Elämä

Mitä tiedän tähän mennessä

28.1.2016

Useampi lukija toivoi, että kokoaisin yhteen sen, mitä tästä elämästä oikein ajattelen.

No, ajatukset tulevat ja menevät, mutta ehkä jotain olen oppinut…

hernesaari

Esimerkiksi: Mitä vähemmän tuomitsee muita, sitä helpompaa on tehdä omat valinnat välittämättä muiden mielipiteistä.

Utelias, avoin mieli kantaa pitkälle. (Ja tekee maailmasta paljon mielenkiintoisemman paikan.)

Yksinkertainen ruoka on sittenkin aina parasta.

Asioita, joihin käyttämääni rahaa en ole koskaan katunut: matkustaminen, laadukkaat sukkahousut.

image1 En enää pode FOMO-syndroomaa (fear of missing out, paitsijäämisen pelko). Uskon, että niin kauan kuin pysyn omalla polullani, mikään minulle oikeasti tärkeä kokemus, ihminen tai asia ei kävele ohitseni. Siksi uskallan jäädä lauantai-iltana kotiin tai lähteä bileistä ennen keskiyötä, jos siltä tuntuu. (Ja siksi en ole vieläkään Tinderissä.)

Mitä enemmän puhuu pahaa muista selän takana, sitä pahemmalta näyttää itse.

Tärkeimmät taidot elämässä: antaa anteeksi, päästää irti, olla läsnä. Tärkein sana: kiitos.

untitled-(486-of-576) Se, että itsensä kehittäminen olisi itsekeskeistä, on harmillisen yleinen väärinymmärrys (väärinymmärrys, johon olen itsekin sortunut ja siitä äkäisiä mielipidekirjoituksia kirjoittanut). Jokainen henkinen polku alkaa minäkeskeisesti, koska nähdäkseen kirkkaasti on pohdittava kuka minä olen ja mikä on minun tarkoitukseni tässä elämässä. Mutta se polku johtaa lopulta minusta meihin – se on vääjäämätöntä, kun sydän avautuu. Sille pitää vain antaa aikaa. Minä itse on ainoa asia, johon kukaan meistä voi täysin vaikuttaa – siksi maailman muuttaminen alkaa aina itsensä muuttamisesta. Eihän maailma voi valaistua, jos yksilöt elävät pimeydessä…

aitienpaiva15-(4-of-4) Asioita, jotka eivät pue ketään: epätoivo, takertuminen, mustasukkaisuus.

Asioita, jotka pukevat kaikkia: itsevarmuus, ilo, kevyt mieli.

Kynsilakka kestää pidempään ilman päällyslakkaa.

Ei ole sittenkään olemassa ”ikuisia vaatteita” tai valmista vaatekaappia. Vaatteisiin kietoutuu niin paljon sitä, mitä elämässämme on meneillään ja millaisia missäkin elämänvaiheessa olemme, että toisinaan se klassisinkaan pikkumusta tai beige trenssi ei enää tunnu hyvältä ja omalta. Se on ihan ok.

Asioiden patoaminen on pahasta. Välillä pitää kiroilla.

lellikersa-(6-of-6) Asioiden – ihmissuhteiden, hetkien, työsuhteiden, harrastusten – arvoa ei mitata sillä, kauanko ne kestivät vaan sillä, kuinka merkityksellisiä ne olivat.

Aina kannattaa puhua muista hyvää.

Intuitio ei ole koskaan väärässä, sen ääntä vain on vaikea erottaa metelin alta. Silloin, kun se puhuu, kannattaa kuunnella.

On tärkeää osata vetää omat rajat. Aluksi ihmiset saattavat pitää sinua mulkvistina, kun et vastaa kaikkeen kyllä, mutta loppujen lopuksi keskinäinen kunnioitus lisääntyy.

Vilpitön ilo on hieno tunne, harvinaisempi aikuisiällä. Sen löytää, kun tekee asioita ihan muuten vain. Ei aina mieti, mitä hyötyä tästäkin on.

Taikuutta on olemassa, jos siihen uskoo.

istanbul-(28-of-48) Itsekuri ja tahdonvoima ovat rajallisia, ne hyytyvät päivän mittaan, vähän kuin lihasvoima salilla. Kannattaa harkita tarkkaan, mihin niitä käyttää.

