Kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia kuvia ottavia ihmisiä ei aina välttämättä erota kameran käyttö, vaan vartalon käyttö.
Olen huomannut, että vähän kuvaavat ihmiset ovat usein aika laiskoja liikkumaan. Paljon kuvaavat ihmiset taasen astuvat pari askelta eteen, sitten taas taakse, kävelevät huoneen poikki, kyykkäävät, kyykkäävät vielä vähän alemmas, nousevat tuolin päälle seisomaan…
Tällä tavalla löytää uusia kuvakulmia, jolloin kuvista tulee asetelmallisesti kiinnostavampia, vaikka sisältö olisi täysin sama.
Annika ja Katja tietävät, että hyvä kuva vaatii joskus epämukavan asennon…
Erityisen tarkkana kannattaa olla lapsia ja lemmikkieläimiä kuvatessa, ettei aina itse pidempänä kuvaa näitä kohteita ylhäältä alaspäin, vaan kokeilee välillä kyykistyä lapsen tai eläimen tasolle.
Se, mikä toimii yhdessä tilanteessa, ei välttämättä toimi toisessa. Ei ole mitään sääntöä siitä, että vaakatasossa otettu kuva olisi parempi kuin yläviistosta. Mutta jos aina kuvaat samalta korkeudelta, kuvatkin näyttävät aina aika samoilta.
Tässä omalla “mukavuusalueellani” otettu kuva, eli olen vain osoittanut kameran kohdetta kohti ja räps.
Tässä sama tilanne kuvattu vähän kyykistyneenä. Esineiden muodot tulevat paremmin esiin ja asetelmassa on eri lailla ryhtiä.
Kannattaa siis pitää silmä etsimellä (tai näytöllä) ja kokeilla kaikenlaista. Liikutella kameraa ja itseään – ei pelkästään käsivarsia, vaan myös jalkoja. Joskus kylkiä ja varpaitakin.
Saa kiinnostavampia kuvia, ja samalla pikku jumpan.
Bongaa valokuvasta kuvaajan varpaat.
