Ajatuksia

Uuden vuoden rituaaleja

31.12.2019

Tänään skoolaan uudelle vuodelle, mutta yhtä paljon kuluneelle.

Tänään skoolaan uudelle vuodelle, mutta yhtä paljon kuluneelle.

Omaan elämänfilosofiaani kuuluu ajatus siitä, että jokainen hetki, missä ja milloin tahansa, on mahdollisuus valita uudestaan ja aloittaa alusta.

Silti. Vuodenvaihteessa on jotain erityistä, eteenpäin kuljettavaa momentumia. Ympäröivä uusien alkujen tunnelma tarttuu ja kannattelee.

Viime vuosina olen vähän huomaamattani alkanut toteuttaa monia omia uudenvuodenrituaalejani. Niillä kaikilla on sama tarkoitus: hyvästellä vanha ja tehdä tilaa jollekin uudelle…

… karistaa lempeästi kannoilta se, mikä ei enää palvele ja suunnata fokus siihen, mikä on oikeasti tärkeää.

Yleensä heti joulun jälkeen herää tarve alkaa siivoilla kaappeja ja tuoda kotiin ja mieleen uutta, raikasta energiaa. Jatkan puuhailujani aika lailla koko tammikuun. Erään vanhan uskomuksen mukaan vuoden 12 ensimmäistä päivää ovat voimakasta aikaa asettaa toiveita ja intentioita alkavalle vuodelle, koska ne edustavat tulevan vuoden 12 kuukautta.

Se, että käyttää vuoden ensimmäisinä 12 päivänä vaikka vain viisi minuuttia päivässä siihen, että tekee tietoisesti tilaa uudelle, on aika kiva tapa aloittaa vuosi. Mutta jos vuodenvaihde menee kaaokseksi, nou hätä. Jokainen hetki milloin vain mihin vuodenaikaan tahansa on aina uusi mahdollisuus aloittaa.

Ennen uuttavuotta vien kuusen ja kuivahtaneet joulukukat ulos ja tuon sisään tuoretta, raikasta energiaa kukkien muodossa.

Ennen uuttavuotta vien kuusen ja kuivahtaneet joulukukat ulos ja tuon sisään tuoretta, raikasta energiaa kukkien muodossa.

Tässä muutamia (okei, useita) ideoita.

(Näiden tarkoitus ei missään nimessä ole olla mikään suoritettavien asioiden to do -lista. Yksikin rituaali on voimakas, kun sen tekee ajatuksella ja oikeanlaiseen mielentilaan virittyneenä. Sen sijaan rituaali ilman omaa intentiota on pelkkää merkityksetöntä taikauskoa.)

Valitse jokin kaoottinen paikka joka tuppaa keräämään puoleensa roskaa ja epämääräistä energiaa, ja pistä se järjestykseen. Se voi olla käsilaukku, lompakko tai lipaston laatikko. Tai ne kaikki.

Vaihda puhtaat lakanat ja pyyhkeet. (Itse valitsen uudeksi vuodeksi aina valkoiset.)

Käy kampaajalla leikkaamassa kuivat latvat pois. Jos mielit ravistelua, pätkäise kunnolla. Itse kävin ennen joulua leikkaamassa 10 senttiä tukkaa pois ja jopa tuli kevyt ja raikas olo.

Hotelli Fabianin puhtaat lakanat, joskus alkuvuodesta 2019.

Hotelli Fabianin puhtaat lakanat, joskus alkuvuodesta 2019.

Kirjoita paperille, mistä asioista, uskomuksista tai ajatuksista olet valmis päästämään irti. Tämä voi herättää raivoa, katkeruutta ja mitä lie tuntemuksia, ja ne ovat täysin ok. Yritä kuitenkin löytää rauha asioiden kanssa: ehkä nämäkin asiat ovat joskus palvelleet sinua jotenkin. Tai ehkä et aina ymmärtänyt omaa parastasi, mutta nyt tiedät paremmin – hyvä sinä! Lopuksi tuhoa paperi seremoniallisesti. Esimerkiksi polttamalla – tuli puhdistaa.

Nyt kun ei-toivotut asiat ovat kadonneet savuna ilmaan, voikin miettiä, mitä haluaisi elämään enemmän. Niitäkin voi listata paperille tai tehdä vaikka visuaalisen aarrekartan muotoon, leikkaamalla lehdistä kuvia tai tallentamalla niitä Pinterest-kansioon.