Elämässä yllättävän moni juttu järjestyy itsestään – ja hämmästyttävän hienolla tavalla – kun antaa vain asioiden virrata. Ei ole koko ajan itse hampaat irvessä hääräämässä.

… mutta unelmat ja toiveet kannattaa sanoa ääneen. Koskaan ei tiedä, kuka kuulee.

En enää esitä mitään asioita totuuksina (en näitäkään, joita tässä nyt luettelen). En enää luule tietäväni absoluuttista totuutta yhdestäkään asiasta, en edes itsestäni. Edes tiede ei ole erehtymätön, ihmisestä puhumattakaan. Eikä minulla ole valtuuksia sanoa, että oma kokemukseni jostain olisi jotenkin todempi kuin jonkun toisen.

Haters gonna hate, lovers gonna love. Tiedän, kumpaan jengiin haluan kuulua.

ruis4 istanbul-(24-of-48) Meditointi on paras sijoitus, minkä voi tehdä. 15 tai 30 minuuttia aamulla tuo päivään lukemattomia tunteja lisää. Kun mieli on rauhallinen ja kirkas, sitä tekee kolmessa tunnissa ne työt, joihin ennen kului kahdeksan. (Ja sen työpäivän jälkeen jaksaa vielä lähteä museoon, leffaan tai kaverin kanssa kahville.)

Itsensä julkinen nolaaminen tekee toisinaan hyvää. (Siksi laulan aina karaokessa Mariahia, Whitneyä ja Adelea. Jos hyppää joka tapauksessa järveen ilman uimataitoa, on parasta hypätä näyttävästi.)

Mikään ei ole niin vakavaa kuin kuvittelen, hyvin harva asia on lainkaan.

Asioita, jotka olisi kannattanut uskoa jo paljon aiemmin: veden juominen, säännöllinen syöminen ja kunnon yöunet tekevät kaikesta paljon helpompaa.

kesis15-(8-of-10) Ei ole suurempaa ajanhukkaa kuin kateus. Etiäppäin ja omia unelmia kohti.

Mikään dieetti ei ole niin tärkeä, että kannattaisi kieltäytyä tuoreesta pullasta.

On ok muuttaa mieltään. Se on kasvamista, ei takinkääntämistä.

… ja siksi voi olla, että jos vuoden päästä kysytte, olen jo ihan eri mieltä tästä kaikesta. C’est la vie, sellaista se on, elämä – arvaamatonta, epäloogista, ikuisesti keskeneräistä ja alati muutoksessa. Hullua, yllättävää ja aika mahtavaa.

Sitähän se kaikki on
Mitä olen oppinut kuvaamisesta

Saattaisit pitää myös näistä

  • Ninnu 28.1.2016 at 1:39

    Voi kiitos näistä. Minä itkin kun luin. Ilosta, koska ne olivat kaikki niin totta. Haikeudesta, koska nämä ihanuudet pian loppuvat. Jos lopetat blogin, voitko kirjoittaa kirjan. Minä ostan. Monta.
    Toivotan sinulle Eeva paljon onnea elämääsi. Kiitos blogistasi, olen seurannut sitä siitä asti kun olit Kirsikka. ❤

    • Eeva Kolu 28.1.2016 at 1:43

      Voi sentäs! Kirsikka kiittää 🙂 x

    • iduska 28.1.2016 at 2:54

      Komppaan Ninnua. Toivovasti tulisi kirja.

    • Sini 30.1.2016 at 5:45

      Ihana kirjoitus. Harmi kuulla että lopetat blogisi..sitä on ollut niin mahtava lukea ja se on niin erilainen ja poikkeaa positiivisesti blogimassasta. Olen saanut monia hyviä ajatuksia ja mieleen jääneitä kommentteja kirjoituksistasi jotka ovat herättäneet. Joten kiitos sinulle niistä 🙂

  • Pauliina 28.1.2016 at 1:46

    Olet viisas nainen Eeva Kolu. Totta joka sana.

    • Toinen Pauliina 28.1.2016 at 2:42

      Allekirjoitan tän kommentin. Toivottavasti et pahastu, jos joku tuntematon (esim. minä) kapsahtaa vielä joskus kadulla sun kaulaan.

