tuntuu. (Ja siksi en ole vieläkään Tinderissä.)
Mitä enemmän puhuu pahaa muista selän takana, sitä pahemmalta näyttää itse.
Tärkeimmät taidot elämässä: antaa anteeksi, päästää irti, olla läsnä. Tärkein sana: kiitos.
Se, että itsensä kehittäminen olisi itsekeskeistä, on harmillisen yleinen väärinymmärrys (väärinymmärrys, johon olen itsekin sortunut ja siitä äkäisiä mielipidekirjoituksia kirjoittanut). Jokainen henkinen polku alkaa minäkeskeisesti, koska nähdäkseen kirkkaasti on pohdittava kuka minä olen ja mikä on minun tarkoitukseni tässä elämässä. Mutta se polku johtaa lopulta minusta meihin – se on vääjäämätöntä, kun sydän avautuu. Sille pitää vain antaa aikaa. Minä itse on ainoa asia, johon kukaan meistä voi täysin vaikuttaa – siksi maailman muuttaminen alkaa aina itsensä muuttamisesta. Eihän maailma voi valaistua, jos yksilöt elävät pimeydessä…
Asioita, jotka eivät pue ketään: epätoivo, takertuminen, mustasukkaisuus.
Asioita, jotka pukevat kaikkia: itsevarmuus, ilo, kevyt mieli.
Kynsilakka kestää pidempään ilman päällyslakkaa.
Ei ole sittenkään olemassa “ikuisia vaatteita” tai valmista vaatekaappia. Vaatteisiin kietoutuu niin paljon sitä, mitä elämässämme on meneillään ja millaisia missäkin elämänvaiheessa olemme, että toisinaan se klassisinkaan pikkumusta tai beige trenssi ei enää tunnu hyvältä ja omalta. Se on ihan ok.
Asioiden patoaminen on pahasta. Välillä pitää kiroilla.
Asioiden – ihmissuhteiden, hetkien, työsuhteiden, harrastusten – arvoa ei mitata sillä, kauanko ne kestivät vaan sillä, kuinka merkityksellisiä ne olivat.
Aina kannattaa puhua muista hyvää.
Intuitio ei ole koskaan väärässä, sen ääntä vain on vaikea erottaa metelin alta. Silloin, kun se puhuu, kannattaa kuunnella.
On tärkeää osata vetää omat rajat. Aluksi ihmiset saattavat pitää sinua mulkvistina, kun et vastaa kaikkeen kyllä, mutta loppujen lopuksi keskinäinen kunnioitus lisääntyy.
Vilpitön ilo on hieno tunne, harvinaisempi aikuisiällä. Sen löytää, kun tekee asioita ihan muuten vain. Ei aina mieti, mitä hyötyä tästäkin on.
Taikuutta on olemassa, jos siihen uskoo.
Itsekuri ja tahdonvoima ovat rajallisia, ne hyytyvät päivän mittaan, vähän kuin lihasvoima salilla. Kannattaa harkita tarkkaan, mihin niitä käyttää.
Elämässä yllättävän moni juttu järjestyy itsestään – ja hämmästyttävän hienolla tavalla – kun antaa vain asioiden virrata. Ei ole koko ajan itse hampaat irvessä hääräämässä.
… mutta unelmat ja toiveet kannattaa sanoa ääneen. Koskaan ei tiedä, kuka kuulee.
En enää esitä mitään asioita totuuksina (en näitäkään, joita tässä nyt luettelen). En enää luule tietäväni absoluuttista totuutta yhdestäkään asiasta, en edes itsestäni. Edes tiede ei ole erehtymätön, ihmisestä puhumattakaan. Eikä minulla ole valtuuksia sanoa, että oma kokemukseni jostain olisi jotenkin todempi kuin jonkun toisen.
Haters gonna hate, lovers gonna love. Tiedän, kumpaan jengiin haluan kuulua.
Meditointi on paras sijoitus, minkä voi tehdä. 15 tai 30 minuuttia aamulla tuo päivään lukemattomia tunteja lisää. Kun mieli on rauhallinen ja kirkas, sitä tekee kolmessa tunnissa ne työt, joihin ennen kului kahdeksan. (Ja sen työpäivän jälkeen jaksaa vielä lähteä museoon, leffaan tai kaverin kanssa kahville.)
Itsensä julkinen nolaaminen tekee toisinaan hyvää. (Siksi laulan aina karaokessa Mariahia, Whitneyä ja Adelea. Jos hyppää joka tapauksessa järveen ilman uimataitoa, on parasta hypätä näyttävästi.)
Mikään ei ole niin vakavaa kuin kuvittelen, hyvin harva asia on lainkaan.
Asioita, jotka olisi kannattanut uskoa jo paljon aiemmin: veden juominen, säännöllinen syöminen ja kunnon yöunet tekevät kaikesta paljon helpompaa.
Ei ole suurempaa ajanhukkaa kuin kateus. Etiäppäin ja omia unelmia kohti.
Mikään dieetti ei ole niin tärkeä, että kannattaisi kieltäytyä tuoreesta pullasta.
On ok muuttaa mieltään. Se on kasvamista, ei takinkääntämistä.
… ja siksi voi olla, että jos vuoden päästä kysytte, olen jo ihan eri mieltä tästä kaikesta. C’est la vie, sellaista se on, elämä – arvaamatonta, epäloogista, ikuisesti keskeneräistä ja alati muutoksessa. Hullua, yllättävää ja aika mahtavaa.
