Mitä tulee sisustukseen, jako kaksiossani on ollut alusta asti selvä: olohuone ja keittiö ovat minun vallassani, makuuhuone elää täysin omaa elämäänsä.
Remontin valmistumisesta asti makuuhuoneen tiet ovat olleet tutkimattomat. Tavarat sinne ovat päätyneet vähän kuin itsestään, ja ovesta sisään ja ulos on kulkenut jos jonkinmoista vanhaa lipastoa, mattoa ja pöytää. Osa tuli jäädäkseen, osa viipyi viikon tai pari löytääkseen paremman kodin toisaalta. Kummallisuuksiakin on tapahtunut – tauluja on pudonnut seiniltä, kukkaruukkuja mennyt säpäleiksi.
Viime keväänä tavaroiden virta pysähtyi, ikään kuin makkari olisi vihdoin päättänyt: nämä saavat jäädä. Hyväksyn tämän pöydän, kaapin, tuolin, peilin ja maton.
Pyykkikorin virkaa ajava iso korikassi on vuosia sitten löytynyt Kapteeninkadun Lifestylesta. Peili on Ikean.
Makkarin seinien sävy on Tikkurilan Ajopuu. Maalaus on Heli Vepsäläisen.
Mutta jokin on silti ollut hieman off. Tila ei oikein missään vaiheessa tuntunut täysin toimivalta, eikä huoneessa ollut niin rauhallinen ja kotoisa fiilis kuin makuuhuoneelta toivoisi.
Mutta kuten on tapana, kun malttaa odottaa rauhassa, tavarat löytävät itse omat paikkansa. (Ikävä kyllä ne joutuu itse edelleen kyllä kantamaan sinne.)
Yövalaisin on Iittalan Kuukuna. Jakkara on löytynyt vuosia sitten Granitista, tohvelit Muji. Sängynpääty on Familonin.
Bambutyöpöytä löytyi käytettynä kaverilta, se on alunperin Ikean.
Tällä kertaa huonekaluvaelluksen johtotähtenä toimi kirjoituspöytä. En tykkää pitää kirjoituspöytää seinää vasten (ahdistavaa), joskin pöytä näytti kömplelöltä sivuttainkin. Luultavasti siksi en koskaan käyttänyt pöytää, se vain oli olemassa ja näytti väärältä.
Kaikkein kivoimpaan paikkaan eli ikkunan alle en ollut sitä edes kokeillut, koska ajattelin ettei siinä ole tilaa. Opetus 1: silmä valehtelee.
Nyt kesällä aloitin ison kirjoitusprojektin, jonka vuoksi minun oli pakko rymsteerata kotiin hyvä kirjoituspiste. Päätin, että muu asunto saa nyt alistua sen alla vaikka sitten väliaikaisesti, olkoon kuinka ahdasta tahansa. Kuinkas kävikään? Kun tein väliaikaiseksi aiotun ratkaisun, kaikki väliaikaisuuden tunne katosikin.
Kun pöytä oli siirretty mukavimmalle mahdolliselle paikalle – juurikin sinne ikkunan alle – kaikki muutkin kalusteet makuuhuonessa löysivät yhtäkkiä paikkansa. Tila toimivalle järjestykselle oli koko ajan ollut olemassa, sen löytääkseen piti vain ensin todeta, mikä kaikki ei toimi.
Opetus 2: usein sisustamisessa ei tarvita uusia tavaroita vaan enemmän aikaa.
Sopivia yöpöytiä en tosin ole vieläkään löytänyt, joten toistaiseksi niiden virkaa ajavat jakkarat. Saavat ehkä ajaa jatkossakin. Vanhan kiinalaisen jakkaran löysin viime vuonna Tori.fi:stä.
Mujin aromadiffuuserissa höyryttelen iltaisin omaa taju kankaalle -sekoitustani (laventelia, roomalaista kamomillaa ja ylang ylangia). Siivouspäivinä tupruttelen oreganoa ja tea treeta, kirjoittaessani energisoivaa greippiä ja rosmariinia. (Olen kirjoittanut diffuuserista tarkemmin täällä.)
Hyllyn päällä enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita: vanhin omistamani viherkasvi, lahjaksi saatuja kiviä, kirppikseltä löytynyt ikoni sekä Arabian kannu aromadiffuuserin täyttämistä varten.
Makkarin kaikki huonekalut ovat löytyneet käytettyinä lukuunottamatta kaappeja, jotka olivatkin selkeästi makkarin isoin satsaus. Olin aikaisemmassa kodissani todennut Ikean PAX-järjestelmän tosi toimivaksi ja halusin tänne ehdottomasti samanlaisen, mutta en löytänyt mieluisia ovia. Halusin vähän ylellisemmän tuntuiset, jykevämmät ovet tuomaan makkariin pikkuriikkisen hotellimaista luksusta second hand -kalusteiden ja kevyiden linjojen vastapainoksi.