  • J 28.1.2016 at 2:01

    Mullaki tuli tippa linssii tätä lukiessa.
    Oot vaan Eeva niin mahtava ja tietämättäs kulkenu munkiin elämässä jo melko kauan. Kiitos kaikista teksteistä, kuvista ja mikä tärkeimpänä suurista oivalluksista, jotka on auttanu myös mua. Kiitos siis valtavasti, että oot jaksanu kirjottaa ja toivottavasti susta kuuluu vielä! 🙂

  • nini 28.1.2016 at 2:16

    Ihania ja viisaita ajatuksia! <3 Taidan tulostaa tämän ja laittaa itselleni seinälle, ihan vain muistutukseni itselleni. Ja jos kirjoitat joskus kirjan, aion olla julkaisupäivänä sitä jonottamassa. 🙂

  • Eve 28.1.2016 at 2:19

    Kiitos näistä. Olet kaunis sisältä ja päältä.

  • Salla 28.1.2016 at 2:24

    Ihana, ihana, ihana! Sinä ja teksti, kumpikin!

  • rose 28.1.2016 at 2:32

    you’re so beautiful it hurts to look at you

  • Marialoviisa 28.1.2016 at 2:44

    lovers gonna love, kiitos kun sait minut hymyilemään ja tuntemaan oloni taas hieman kevyemmäksi. Opitaan ja kasvetaan C’est la vie <3

  • m 28.1.2016 at 2:58

    Oletko muuten lopettanut Twiittaamisen?

  • Bella 28.1.2016 at 3:02

    Eeva, kun sua joskus pyydetään luennoimaan esim elämästä, sano pliis kyllä!!

  • anhalt 28.1.2016 at 3:12

    Tyhjentävää, en voi muuta todeta kuin true dat! 🙂

  • HANNA 28.1.2016 at 3:32

    Ihana ja viisas 🙂 Onnea valitsemallesi polulle!

  • Emma 28.1.2016 at 3:37

    Kiitos Eeva, kiitos ♥

  • Tessa 28.1.2016 at 3:38

    Voitko oikeesti kirjoittaa kirjan? Pliis. Lupaan ostaa itselleni ja kaikille tärkeimmille ystäville kappaleen. Sinut on luotu kirjoittamaan.

  • eeva j 28.1.2016 at 4:34

    Kiitos ihana Eeva! Tästä postauksista ja niistä kaikista aiemmista. Itketti, kun luin tämän viimeisimmän. Blogisi on tuonut valtavasti inspiraatiota, voimaa, iloa, vahvoja tunteita ja kauneutta. Ainiin ja vinkkejä! Tekisi mieli huutaa, että sä et voi jättää meitä! Samoin kuin silloin olisi tehnyt mieli huutaa, kun tuli jätetyksi ensi kertaa teininä. Ihan pimeetä. Aikuisiahan tässä ollaan. Arvostan kuitenkin päätöstäsi ja haluan toivottaa onnea ja kaikkea parasta tulevaan! Kiitos <3

  • p 28.1.2016 at 5:09

    Tuo vaatteisiin liittyvä oivallus on ollut mulle yksi tärkeimmistä. Se kun ei loppuen lopuks liity olleskaan vaan vaatteisiin vaan kiteyttää paljon siitä mikä elämän syvin ja salattu olemus on 🙂

  • Maarit 28.1.2016 at 6:06

    ”Mikään ei ole niin vakavaa kuin kuvittelen, hyvin harva asia on lainkaan.”

    Tuon kun muistaisi ennen kuin alkaa dramatisoimaan, panikoimaan, ahdistumaan ja masentumaan kaikesta.

    Kiitos Eeva jälleen <3

  • Iidushka 28.1.2016 at 6:22

    En ole ikinä kommentoinut, vaikka lukenut olen kauan. Kiitos taas ihanasta tekstistä, itketti ja hymyilytti. Kuulostat niin tasapainoiselta ja keveältä. Seuraavan kerran kun meinaan ahdistua jostain turhasta, aion miettiä: ”what would Eeva Kolu do?” Ja kompaten edellisiä, ostaisin kans kirjan tai pari. <3

  • Elina 28.1.2016 at 6:35

    Olet ihana ja viisas! Kiitos, että olet kirjoittanut – se on merkinnyt monille paljon. Tämän postauksen tekstin otan kyllä itselleni talteen ja palaan siihen aina, kun tuntuu, ettei mistään tule mitään.

