Tyyli

Liskojen yö

17.3.2015

dvf-(1-of-2)

Löysin alennusmyyntien loppurääppiäisistä Diane von Furstenbergin liskobroguet.

(“Liskobrogue” on muuten sana, jota en olisi ajatellut ihan heti kirjoittavani. Se kuulostaa joltain, jota syödään Mad Cookissa.)

dvf-(2-of-2)

Kengät ovat räikeä poikkeus yleensä kovin klassiseen ja simppeliin kenkäkaappiini, mutta jotenkin nuo suomukkaat luikertelivat tiensä sydämeeni.

Suunnittelen käyttäväni pian rennosti kääräistyjen lahkeiden parina, vähän myöhemmin kolmantena pyöränä ruskeille säärille ja hulmuaville kesämekoille.

Elämä

Rakkautta ilmassa

16.3.2015

ilmassa-(1-of-1)… tai ainakin seinässä. 

Syrämmiä uuteen viikkoonne, kamut! Nämä nimenomaiset bongasin Kapteeninkadulta.

Elämä Ruoka

Terassikelit

15.3.2015

Toisinaan on raivostuttavaa, kun ystävänä on ajatuksia lukeva profeetta. Mikko näkee heti, jos sanon kyllä johonkin mitä en oikeasti haluaisi tehdä ja osaa välittömästi osoittaa sadan tyypin joukosta sen yhden josta olen salaa ajatellut että hmm aika kiva.

factory-(2-of-9)

Mutta joskus se on hyväkin juttu. Esimerkiksi silloin, kun makaa sunnuntaiaamupäivänä sohvalla ja miettii, että onpa nälkä, olispa jotain ruokaa, kaapissa ei ole mitään, pitäisköhän mennä johki, kahvipurkki on tyhjä…

Juuri sillä sekunnilla tulee puhelu: “lähe aamiaiselle!”

factory-(3-of-9)

factory-(4-of-9)

Eirassa on pieni kahvila, johon voi mennä ainoastaan sunnuntaisin. Siellä on nimittäin kaupungin parhaimmistoon kuuluvat kahvit, mutta kiistatta kaupungin hitain palvelu. Siitä ei pidä hikeentyä – kuuluu paikan charmiin. Minusta siinäkin on jotain ihanaa, että kaikkea ei tehdä tehokkaasti.

factory-(7-of-9)

factory-(1-of-9)

Sitä paitsi, kuinka monen kahvilan kaksipaikkaiselta terassilta on suora näkymä kadulle, joka kerta toisensa jälkeen äänestetään Helsingin kauneimmaksi?

factory-(6-of-9)

Oli aikamoinen tunne istua maaliskuussa terassikahveilla ilman takkia. Aurinko siirtyi, me siirsimme pöytää sitä mukaa, kunnes varjo nielaisi kadunpätkän kokonaan ja oli pakko luovuttaa.

Ei tehnyt vielä mieli mennä sisälle, joten kävelimme rantaan. Sama idea oli näemmä ollut koko kaupungilla – rannassa kuhisi kuin heinäkuussa konsanaan. Mieletön tunnelma, hymyileviä ihmisiä. Kymmeniä tai satoja silmäpareja siristelemässä merelle.

factory-(9-of-9)

factory-(8-of-9)

Rannan terassitkin oli jo avattu (maaliskuussa!) ja pakkohan sitä oli sitten juoda vielä toiset kahvit Compassilla, ihan kannatuksen vuoksi.

Siinä rotvallilla istuskellessa, merta ja hyväntuulisia ihmisiä tuijotellessa muistin yhtäkkiä tosi elävästi, millainen paikka on kesällä. Ai saamari! Kukkivat pionit, iltauinnit, viinilasit Mattolaiturilla, loputtomilta tuntuvat löhöilyt ja pinkit auringonlaskut Ursinin kallioilla ja kaikki ne ihmiset… meinasin haljeta onnesta kun tajusin, että se kaikki on vielä edessä.

Olen täällä, asemissa valmiina odottamassa. Viime kesältä on vielä kaksi kuponkiakin käyttämättä Helsingin jäätelotehtaan kiskalle.

Factory St. Gallery
Tehtaankatu 19, Helsinki