Molemmat yllämainitut voi myös toteuttaa juttelemalla ystävien kanssa. Siinä on erityistä taikaa, että asettaa itsensä haavoittuvaiseksi muiden edessä ja sanoo asiat ääneen. Samalla oppii yleensä jotain uutta ja tärkeää tutuista ihmisistä.

uusivuosi (3 of 4).jpg

Napsi huonekasveista pois kuolleet lehdet ja anna niille raikastava, puhdistava suihku.

Kirjoita kirje jollekulle, jolle haluat antaa anteeksi tai jolta haluat pyytää anteeksi. Kirje on ennen kaikkea itsellesi eikä sitä tarvitse lähettää, mutta sen voi, jos se tuntuu oikealta. Tämä on todella voimakas rituaali, jolla voi olla aidosti elämää mullistava vaikutus.

Kuuraa itsesi päästä varpaisiin kylvyssä tai suihkussa. Itse otan aina uutenavuotena seremoniallisen suolakylvyn: siivoan kylpyhuoneen ja sytytän kynttilät, kaadan kylpyammeeseen kokonaisen kilon merisuolaa ja sitten istun ajatuksieni kanssa ammeessa. Reflektoin mennyttä ja tulevaa vuotta, ajattelen kaikenlaisia ajatuksia joita nainen nyt voi ajatella istuessaan suolaliemessä. Lopuksi kuorin ihon huolellisesti – käärmekin karistaa silloin tällöin vanhan nahkansa.

Perusteellinen pölyjen pyyhkiminen ja kunnon tuuletus toimii aina. Joissain maissa uskotaan, että vuoden vaihtuessa keskiyöllä kannattaa avata ovi, jotta vanha energia pääsee ulos ja uusi sisään.

Pese ikkunat, jos ei satu olemaan pakkasta. Tulkoon valkeus!

Siivoa jääkaappi, pakastin, kosmetiikkakaappi tai keittiön kuivakomero. Heitä pois kaikki vanhentunut ja ruoka, joka ei tee hyvää. (Keittiön kaapinpohjien imuroiminen murusista ja riisinjyvistä on myös äärimmäisen tyydyttävää.)

Makkari ajalta ennen remonttia.

Makkari ajalta ennen remonttia.

On olemassa vanha feng shui -uskomus, jonka mukaan luopumalla 27 tavarasta 9 peräkkäisenä päivänä elämä liikahtaa eteenpäin. Ajattelin, että en edes omista noin paljon tavaroita, mutta kun jokainen kuivunut valkosipulinkannikka, vanha sanomalehti tai kaapin pohjalle pyörimään jäänyt paperi lasketaan, on oikeastaan aika helppo löytää kodistaan 27 täysin turhaa tavaraa 9 päivän ajan.

Vie pullot kauppaan ja tyhjennä kierrätysastiat.

Käy läpi vaatekaappi.

Huolla lempivaatteet ja -kengät tulevaa vuotta varten. Etenkin sellaiset, joille toivoisit tulevan enemmän käyttötilaisuuksia. (Itse aion valmistella käyttöä varten erityisesti juhlamekot, kauniit korkkarit ja kaikki “Italia-vaatteeni” eli kesämekot ja pellavakaavut. Toivon niille paljon käyttöä ensi vuonna.)

Käännä kirjaimellisesti uusi lehti aloittamalla uusi päiväkirja, muistivihko tai kalenteri.

Tykkään aina reflektoida kulunutta vuotta joko itsekseni tai kavereiden kanssa juttelemalla. Mitä hyvää tapahtui? Mistä olen kiitollinen? Mitä oppitunteja eteen tyrkättiin? Elämässä iskee helposti vauhtisokeus eikä arjessa aina edes tajua, kuinka paljon koko ajan kasvaa ja oppii ja mistä kaikesta selviää ja kuinka paljon hyvää tapahtuu. Ja niin, joskus on arvokasta palata hetkeksi myös kipukohtiin, katsoa rehellisesti onko jokin jäänyt hiertämään ja mitä asiasta voisi vielä oppia. Vuodenvaihde on luonteva paikka pysähtyä hetkeksi katsomaan taakse ennen kuin suuntaa katseensa eteenpäin.