  • Stiinaniina 28.1.2016 at 6:36

    Hieno kooste, olen tehnyt tismalleen samoja havaintoja viimeisen vuoden aikana, kiitos kun puit ne sanoiksi. Ehkä tärkeimpänä itselleni on se, että kukaan ei ole sanomaan, että mikä on totta – oikein tai väärin – fiksu kykenee ajattelemaan pidemmälle. Tämä on auttanut minua vihdoin ymmärtämään mitä erilaisempia mielipiteitä ja ihmisiä, joille monet eivät suo minkäänlaista empatiaa tai yhtäläistä ihmisarvoa. Se saa minut tuntemaan hyväksi ihmiseksi.

    • Nathalie 29.1.2016 at 6:17

      hear hear, hyvä kommentti! 🙂

  • Helma 28.1.2016 at 6:55

    Voi miten olenkaan nauttinut. Toisilla on sanat. Kiitos.

  • Sari 28.1.2016 at 7:36

    Ei tässä Eeva muuta kuin: kiitos. ♡

  • Erika 28.1.2016 at 7:56

    Voi Eeva <3

  • Paula 28.1.2016 at 7:58

    Huippua! En yleensä kestä mitään elämäntaito-oppaita tai jotain paolocoelhoja mutta tää! Täyttä timanttia. Tosta fomosta pitäis itekin päästä vielä enemmän irti, asioiden suhteen en pode sitä mut joidenkin ihmisten ehkä. Ja mailiisi viitaten – täytyy pitää silmät auki ja rohjeta avaamaan myös suu, jos meidän polut joskus kohtaa 🙂

  • alina 28.1.2016 at 8:20

    Voi Eeva <3 Kiitos kaikesta, ikävä tulee.

  • Ilona 28.1.2016 at 8:33

    Amen.

  • Sanna 28.1.2016 at 8:47

    Amen to that!

  • Eeva 28.1.2016 at 8:55

    Komppaan edellisiä. Kiitos näistä ajatuksia ja iloa herättäneistä kirjoituksistasi. Jään todella kaipaamaan! Iloa ja valoa elämääsi!
    T. Kaima

  • sara 28.1.2016 at 9:51

    Oot kyllä niin…<3

  • Pee 28.1.2016 at 11:47

    Ihana ihana kirjoitus. Tiesin heti otsikon luettuani sen olevan ihana ja säästelin sitä, että voin rauhassa keskittyä siihen. Hymyilin koko ajan ja samalla pieni haikeaus kaihersi mieltä.

    Sara K:n yksi minun suosikkipostauksista vuosien takaa oli ”vastaava” lista asioita, muistelen sitä vieläkin monen vuoden jälkeen. Taidan muistella tätäkin tulevaisuudessa.

    Ja sukkahousut kiinnostaa, Wolford?

  • I May Say 29.1.2016 at 4:52

    Kynsilakka kestää pidempään ilman päällyslakkaa..? Live and learn.
    Hyvää jatkoa ja kiitos. Toivottavasti tulevalla matkalla opit jotain uutta. Ja raportoit niistä meille jossain muodossa.

  • Kahvittelija 29.1.2016 at 5:03

    Kiitos ihana, ihana Eeva tästä sekä kaikista muistakin jutuistasi! Vaikka olenkin ollut mukana vasta reilun pari vuotta, on tyylisi jättänyt lähtemättömän jäljen ja blogisi yksi niistä harvoista, joka pystyy kerta toisensa jälkeen inspiroimaan ja antamaan ajattelemisen aihetta sekä tekstin että kuvien muodossa. Tämä on jo vähän kornia, mutta paljastan sen kuitenkin: kun kirjoitin sokerittomuudesta(ni) kertovaa kirjaa ja viittasin Frank Martelankin esille tuomaan keinoon miettiä, että kuka henkilö inspiroisi niin paljon, että sen ajatteleminen voisi vahvistaa omaa motivaatiota (What would MacGyver do? -henkisesti) niin mietin kirjoittaessani, että mun kohdalla sä oot kyllä yks niistä tyypeistä!

    Ja kuten niin moni aiempikin kommentoija, jään toivomaan, että julkaiset joskus kirjan. Uskon, että se olisi aivan mahtava, aihepiiristä riippumatta.

  • Hilkkam 29.1.2016 at 6:11

    Kiitos kaunis, kaikkea hyvää elämääsi jatkossa. Toivottavasti ns perästä kuuluu, eli me fanisi törmäämme sinuun jossa bitti- tai muussa avaruudessa. Lov ya!

  • Kapteenska 29.1.2016 at 7:28

    ’Asioiden patoaminen on pahasta. Välillä pitää kiroilla.’
    Sua tulee ikävä, prkl!

