Olen tehnyt monta vuotta hommia kuvausjärjestelijänä ja ruokastailistina ja vannon ennen jokaisia kuvauksia, että en enää ikinä ota yhtään stailaus- tai kuvausjärjestelykeikkaa. Tavaroiden metsästäminen ja roudaaminen, etenkin näin autottomana, vie kohtuuttomasti aikaa ja aiheuttaa naurettavan paljon stressiä ottaen huomioon, mistä on kyse: ruuan kuvaamisesta.

Mutta joka kerta kun esivalmistelut on tehty ja pääsen oikeasti rakentamaan kuvaa – siis asettelemaan sitä ruohosipulinvartta tai kahvikupin korvaa ja pohtimaan olisiko tuo esine parempi tuossa vai tuossa – pääsen flow-tilaan, melkein meditatiiviseen sellaiseen. Unohdan kaiken muun, hykertelen ja hihkun innosta.

Kaipa minä vain tykkään siitä, kun asiat löytävät paikkansa.

Arvannette siis, että olin melkoisen innoissani maanantai-iltana, kun järkkäsimme Stellan luona Nikonin kuvauskoulun, jossa paikalla oli kymmenen bloggaria, röykkiöittäin ihania tavaroita, kauniita herkkuja, kukkia ja rajattomasti tilaa rakennella omia asetelmia. 

Yllätyttekö, jos kerron että omat asetelmani olivat melko ruokakeskeisiä:

(Maailman kuvauksellisimmasta kakusta tuli Instagramin puolella paljon kysymyksiä – minä en siis suinkaan ole leiponut sitä. Asialla on leipomo Frangipani, jonka kakkuja myydään ainakin Anton&Antonissa.)

Paikalla oli tietenkin myös nelijalkaisia kuvausassistentteja. Kuvassa Pahis, yksi lempikoiristani, joka ehdottomasti ansaitsee joskus kokonaan oman postauksensa.

Kiinnostavimmat asetelmat syntyvät yleensä itsestään – olin ihan fiiliksissä tuosta räjähtäneestä juustotarjottimesta.

Oikealla pieni osa kuvausrekvisiittavarastoa – kerrankin oli mistä valita.

Tässä photographer extraordinaire Rasilan Mikko selostaa bloggaajille pro-vinkkejään, kuten sitä että “salama kannattaa lussauttaa seinän kautta niin että PLOTS”, ja että “talven pimeydessä kauniita kuvia saa, kun muuttaa maasta”.

Kuvaan itse tällä hetkellä ekaa kertaa koskaan täyskennokameralla, Nikonin D750-rungolla. Kyseessä on oikeastaan jo ammattilaistason kamera, ja sepä vasta motivoi kehittymään ja opettelemaan uusia juttuja – hävettää ottaa huonoja kuvia, jos kädessä on noin hyvä kone. Objektiivina käytän pääasiassa kiinteäpolttovälistä 50-millistä.

Kuvaamisesta ja kameroista tulee tosi paljon kysymyksiä, ja ajattelinkin että voisin silloin tällöin jakaa omia vinkkejäni – olen tietenkin amatööri, mutta joskus toisen amatöörin on helpompi omaksua vinkkejä kaltaiseltaan kuin ammattilaiselta. Jos teillä on siis tiettyjä toiveita kuvaukseen liittyvien vinkkien suhteen niin huikatkaa, pistän niitä sitten korvan taakse.