Pari viikkoa sitten aloin lukea Siri Hustvedtin uusinta kirjaa Muistoja tulevaisuudesta. (Luen tottumuksesta kaikki Hustvedtin kirjat.) Olin lukenut kirjaa vajaa sata sivua, kun yhtäkkiä kysyin itseltäni:
Hetkinen! Pidänkö edes tästä kirjasta? Olenko itse asiassa aidosti pitänyt kovinkaan monesta Hustvedtin kirjasta?!
Aloin miettiä asiaa oikein toden teolla. Tajusin yhtäkkiä, että vaikka olen lukenut lukupäiväkirjani mukaan tänä vuonna yli 60 kirjaa, olen lukenut hyvin vähän sellaisia kirjoja, joiden lukeminen olisi oikeasti ollut… tosi ihanaa.
Enimmäkseen olen lukenut kirjoja, jotka käsittelevät joko jotain itseäni kiinnostavaa aihetta, tai kirjoja, jotka ovat kirjoitustyylin ja kielen ja ajattelun puolesta taitavia. Mutta olen lukenut hälyyttävän vähän kirjoja, joissa on hyvä tarina.
Sellainen, johon voi oikein uppoutua, teleportata itsensä kirjan kautta toiseen aikaan ja paikkaan.
Päätin, että ensi vuonna aion lukea enemmän tarinoita. Vähemmän tietokirjoja. Vähemmän romaaneja, joissa pyöritään (pelkästään) henkilöiden pään sisällä. Haluan lukea kirjoja, joissa on ihania paikkoja, kiehtovia ihmisiä ja kiinnostavia käänteitä!
(No, sellaisten kirjojen löytäminen ei itse asiassa ole ihan helppoa, jos kaipaa kirjoiltaan juonen ja tarinan lisäksi myös kirjallisia ansioita ja ripauksen syvyyttä ja älyä. Tämä on varmaan kaikkein haastavin kirjallisuuden laji!)
Tähän juttuun keräsin muutaman kirjan tänä vuonna luetuista – tarinoita, joihin on ihana upota joulun välipäivinä sohvannurkassa. Kenties konvehtirasia ja lasi glögiä kaveriksi…?
Luen itse juuri nyt Celeste Ngin romaania Tulenarkoja asioita. Rakastan tätä kirjaa. Oikeastaan harmittaa, etten säästänyt sitä joululomalle – se olisi täydellinen joululoman lukuromaani.
Kirja sijoittuu 90-luvulle amerikkalaiseen Shaker Heightsin varakkaaseen esikaupunkiin, jossa Richardsonien täydellisen perheen harmoniaa saapuu ravistelemaan heidän vuokralaisikseen muuttava taiteilija-yksinhuoltajaäiti Mia ja tämän tytär Pearl. Richardsonin perheen äiti Elena alkaa selvittää salaperäisen Mian menneisyyttä (en vielä tiedä mitä sieltä selviää, mutta epäilemättä jotain, joka tulee vavisuttamaan Shaker Heightsiä).
Kirjassa kuvataan Mian ja Elenan lisäksi Pearlin ja Richardsonien teini-ikäisten lasten elämää, mikä on ainakin itselleni herkullisen nostalgista – olen itse elänyt varhaisteini-ikäni juuri tuohon aikaan ja tunnistan kirjasta tosi paljon juttuja, jotka muistan myös omasta elämästä.
Jessie Burton – Muusa. Ihana romaani taidemaailmasta. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa: trinidadilaisen Odellen, joka 1960-luvun Lontoossa saa työpaikan taidegalleriasta ja alkaa selvittää salaperäisen maalauksen alkuperää. Tämä johdattaa tarinan sisällissodan runtelemaan Espanjaan 30-luvulle, jossa nuori Olive-niminen tyttö haaveilee salaa taidemaalarin urasta.
Kristin Hannah: Satakieli. Mukaansatempaava tarina kahdesta erilaisesta sisaresta natsien miehittämässä Ranskassa. Tämä kirja ei niinkään kerro itse sodasta, vaan siitä, mitä tapahtuu taistelutantereiden ulkopuolella – tavallisten ihmisten ja etenkin naisten arjesta. (Muita erinomaisia lukuelämyksiä tästä teemasta: Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe ja Minna Rytisalon Lempi).