  • Jenna 29.1.2016 at 8:14

    Olen vain kerran kirjoittanut tänne kommentin, mutta pakko on jättää vielä yksi. Tulee niin ikävä tätä blogia, Eeva. Ostaisin minäkin kirjasi, jos sellaisen kirjoittaisit. Kiitos neuvoista, kiitos kuvista, resepteistä, kaikesta. Olet Kirjailija isolla koolla. Jotkut vain osaavat niin hyvin ettei voi muuta kuin ihailla heidän taitojaansa. Toivon kovasti, että saadaan ihailla taitojasi vielä kerran joskus tulevaisuudessa, mutta ainakin nyt riittää se, että voi tulla tänne takaisin lukemaan vanhoja postauksia. (Oma lemppari on say what you want, I feel the same. Sen olen lukenut satoja kertoja.) You’re the best, Eeva. Love from the States.

  • Johanna 29.1.2016 at 8:53

    <33333333

    Totaalisen inspiroivaa tää sun tekstisi! Vinkkaathan aina lukijoillesi mistä ajatuksiasi voi milloinkin lukea!

  • Lea 29.1.2016 at 8:57

    pakko jättää kommentti; olen jo eläkkeellä, siis paljon vanhempi kuin kaikki, elänyt ja nähnyt, mutta että olet noin nuorena tajunnut kaikki tärkeimmät, minulta kesti paljon kauemmin:) ! Toivon ettet ole vuoden tai edes koskaan eri mieltä, vaikka jatkatkin ”kasvamista”. Elämä on kaaos mutta nuo yksinkertaiset totuudet auttavat selättämään suurimmat ongelmat. Bon vent!

  • Mervi 29.1.2016 at 10:36

    Toivon, että teet ajatuksistasi joskus kirjan, ostaisin sen katsomatta otsikkoa. Blogisi on tuonut pitkään rauhaa ja seesteisyyttää omaan kaaokselliseen elämään. Olen niitä hiljaisia lukijoita, jotka ovat ehkä kerran aikaisemmin kommentoineet mitään viimeisen..öö..kahden tai kolmen vuoden ajalta mitä olen blogiasi lukenut, mutta aina kun itsellä on ollut huono päivä ja ajatukset ovat myllertäneet sotkussa, niin olen tiennyt että blogissasi on auringonpaistetta.

    Ja jos vielä voisin pitää enemmän siitä mitä kirjoitat, niin tuo toteamus, että tuoreesta pullasta ei saa kieltäytyä, oli naulan kantaan.

    Kaikkea hyvää ja auringonpaistetta päiviin!

  • Pia 29.1.2016 at 12:09

    Rakkautta Sambiasta!

  • Hannamari 29.1.2016 at 12:26

    Ihanaa tekstiä. Haluan säästää tämän. Lauseet sopii itsellenikin juuri sellaisina. Ilmankos tykkäänkin blogistasi. Salaa toivon, muuta mielesi, älä lopeta vielä.

  • Mira 29.1.2016 at 12:29

    Kiitos Eeva tasta postauksesta, tuli juuri sina paivana kun nama tarvitsi ”kuulla” ja sain roiman annoksen energiaa puskea eteenpain 🙂 Ihanaa uutta vuotta ja huikeita seikkailuja sinulle toivottaen <3

  • Laura 29.1.2016 at 2:21

    Kiitos, Eeva, ja onnea tuleviin seikkailuihin. <3

  • Lauuura 29.1.2016 at 3:29

    Kiitos viisaista ajatuksista, inspiraatiosta, motivaatiosta, hyvistä nauruista ja kaikesta muusta jolla olet ilostuttanut arkea ja juhlaakin, (kesäillan juustokakku on juhlien vakiotarjoilu). Kaikkea hyvää Eeva!

  • annni 29.1.2016 at 4:22

    Kiitos näistä, ihan parasta !

  • Nathalie 29.1.2016 at 6:15

    Ihan superihana kirjoitus, ei mulla oo mitää uutta sanottavaa, kaikki on jo sanottu muiden fanien toimesta. Toivottavasti nämä tekstit jää tänne että voi palata näihin ajatuksiin ja toiveisiin ku elämä tuntuu liian vaikeelta. Kyllä niin surettaa että blogi loppuu! <3 Kaikkea hyvää. 🙂

  • Karo 29.1.2016 at 6:29

    Ihana postaus ja ihana Eeva <3
    Tuntuu tosi haikealta…yhyy!
    Miss u already.