Olen myös oppinut, miten valtavan tärkeää on aloittaa uusi vuosi lempeällä, hyväksyvällä energialla. En enää lähde mukaan uudenvuodenlupauksiin, jotka kumpuavat itseinhosta tai ylikriittisyydestä. Tai ajatuksesta, että “olipa paska ja hirveä vuosi, ensi vuonna kaikki muuttuu!”. Kaikki muuttuu todennäköisemmin, kun solmii rauhan sen kanssa, mitä on tapahtunut, ja näkee arvon myös vaikeuksissa.

uusivuosi (1 of 4).jpg

Loppuun vielä oma höpsö, mutta tärkeä rituaalini. Joskus vuosia sitten luimme kavereiden kanssa, että monissa Etelä-Amerikan maissa on tapana laittaa punaiset alusvaatteet uudenvuodenaattona, koska sen uskotaan tuovan hyvää onnea. Kävimme porukalla kaupungilla ja ostimme kaikille punaiset pikkarit. Tapa on jäänyt elämään: edelleen aina ennen vuodenvaihdetta käyn kaupungilla ostamassa itselleni uudet punaiset pikkarit. Tavalla ei ole enää minulle mitään tekemistä hyvän onnen kanssa vaan siitä on tullut enemmänkin siirtymäriitti uuteen vuoteen ja myös tapa osoittaa itselleni arvostusta. (En ole taikauskoinen, mutta rituaalien voima piileekin juuri siinä, mitä ne merkitsevät itselle ja missä mielentilassa ne tehdään.)

Valitsen rauhassa kauneimmat, jotka löydän – punaisten alusvaatteiden tarjonnasta ei näin heti joulun jälkeen ole pulaa. Laitan ne jalkaan uudenvuodenaattona, seremoniallisen suolakylpyni jälkeen.

Aion tänään juhlistaa vuodenvaihdetta, mutta varsin maltillisesti. En nimittäin halua aloittaa uutta vuosikymmentä krapulassa ja mieli maassa (kankkuset kolmekymppisenä – am I right?! Huh niitä serotoniiniromahduksia.)

Sen sijaan toivon huomisaamuun – ja koko vuoteen ja vuosikymmeneen: hyvää fiilistä, kirkasta katsetta ja vielä kirkkaampaa mieltä.

Koutsi Taylorin sanoin:

Clear eyes, full hearts, can’t lose.

Ajatuksia

Kaikki on hyvin

23.12.2019


Hurmaavat pikkiriikkiset joulutulppaanit löytyivät Hakaniemen torilta.

Hurmaavat pikkiriikkiset joulutulppaanit löytyivät Hakaniemen torilta.

Vuoden lähestyessä loppuaan takki alkaa olla aika tyhjä, mutta asioiden yllä lepää ajatus:

kaikki on hyvin.

Kaikki on kuten kuuluu olla.

Tiedän, että tein tänä vuonna parhaani, ja se riittää.

Tiedän, että paljon jäi tekemättä, mutta tiedän myös, että

olen taas valtavan paljon viisaampi kuin vuosi sitten.

Tiedän, että joulu ei tänäkään vuonna ole sellainen kuin unelmissani, mutta annan itselleni luvan käydä läpi kaikki surun, yksinäisyyden ja pettymyksenkin tunteet, joita juhlapyhät niin usein nostavat pintaan. En enää pelkää niitä, koska ymmärrän, että ne palvelevat omaa, tärkeää tarkoitustaan.

Ja juuri siksi osaan vuosi vuodelta paljon aidommin ja täydemmin myös nauttia siitä kaikesta ihanasta, mitä pyhät tuovat tullessaan: kynttilöistä, kuusen valojen luomasta tunnelmasta, tavallistakin paremmasta ruoasta ja juomasta, päivistä jolloin ei tapahdu mitään.

Olen hyväksynyt sen, että ne ihmiset, joita ei ole, heittävät aina pyhien ylle varjonsa, mutta sitä suuremmalla syyllä on aihetta nauttia niistä ihmisitä, jotka ovat (ja etenkin niistä koirista – tänä vuonna saamme kuulemma jouluvieraaksi 13-viikkoisen terrieripennun, apuaaaaa).

Siispä: mikään ei ole täydellisesti, mutta kaikki on hyvin.

