Ruoka & juoma

Kaapintyhjennystalkoot: toscanalainen kaalikeitto

24.10.2019


papukeitto (3 of 3).jpg

Noin vuoden välein se tapahtuu – kaaos hiippailee keittiön kaappeihin ja alkaa vallata alaa. Se alkaa sillä, ettei enää löydä etsimäänsä, tai että ovet eivät enää mene kiinni koska kaapit ovat liian täysiä. Kun avaan oven, kaapista lehahtaa ilmoille huonot feng shuit kuin lepakkoparvi luolasta.

Silloin tiedän, että on aika ryhtyä kaapintyhjennystalkoisiin. Tehdä inventaario kaappien sisällöstä, syödä pois kaikenlaiset vajaat riisipussit, nahistuneet juurekset, kaapin perälle unohtuneet säilyketölkit ja leipoa jauhopussien jämistä jotain.

Tämä on loistava tapa paitsi pitää paikat siisteinä ja vähentää ruokahävikkiä, myös säästää rahaa. Olen viime viikolla käyttänyt ruokakauppaan yhteensä neljä euroa.


papukeitto (2 of 3).jpg

Kaapintyhjentäjäiset saattavat kuulostaa ankealta, mutta minusta se on oikeastaan hauskaa. Vähän kuin haaste tai peli. Yritän keksiä mielikuvituksellisia tapoja hyödyntää avattuja paketteja tai pakastimesta löytyneitä viimevuotisia marjoja ja sieniä. Koetan keksiä mahdollisimman paljon sellaisia ruokalajeja, joita varten ei tarvitse käydä kaupassa. Tunnen tyydytystä aina, kun yksi paketti tyhjenee tai yksi nahistunut vihannes katoaa kattilan uumeniin, mutta kaikkein tyydyttävintä on keksiä ruokalaji, johon voi hyödyntää monta eri asiaa.

Tämä keitto oli sellainen. Kaapissa oli sekä nahistunut savoijinkaali että vielä nahistuneempi selleri, puolikas pussi porkkanoita, säilyketölkillinen valkopapuja sekä pieni kuivunut parmesaaninkanta.

Tämä on vähän niinkuin oma versioni toscanalaisesta ribollitasta. Ribollita on itse asiassa eräänlainen kaapintyhjennyssoppa sekin, koska siihen käytetään yleensä kuivunutta leipää. Itselläni sellaista harvoin on, koska syön leipää tosi vähän, mutta soppa toimii paremmin kuin hyvin myös ilman.

Teen tämän keiton yleensä palmukaalista tai lehtikaalista, mutta tällä kertaa käytin savoijinkaalia, kun sellainen odotti jääkaapissa pääsyään pataan.

Keiton juju on herkullinen liemi, jolle makunsa antavat pekoni, selleri, tomaattipyree, timjami ja valkoviini. Jos haluat tehdä kasvisversion keitosta, toiminee se oikein hyvin ilman pekoniakin.

Ja kyytipojaksi tietenkin jokin pohjoisitalialainen valkkari.


papukeitto (1 of 3).jpg

Toscanalaistyylinen papu-kaalikeitto

(3-4 annosta)

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
4 siivua pekonia
4-5 dl silputtua savoijinkaalia, lehtikaalia tai palmukaalia
1 sellerinvarsi
3 porkkanaa
oliiviöljyä
10-12 dl kasvis- tai kanalientä
1 rkl tomaattipyrettä
reilu loraus valkoviiniä
1 tl timjamia
1 tlk isoja valkoisia papuja
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun:

tuoreita yrttejä (esim. lehtipersiljaa)
raastettua parmesania

Kuori ja pilko sipuli ja porkkana. Pilko pekoni ja selleri. Silppua kaali.

Kuumenna kattilassa reilu loraus olliiviöljyä. Ruskista pekoni ja kuullota sipuli ja valkosipuli läpikuultavaksi. Lisää porkkana, selleri ja kaali ja kuullota hetki. Lisää sitten kasvis- tai kanaliemi, tomaattipyre, valkoviini, timjami ja pavut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kiehauta ja anna porista keskilämmöllä 20-30 minuuttia kunnes vihannekset ovat sopivan kypsiä.