  • Suski 29.1.2016 at 7:08

    Eeva,
    on varsin pysähdyttävä ajatus tuo, että itsekuri ja tahdonvoima ovat rajallisia. Jotenkin ällistyin luettuani sen lauseen ja puuskahdin ihan kuin raskas taakka olisi pudonnut selästä. Sen tähden en voi olla kommentoimatta ja samalla haluan kiittää blogistasi. Hiljainen lukija olen ollut. Olet inspiroinut minua monesti. Kiitos. Onnea ja menestystä elämääsi, toivottavasti sinusta kuullaan vielä 🙂

  • Karo 29.1.2016 at 7:21

    Kiitos Eeva että oot tuonut niin valtavasti iloa ja valoa elämääni! Toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon! <3

  • H 29.1.2016 at 8:04

    Paras postaus ikinä. Viisas. Hyvää jatkoa sinulle Eeva. 🙂

  • venla 29.1.2016 at 8:34

    Minä en itkenyt tätä lukiessani, hymähtelin vain ja nyökyttelin: kyllä, kyllä, noinhan se juuri menee. Kerran jouduin kuitenkin haukkaamaan ilmaa nopeasti sisään. Pysyykö kynsilakka oikeasti paremmin ilman päällyslakkaa??

    Voi Eeva, palaathan.

  • Riitu 29.1.2016 at 9:52

    Kiitos. Tulee ikävä.

  • Tiina 29.1.2016 at 10:36

    Olen 53-vuotias ja allekirjoitan jokaikisen lauseen. Lähetin linkin tyttärelleni opiksi ja oivallukseksi saatesanoin ”Luehan tyttökulta mitä Eeva Kolu tietää tähän mennessä, viisasta tekstiä. hali, mamo <3"

    Kaikkea hyvää sinulle.

  • Limpukka 29.1.2016 at 11:09

    Blogin loppuminen tuntuu musta vähän samalta kuin se, kun on just nähnyt jonkun koskettavan, tosi ihanan leffan. Haikealta, toisaalta pakahduttavan onnelliselta kun sai olla mukana.

    Olen kovin kiitollinen ajatustesi ja kuviesi herättämistä oivalluksista, ilosta, surusta ja toiveikkuudesta. Olet ollut tärkeä – ikävä tulee. Valoisia päiviä, kiitti ja pus!

  • Anna 30.1.2016 at 9:04

    Nämä(kin) ajatuksesi ovat minulle aarre. Kiitos ihanasta, rauhoittavasta, kantavasta matkasta!

  • Noora 30.1.2016 at 9:06

    Päässäni pieni ääni kiljui jokaisen ajatuksen kohdalla, että ”just noin!” tai ”niin just!” tai ”niinpä!” tai ”siis tää on niin totta!”. Osa näistä hihkunnoista saattoi tulla myös vielä yöunilla olevan poikaystävän iloksi myös kiljuttua ihan ääneen ääneen. Tulostan siis tän postauksen jääkaapin oveen. Nyt. (jotta sitä muistaisi ajatella lempeästi ja järkevästi silloinkin kun se tuntuu mahdottomalta.)

    <3

  • katti 30.1.2016 at 3:59

    Kiitos Eeva. Tästä postauksesta ja kaikesta. Paljon sydämiä!

  • tupu 30.1.2016 at 9:46

    <3

  • Larsson 31.1.2016 at 11:03

    Ihana Eeva, luen aina ennen nukkumaan menoa sinun blogiasi. Tunnen kuin olisin löytänyt sielunsisareni. Se herkkyys ja usko uusiin jännittäviin mahdollisuuksiin jota jaat blogi-teksteissä luo kaltaiselleni pilvilinna-haaveilijalle uskoa tulevaan, uskoa mahdollisuuksiin. Kaikkea ihanaa matkallesi <3

  • Aino 1.2.2016 at 8:21

    Kappale parhautta, kiitos Eeva <3 Kolahti ja kovaa. Lähes kaikesta täysin samaa mieltä. P.S. Olen laulutaidoton ja ainoa biisi mitä suostun karaokessa laulamaan on Tina Turnerin Simply the best. Go big or go home!

  • Susan 2.2.2016 at 10:33

    Mä niiiiiiiin rakastan sua. Kiitos.