Kathleen Tessaro: Parfyymikeräilijä. Löysin tämän kirjan vähän vahingossa, kun etsin kirjastosta hajuvesien historiaan liittyvää kirjallisuutta erästä artikkelia varten. Kirjaston järjestelmässä kirjan luokka oli pelottava 1.4 VIIHDE (niin, kirjastoissahan edelleen “oikeat romaanit” ja “viihderomaanit” luokitellaan eri luokkaan ja ne sijaitsevat myös eri hyllyissä). Olen aina ollut ennakkoluuloinen VIIHDE-hyllyä kohtaan ja luullut että siellä on vain jotain aivotonta roskaa, mutta hah, taas tuli todistettua, että ennakkoluulot ovat perseestä. Tämä kirja oli ihana.
Parfyymikeräilijässä nuori englantilainen kotirouva Grace saa yllättäen perinnön täysin tuntemattomalta naiselta ja lähtee Pariisiin selvittämään naisen henkilöllisyyttä ja elämäntarinaa. Sieltä matka vie 1920-luvun New Yorkiin, Monacon kasinoille ja parfyymien maailmaan.
André Aciman: Out of Egypt. Tämä on aika eri linjassa näiden muiden vinkkaamieni kirjojen kanssa, mutta halusin vinkata siitä silti, koska kirja oli niin herkullinen lukuelämys. Aciman on ehdottomasti älykkökirjailija, mutta parastahan maailmassa on se, kun älykkökirjailijuuteen yhdistyy kyky kertoa hyvä tarina ja maalata rikas, kiehtova maailma täynnä herkullisia henkilöhahmoja.
Acimanin omaan elämään perustuva muistelmateos Out of Egypt on juuri sellainen. Kirja kertoo Acimanin eksentrisen, italialais-ranskalais-juutalaisen suvun tarinan Egyptissä, josta he joutuvat lopulta sodan vuoksi lähtemään. Rakastin tätä kirjaa.
Tätä kirjoittaessani tupsahti yhtäkkiä vielä mieleen pari suositusta pidemmän ajan takaa, sellaisia kirjoja joihin olisi täydellistä upota joululomalla:
Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä. Tämä järkäle on niin täynnä käänteitä, että kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi toimia, mutta se toimii. Linnuntietä on kaikkea, mitä kirjalta voisi toivoa, kokonainen maailma kansien välissä. Fantastista tekstiä, loistavaa ajankuvaa (kirja sijoittuu 1960-luvun Kanadaan) ja tarina, joka jää kummittelemaan mieleen.
Elif Shafak: Rakkauden aikakirjat. Fiktiivinen kurkistus kuuluisan suufirunoilija Rumin elämään. Toisaalla tarinassa kulkee nykyajassa amerikkalainen kotirouva Ella Rubinstein, jonka elämä on tylsää ja valjua. Kaikki muuttuu, kun Ella saa luettavakseen suufilaisen kirjailijan käsikirjoituksen, jonka myötä Ellalle aukeaa uusi maailma.
Jennifer Egan: Manhattan Beach. Jennifer Eganin kuuluisin ja palkituin kirja Aika suuri hämäys on löytynyt nyt viime viikkoina melkein kaikkien englanninkielisten medioiden “vuosikymmenen parhaat kirjat”- listauksista. Aika suuri hämäys on kokeileva ja kikkaileva ja muistelisin, että se oli juuri sellainen kirja jota oli “kiinnostavaa” mutta ei lainkaan nautinnollista lukea. Yllätyinkin toden teolla, kun Eganin myöhempi Manhattan Beach oli oikein perinteinen, vetävä tarina. Kirja sijoittuu 1930- ja 40-lukujen New Yorkiin. Se on tarina tytöstä, joka haluaa sukeltaa, New Yorkin alamaailmasta ja ennen kaikkea merestä.
(Nimestään huolimatta tämä kirja on siis olemassa myös suomenkielisenä käännöksenä!)
Emma Cline: Tytöt. Tästä kirjasta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.
Ihania lukuhetkiä joululomalle!