Raasta päälle parmesania ennen tarjoilua. Halutessasi voit myös silputa päälle tuoreita yrttejä, esim. persiljaa.

Hyvinvointi

Mieltä ja hermostoa tukevat lisäravinteet

20.10.2019

Suhtaudun lisäravinteisiin varauksella. Minulle isosta pilleri- ja jauhearsenaalista tulee helposti vain yksi suoritettava asia lisää. Joskus tuntuu ennemminkin stressaavalta yrittää pysyä kärryillä kaikista lisäravinteista joita pitäisi syödä milloin mihinkin asiaan. Se luultavasti kumoaa kaikki niiden hyvät vaikutukset – ja vähän päälle.

Toisekseen: me nykyihmiset liian helposti etsimme lisäravinteista, superfoodeista tai milloin mistäkin quick fixiä asioihin, joita ei voi korjata pikafiksauksella. Luulen, että suurin osa meistä kaipaa kiperämmin itsetutkiskelua, anteeksiantoa ja kahdeksan tunnin yöunia kuin eksoottisia superfoodeja.

Lisäravinteille on kuitenkin ehdottomasti paikkansa. Ruoka ei ole enää sitä mitä se joskus oli ja maaperässä on vähemmän ravinteita – eikä ihmiskehoa ole suunniteltu nykyiseen elämänrytmiin.


lisaravinteet (1 of 3).jpg

Olen viime vuosina burnoutin läpi käytyäni kerännyt tietoa siitä, mitkä lisäravinteet ovat tärkeitä tukemaan aivoja, mielenterveyttä, yöunta ja autonomisen hermoston toimintaa. Keräämäni tiedon mukaan nämä seuraavat neljä lisäravinnetta ovat must kaikille, mutta aivan erityisesti, jos:

  • työ kuormittaa aivoja

  • on taipumusta masennukseen, ahdistukseen tai mielialojen ailahteluun

  • elämä on tai on ollut stressaavaa

  • haluaa tukea elimistön palautumista

  • haluaa nukkua paremmin

Lisäravinteissa on tietenkin isoja eroja. Olen vuosien saatossa kysellyt vinkkejä sekä ravitsemusterapeuteilta että oman elämänsä biohakkereilta, ja sen perusteella luotan hyvin saatavilla olevista sarjoista esimerkiksi Solgariin ja Puhdistamoon. Luontaistuotekaupoista löytyy ehkä helpommin laadukkaita lisäravinteita kuin apteekeista, tosin viime vuosina apteekit ovat kyllä alkaneet petrata tässä asiassa.

Yritän pitää pillerien määrän minimissä ja syödä vain sellaisia lisäravinteita, joita ihan oikeasti koen tarvitsevani joko yleiseen hyvinvointiin tai tiettyihin täsmätarkoituksiin.

Näitä neljää syön joka päivä, ympäri vuoden, tukeakseni palautumista ja jaksamista. Joskus saatan sitten lisätä rutiiniin jotain ekstroja.

Kalaöljy

Kalaöljyn omega 3-hapot, erityisesti EPA ja DHA, ovat tarpeellisia kaikissa aivojen normaaleissa toiminnoissa. Omega 3:n vaikutuksia esim. oppimiseen, keskittymiskykyyn, masennukseen ja mielialojen ailahteluun on jonkin verran tutkittu ja tutkimukset näyttävät lupaavilta. Näillä rasvahapoilla on tietenkin myös hurjasti muita hyötyjä terveydelle, esim. sydämelle, verisuonille ja iholle.

Kalaöljyvalmisteissa on isoja eroja. Valmisteista kannattaa aina verrata, kuinka monta milligrammaa ne sisältävät EPAa ja DHA:ta. Mitä enemmän, sitä parempi.

Vahvin pitoisuus on nestemäisissä kalaöljyissä. Itse käytän Ecolomegan kalaöljyä. Ruokalusikallisessa on 375 mg EPAA ja 975 mg DHA:ta.