Elelin muutaman kuukauden ilman ovia, kunnes löysin todella hienot ovet A.S.Helsingöltä.
A.S.Helsingö on kotimainen firma, joka valmistaa (Suomessa!) keittiöitä, vaatekaappeja ja senkkejä Ikean runkojen päälle. Tässä vaiheessa lienee reilua mainita, että sain ovista alennusta blogin kautta.
AY Illuminaten valaisimen ranka löytyi käytettynä ja kunnostimme sen viikonloppuprojektina. Pieni villamatto on Anno Collectionin.
Makkarin kaapiston vaatekaappimalliksi valikoitui vanhan talon henkeen sopiva Ensiö, ja väriksi löytyi lähes täydellisesti seinien sävyyn maastoutuva Linen Brown. Otin PAX-rungot korkeimpina mahdollisina, koska kaappeihin pitää mahtua vaatteiden lisäksi liinavaatteet, harrastuskamat, vieraspeitot ja kaikenlaista muutakin.
Sisällöksi valitsin KonMari-uskovaisena tietenkin pääasiassa vetolaatikoita. Jankutan aina vetolaatikoista kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Sanokaa mun sanoneeni: vetolaatikot ovat oikotie onneen (tai ainakin siisteihin kaappeihin). Jos kaapin sisukset kiinnostavat (ketäpä eivät?!), kaapista ilman ovia löytyy kuva IG-tililtäni (@eevakolu).
Makkarin nurkassa on ovi asunnon alkuperäiseen varastoon, joka ei tosin ole kovin paljon komeroa suurempi. Ovi näyttää vähän hassulta kaapiston vieressä, mutta olen päättänyt, että vanhan talon charmi syntyy kummallisuuksista.
Kävin A.S.Helsingön showroomilla fiilistelemässä kaapistoja ja vakuutuin siitä, miten laadukas ja hyvällä tavalla “painava” fiilis ovissa oli verrattuna Ikean vakkarimallistoon. Tykkään näissä ovissa myös siitä, että ne ulottuvat lattiaan asti – lopputulos ilman erillistä sokkelia on rauhallisempi ja harmonisempi.
A.S.Helsingöllä on näppärä suunnittelutyökalu, jolla voi suunnitella kaapistot ja testailla eri vaihtoehtoja. Samalla saa myös valmiin ostoslistan Ikeaa varten. Koko prosessi oli tosi helppo, sillä sekä rungot että kaapiston ulkoasun voi suunnitella ja tilata netissä A.S.Helsingön ja Ikean sivuilla, ja kummatkin saa halutessaan kotiovelle kannettuna. Kokosin rungot ja asensin ovet itse ilman mitään ongelmia – toki korkeiden ovien asennuksessa on hyvä olla kaveri jeesaamassa.
En voisi olla lopputulokseen tyytyväisempi – ovien kauneus ja täydellisen greige sävy ei mielestäni edes välity kuvista kunnolla. Nyt onkin ajatuksena toteuttaa myös eteiseen senkki A.S.Helsingöllä. (Nyt kun makuuhuoneessa virtaavat hyvät vibat ja pikku kylppärinkin kaaos on taltutettu, eteinen on kotini viimeinen jäljellä oleva murheenkryyni. Mutta senkin aika tulee…)
Yritän pitää aina kirjoituspöydän edessä ikkunalaudalla jotain kaunista ja inspiroivaa katsottavaa, joka toivottavasti ruokkii työntekoa…
TON-tuoli löytyi keväällä Tori.fi:stä. Harmaan lampaantaljan bongasin kaverin Facebook-kirppikseltä.
Kesällä en ole juuri kotona ollutkaan, mutta nyt omat nurkat alkavat taas kiinnostaa. Ihanaa, kuinka asiat tuntuvat löytävän paikkansa ja energiat asettuvan. Vahvasti sellainen tunne, että loppuvuonna on taas syytä opetella uudestaan ottamaan iisisti, rauhoittumaan, nukkumaan ja lepäämään.
Miten ihanaa, että siihen liittolaisena on koti, joka tuntuu päivä päivältä enemmän omalta. Turvalta, ja silti inspiroivalta.
Tältä se kai tuntuu, kun on vihdoin oikea koti?
Makuuhuoneen uusin asukki: bonsai-varjoviikuna. Olen tappanut näitä elämässäni monta, mutta viime vuosina itseluottamukseni viherkasvien suhteen on kasvanut niin merkittävästi, että uskaltauduin kokeilemaan vielä kerran.