Siinähän on jo hyvän joulun ainekset.

Joten – hyvää joulua!

Nyt aion sulkea läppärin ja puhelimen ja viettää seuraavat pari päivää sohvalla pyjamassa, kirja kädessä ja marsipaanirasia tukevasti toisen käden ulottuvilla.

Sen jälkeen onkin aika alkaa tosissaan huhkia oman kirjan parissa, joten voi olla että täällä blogissa on seuraavat viikot hieman hiljaisempaa.

Toivon teille kaikille kaikkea hyvää ja kaunista jouluun, sekä onnea ja pieniä ja suuria ihmeitä uuteen vuoteen, jos emme tapaa ennen sitä. Kiitos kuluneesta vuodesta jokaiselle lukijalleni!

Rakkaudella,

Eeva

Ruoka & juoma

Jouluaaton viinikaava

20.12.2019


jouluviinit (4 of 7).jpg

Suosikkijouluvalmisteluni: kun saa hiukan ennen joulua lähteä kaupungille ja valita jouluksi juustot, viinit ja kirjat.

Juustoiksi valitsen aina pari vanhaa suosikkia ja yhden tai kaksi yllättäjää, usein myyjän suosituksesta. (Siunattuja ovat juustomyyjät, jotka antavat maistella tarjontaa ennen valintaa.) Kirjat ovat tältä vuodelta vielä valitsematta – sekin ihanuus vielä edessä.

Minulta kysytään usein viinivinkkejä joulupöytään, ja annan kysyjille aina saman, hyväksi havaitun kaavan:

Yksi samppanja + yksi pinot noir + yksi mässypunkku = täydellinen jouluaaton viinikattaus.

Jouluna valitsen aina vähän tavallista parempia viinejä. Sellaisia, jotka kohottavat illan arjen yläpuolelle ja ovat itsessään yhtä suuri nautinto kuin joulun ruoatkin.


jouluviinit (3 of 7).jpg

Kaavan ensimmäinen kohta: samppanja. Miksi samppanjaa? Yleensä fiilistelen mieluummin hiukan tavanomaista parempia kuohuviinejä muilta viinialueilta, koska totta puhuen niissä on monesti parempi hinta-laatu-suhde kuin samppanjoissa. Mutta silti… samppanja on aina samppanja. Sillä on historia, painoarvo ja tunnearvo. Mikään muu juoma ei vain tuo juhlan tuntua samalla tavalla.

Lisäksi: samppanja sopii kaiken kanssa! Ajatelkaas, mikä makujen sekamelska joulun ruokapöytä yleensä on: on raikkaat kalat, on tuhdit ja makeat juurekset, on suolaiset lihat ja täyteläiset juustot… samppanjalla voi tietenkin korvata kalapöydän valkkarin, mutta se menee myös läpi aterian. Nimenomaan myös ruokajuomana, ei vain alkumaljana.


jouluviinit (2 of 7).jpg

Erinomainen, (samppanjoiden maailmassa) edullinen valinta on esimerkiksi G.H. Martel & Co Prestige Brut. Tämä samppanja on monille tuttu kivasti hinnoitellusta puolikkaasta pullostaan (15,89 e), jollaisen eilen jaoimme ystävän kanssa kahden hengen pikkujouluissa. Mutta G.H. Martel on ihan hiljattain tullut Alkoon myös täysikokoisessa pullossa (28,98 e).

Muita erinomaisia saman hintaluokan samppanjoita ovat esimerkiksi André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs (32,90) ja La Chouette de Champillon (30,49 e).

Useimmat ihmiset haluavat kuitenkin joulupöytään punaviiniä, ja siihen tarkoitukseen suosittelen aina kevyttä pinot noiria. Sekin selittyy sillä, että joulupöytä on makujen sillisalaatti. Kevyt ja mehukas pinot noir menee erinomaisesti kinkun, poron ja riistan kanssa, mutta se sopii myös kasvisruokien ja jopa lohen kanssa! (Erinomainen valinta on myös gamay, mutta koska kaavan tarkoitus on tehdä asioista yksinkertaisia, ei nyt sotketa sitä tähän.)