Jos haluaa käyttää kapseleita, on syytä valita vahva valmiste, koska kapselien omega3-pitoisuus on yleensä aika pieni verrattuna öljyyn. Itse olen juuri löytänyt tämän Lysin Omega-3 FORTE + D -valmisteen, joka on suht vahva ja kätevä siksikin että siinä on mukana D-vitamiini. Kahdessa kapselissa on 620 mg EPAA ja 410 mg DHA:ta.

Olen hiukan vaihdellut näiden kahden valmisteen välillä, koska toisessa on enemmän EPAa ja toisessa taas enemmän DHA:ta. (Ja joinain aamuina ei vaan tee mieli kulauttaa tuota nestemäistä öljyä!)

On olemassa myös jotain kasviperäisiä omega-valmisteita, mutta niissä yleensä omega 6-rasvahappojen osuus on liian suuri suhteessa omega 3:n.


lisaravinteet (3 of 3).jpg

D-vitamiini

D-vitamiini vaikuttaa kehossa valtavan monenlaisiin toimintoihin. Se on melkeinpä pakollinen lisäravinne kaikille, jotka asuvat Suomessa, koska meillä on talvella niin vähän auringonvaloa. D-vitamiini on tärkeä myös mielen kannalta, sillä se on mukana mielialojen säätelyssä. On löydetty viitteitä siitä, että D-vitamiinin puutos on yhteydessä mm. kaamosmasennukseen ja ahdistukseen. Se on joka tapauksessa tiiviisti yhteydessä yleiseen terveydentilaan ja vastustuskykyyn, mikä tietenkin vaikuttaa myös mielialoihin ja jaksamiseen.

Suomen virallisia D-vitamiinisuosituksia on kritisoitu jo vuosikausia, ja aika monet asiantuntijat suosittelevatkin reilusti isompaa annosta. Itse pyrin pimeänä vuodenaikana syömään 50-100 mikrogrammaa päivässä.

Itse olen käyttänyt jo pitkään tätä Nordic Healthin D-vitamiinisuihketta. Se on vahvaa! Ja näppärä, koska suihkeen myötä on yksi pilleri vähemmän nieltävänä.

Kannattaa aina tarkastaa, että D-vitamiini on D3-muodossa, ei huonommin imeytyvä D2.

B-vitamiini

B-ryhmän vitamiinit ja erityisesti B12 ovat äärimmäisen tärkeitä sekä aivoille että hermostolle. Niiden puutoksella on yhteys hermostollisiin sairauksiin, mielenterveysongelmiin ja muistihäiriöihin. B12-vitamiini tukee autonomisen hermoston toimintaa, joka nykyisen hektisen elämäntyylin vuoksi on monilla ihmisillä epätasapainossa.

Eri B-vitamiineilla on eri tehtäviä, joten kannattaa valita ns. “B Complex”-valmiste, joka sisältää kaikki ryhmän vitamiinit. Itse käytän Puhdistamon B Complexia. Solgarilla on myös nestemäisessä muodossa oleva B Complex, jos inhoaa kapseleiden nielemistä.

Itse aloin reilu vuosi sitten syödä vuosien tauon jälkeen säännöllisesti myös punaista lihaa, joka on paras B12-vitamiinin lähde. (Tämä on varmaan asia, jota ei saisi vuonna 2019 sanoa ääneen.) Se on ollut tässä loputtomassa uupumussaagassa avainjuttu, sillä olen saanut myös romahtaneet varastorauta-arvot (eli ferritiinin) kipuamaan ylös. Tässä mustavalkoisessa lihansyöntikeskustelussa joskus unohtuu, että lihalla on myös terveyttä edistäviä vaikutuksia, että lihansyönti ei tarkoita lihaa joka aterialla ja että lihan ei tarvitse tarkoittaa tehotuotantoa. On olemassa myös ilmastoystävällistä ja eettistä lihaa. Esimerkiksi juuri tähän aikaan vuodesta on hyvin saatavilla kotimaista, vapaana kasvanutta riistaa.


lisaravinteet (2 of 3).jpg

Magnesium

Magnesium on mukana valtavan monessa elimistön toiminnossa, mutta tässä asiayhteydessä kiinnostavinta on ehkä tietää, että magnesium tukee hermoston toimintaa ja edesauttaa hyvää yöunta. Sitä tarvitaan myös prosessissa, jossa stressihormoni kortisoli puhdistuu kehosta.