Kaksi pikkuisen parempaa pinot-tärppiä joulupöytään:


jouluviinit (5 of 7).jpg

Haraszthy Pinot Noir 2016 (16,48 e). Kevyt, mutta intensiivisen makuinen pinot, jossa on marjaisia, kirsikkaisia ja mausteisia aromeja. Ihana tasapainoinen viini, jonka unkarilainen alkuperä on myös hauska keskustelunaloittaja (aika harva suomalainen on juonut unkarilaisia viinejä). Tämä on hyvä esimerkki punaviinistä, joka sopii myös lohelle ja muille rasvaisille kaloille!

Gustave Lorentz Évidence Pinot Noir 2016 (19,99 e). Tämä pinot Ranskan Alsacesta on hieman Haraszthya täyteläisempi, mutta silti raikas, marjaisa ja mehukas. Nappivalinta etenkin, jos joulupöydästä löytyy poroa, riistaa, ankkaa tai sieniä.


Rehellisyyden nimissä: Nämä vanhat ja kauniit kristallilasit ovat tosi asiassa maailman huonoimmat viinilasit, koska tuollaisesta ylöspäin avautuvasta lasista karkaavat aromit. Kaikki vähänkään paremmat viinit kannattaa juoda oikeista viinilaseista.

Rehellisyyden nimissä: Nämä vanhat ja kauniit kristallilasit ovat tosi asiassa maailman huonoimmat viinilasit, koska tuollaisesta ylöspäin avautuvasta lasista karkaavat aromit. Kaikki vähänkään paremmat viinit kannattaa juoda oikeista viinilaseista.

Ja viimeiseksi… mikä on mässypunkku? Mässypunkku on se hekumallinen, arjen ylle kohottava, vähän liian kallis punaviini, joka avataan siinä vaiheessa, kun ruokapöydästä on noustu ja lahjat avattu. Siinä vaiheessa kun kaikki jouluaaton toimenpiteet on hoidettu ja voi keskittyä pelkästään sohvalla rohjottamiseen ja nautiskeluun.

Aikaisemmin ostin jouluksi aina myös jälkiruokaviinin, mutta viime vuosina olen huomannut että herkkupunaviini korvaa oikeastaan sekä jälkiruoan että jälkiruokaviinin.

Veneton alueen erikoisuus Amarone della Valpolicella on jotakuinkin täydellinen valinta tähän tarkoitukseen. Amaronea valmistettaessa rypäleiden annetaan ennen puristamista kuivua useamman kuukauden ajan, jolloin niissä on vähemmän vettä ja enemmän makua. Tämä tapa on saanut alkunsa alueella jo Rooman vallan aikaan, kun rypäleet piti saada säilymään talven yli. Lopputuloksena on vähän kuin punaviini steroideilla – viini, jossa aromit ovat tiivistyneet ja kehittyneet. Siitä voi yleensä etsiä esimerkiksi kuivatun viikunan, luumun, kirsikan, tumman suklaan ja jopa joulumausteiden aromeja. Amarone on myös hieman tyypillistä punaviiniä makeampaa.


jouluviinit (6 of 7).jpg

Varma tärppi jouluherkuksi on Zenato Amarone della Valpolicella (40,90 e). Perinteinen, klassinen viiden tähden Amarone. Hedonistista herkkua sellaisenaan, vielä parempaa juustosiivun kera.

Amarone vaatii kaksi kertaa enemmän rypäleitä kuin tyypillinen viini ja sen valmistusprosessi on työläs ja hidas. Siksi se ei koskaan ole halpaa, mutta erinomainen tapa tutustua tähän erityiseen viiniin ilman valtavaa panostusta on valita puolikas pullo.

Takuuvarma valinta puolikkaassa pullossa on Masi Costasera Amarone Classico (20,58 e) – todellinen klassikko, jonka etiketin muistan jo omasta lapsuudestani. (Masin pullo paljastui silloin tällöin puulaatikosta jonkun aikuisen saamana hienona liikelahjana.) Nyt aikuisena on ollut ilo huomata, että Costasera on oikeasti maineensa veroinen viini. Myös Zenaton Amaronea on aikaisemmin saanut puolikkaassa pullossa, mutta sain juuri kuulla että se on poistumassa Alkon valikoimista. Jos käy hyvä joulumäihä, sitä saattaa vielä joistain hyllyistä löytyä.

Toivottavasti löysit tästä jutusta ideoit, herkullisia hetkiä!