Magnesiumia on myynnissä monessa eri muodossa, ja niiden imeytyvyydessä on eroja. Esimerkiksi magnesiumoksidin imeytyvyys on huono, parempia vaihtoehtoja ovat magnesiumsitraatti ja magnesiumglysinaatti. Jos haluaa pelata varman päälle, voi valita valmisteen, jossa magnesiumia on useassa muodossa. Sellainen on esimerkiksi Puhdistamon Tripla-Magnesium, jota olen tähän asti käyttänyt. Nyt käytössäni on MagneCit magnesiumsitraatti+B6, koska sitä sattui saamaan lähiapteekista.

Magnesium imeytyy ihon kautta jopa paremmin kuin suun kautta nautittuna, joten vartalolle käytettävät magnesium-suihkeet, -voiteet ja kylpysuolat ovat hyvä vaihtoehto, jos niitä muistaa käyttää säännöllisesti. Itse otan joka ilta magnesiumia suun kautta ja lisäksi käyn useamman kerran viikossa magnesiumkylvyssä.

Kaisa Jaakkola on kirjoittanut tosi hyvän jutun magnesium-valmisteen valinnasta sekä itselle sopivan annostuksen selvittämisestä.

Oma rutiinini

Aamulla: Kalaöljy + D-vitamiini. Rasva auttaa D-vitamiinia imeytymään, joten nämä on hyvä ottaa yhdessä.

Illalla: B-vitamiini + magnesium. Tällä kombolla on todella suotuisa vaikutus yöuniin!

Näiden neljän lisäravinteen lisäksi on tietenkin lukemattomia muita, joiden kerrotaan kohentavan mielialaa, muistia, unta tai stressinhallintaa. Käsitykseni mukaan nämä neljä ovat must-juttuja, joiden lisäksi voi sitten kokeilla muita siinä määrin kuin kokee tarpeelliseksi.

Kannattaa kuitenkin pitää lisäravinteiden määrä maltillisena eikä lähteä tähänkään suoritusmentaliteetilla. Liian monimutkaista rutiinia on vaikea jaksaa ylläpitää ja lopulta purkit unohtuvat. Kokemukseni mukaan otettu lisäravinne imeytyy paremmin kuin se, joka pölyttyy kaapissa!

Kirjoitus sisältää affiliate-linkkejä.

Ajatuksia Hyvinvointi Kauneus

Ihoni opetukset

17.10.2019


iho (3 of 3).jpg

Ajattelin ennen, että herkät ihmiset ovat ujoja ja hiljaisia.

Ajattelin myös, että herkkä iho on kuiva, ärtynyt, ihottumainen ja punottaa koko ajan.

Viime vuosina olen tajunnut, että vaikka olen reipas ja kovaääninen ekstrovertti, olen silti herkkä. Itse asiassa hyvin, hyvin herkkä. Kaikki, mitä näen, kuulen, tunnen, koen, haistan ja maistan, vaikuttaa minuun väkevästi.

Se tekee joskus elämästä kaupungissa ja ihmisten keskellä vähän kuluttavaa, mutta se on myös suurin voimavarani. Se, miksi olen hyvä niissä asioissa joissa olen, ja miksi myös nautin elämästä niin paljon.

Iho on rajapinta minun ja maailman välissä. Kaikki mitä tapahtuu sekä minussa että ympärilläni, näkyy ihossa. Vasta viime vuosina, kun olen alkanut ymmärtää itseäni enemmän, olen alkanut ymmärtää ihoani…. ja toisin päin.

Olen tajunnut, että myös ihoni on äärimmäisen herkkä. Sen herkkyys vain ei näy punoituksena tai ihottumana.

Minulle puhkesi tosi paha aikuisiän akne kolmenkympin kynnyksellä, melkein yhdessä yössä. Pahin vaihe on ohi enkä usko sen enää palaavan, mutta aina silloin tällöin naamani edelleen lehahtaa kukkimaan.

Selitystä aknelle on etsitty milloin ruokavaliosta, stressistä ja hormonaalisista muutoksista, mutta en enää etsi enkä kaipaa selitystä. Tiedän nimittäin, että akne on tullut elämääni tasan yhdestä syystä: opettamaan minulle rakkautta, lempeyttä ja kärsivällisyyttä itseäni kohtaan.


iho (2 of 3).jpg

Viimeiset vuodet olen ollut ihoni kanssa seuraavanlaisessa kierteessä: saan aknen rauhoittumaan, tilanne näyttää hyvältä. Kun näpyt eivät vaivaa, alan löytää ihostani muuta korjattavaa. Hyökkään joko aknenjälkeisen hyperpigmentaation, mustapäiden tai otsajuonteiden kimppuun. Alan käyttää naamioita ja seerumeita, tehohoitoja, kuorintoja. Kunnes kohta akne puhkeaa uudelleen, eikä jokin otsajuonne harmita enää yhtään.

Olen tajunnut, että se mitä ihoni yrittää minulle sanoa, on: Älä yritä koko ajan niin hulluna. Lakkaa etsimästä aina vain tehokkaampia aineita, aina vain parempaa ihoa.

Ja tässä yhtenä päivänä tajusin, että tätähän minä olen tehnyt koko elämäni. En pelkästään ihonhoidossa, vaan kaikessa. Ajattelen aina, että jos jokin on vahvempaa, stydimpää, tehokkaampaa, se on automaattisesti parempi vaihtoehto.


iho (1 of 3).jpg

Ajattelen helposti, että jos jokin ei vaadi kauheasti voimavaroja, rohkeutta, aikaa ja työtä, se ei voi johtaa mihinkään kovin tärkeään. Oli sitten kyse työasioista, liikunnasta tai omista henkisistä prosesseista. Ajattelen, että asiat voivat toimia vain, jos ne ovat TOSI TUJUJA.

Lähden kaikkeen aina täysillä. Vaikka olen äärettömän herkkä ihminen, annan harvoin herkkyydelle sen vaatimaa tilaa. Sen sijaan toimin usein katujyrän mentaliteetilla. Vaikka jyrän sijaan olisi ennemminkin syytä ajatella vaikka terälehti kerrallaan, omassa tahdissaan avautuvaa ruusunnuppua…

Monet ylistetyt raaka-aineet, jotka tekevät muiden ihosta hehkuvan ja sileän, vaikka nyt retinolit, trendikkäät AHA-hapot tai syväpuhdistavat naamiot, eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Ne ovat liian aktivoivia, liian tehokkaita. Minun ihoni tarvitsee rauhaa, rutiineja, säännöllistä mutta lempeää hoitoa, jossa sille ei koko ajan tarjota uusia yllätyksiä.

Ihoni on opettanut minulle, että tehokkain vaihtoehto ei aina olekaan tehokkain. Varsinkaan pitkällä tähtäimellä.

(Laotse opettaa: “Water is fluid, soft, and yielding. But water will wear away rock, which is rigid and cannot yield. As a rule, whatever is fluid, soft, and yielding will overcome whatever is rigid and hard. This is another paradox: what is soft is strong.”)

Että on parempi antaa ruusun avautua terälehti kerrallaan kuin räjäyttää se auki lehtipuhaltimella.

Että etsiessään nopeita ihmeratkaisuja tai tavoitellessaan täydellisyyttä päätyy aina ojasta allikkoon.

Ja että herkkyys on voimavara, kun sen edessä nöyrtyy. Vähän kuin sen ruusun, jota kumartuu suojaamaan pahimmilla rankkasateilla.